Millaisia omia reissuja olette tehneet ilman perhettä

Itse yleensä käynyt n 2 kertaa vuodessa kavereiden kanssa mökki- tai Euroopan reissulla (ennen koronaa). Lapsia 3, iät 5-13

Pisin oli reilun viikon mittainen ulkomaanmatka naisporukalla. Lapset oli tuolloin n. 2v ja alakouluikäinen. Lisäksi muutaman päivän reissuja ja yön yli reissuja (työ ja huvi).

Yhden yön polttarireissuja ja joitain risteilyjä vapaa-ajalla sekä jokunen 3 yön työmatka. Lapset jo teini-iässä.

Jotain työmatkoja on ollut, missä perhe ei mukana.

Olen käynyt muutamien päivien ( pidennetty vkl) reissulla kavereiden kanssa ja yksin mm Pietarissa ja Lontoossa, kaverin mökillä . Kivaa on ollut. Lapset ovat isoja, pärjäävät omillaan.

Ap vielä. Työmatkoja en kyllä tässä laskisi. Itse ollut niillä myös ja joskus jäänyt sit vaikka viikonlopuksi yksin,

Mutta haen oikeastaan sitä, että miten ylipäätään ihmiset näillä käyvät. Työmatkustus tavallaan pakollista. Mut kuinka paljon voi mennä hyvällä omalla tunnolla vapaa-aikana

Enimmäkseen pidennettyjä viikonloppuja, muistaakseni siitä lähtien, kun lapset ovat olleet noin pari vuotiaita.

Työmatkoilla myös käyn jonkun verran, nekään eivät kestä yleensä muutamaa päivää pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä. Työmatkoja en kyllä tässä laskisi. Itse ollut niillä myös ja joskus jäänyt sit vaikka viikonlopuksi yksin,

Mutta haen oikeastaan sitä, että miten ylipäätään ihmiset näillä käyvät. Työmatkustus tavallaan pakollista. Mut kuinka paljon voi mennä hyvällä omalla tunnolla vapaa-aikana

Riippuu lasten ja puolison tarpeista/toiveista ja siitä, miten paljon omatuntosi antaa periksi. Eli kuten missä tahansa vapaa-ajan suunnittelussa. Joku tekisi reissun kerran kuukaudessa, joku vasta sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa.

Eivätkä lapset tee eroa työmatkan tai vapaa-ajan matkan välillä. Itse katsoisin kokonaisuutta (eli paljonko ylipäätään vietän aikaa pois perheen luota). Myös puoliso joutuu ihan samalla lailla hoitamaan arjen oli poissaolon syy mikä vaan.

En ehkä viikon reissulle lähtisi itsekseni, toisaalta meillä ihan ydinperhe eli mitään lapsivapaita viikkoja ei ole muutoinkaan. Mutta meillä on ollut vuosittainen tyttöjen viikonloppu, joka on ollut pitkä viikonloppu johonkin Euroopan kaupunkiin (ennen koronaa) ja lisäksi satunnaisia tyttöjen mökkiviikonloppuja. Ihania irtiottoja! Eikä siis todellakaan mitään panoreissuja.

Kaksi alakouluikiäistä lasta. Noita pitkiä viikonloppuja tehtiin kyllä jo silloin kun lapset vielä päiväkodissa.

Joo, mä katson jotenkin työmatkat aina hyväksyttäväksi syyksi, vaikka toki se toinen sit kotona kuormittuu enemmän..

2 vkon reissut Kanarialle talvilomalle ystävättären kanssa, 6 pv autoreissu yksin Italiassa, vielä joku muukin mutta en muista??

Lisäksi n viikon mittaisia työmatkoja ympäri maailmaa, lähinnä lomia kun työhön kuului tutustumisia hotelleihin, nähtävyyksiin ja ravintoloihin. Näitä ainakin parinymmentä 4-5 vuodrn aikana

Kävin isoäitini kanssa käymässä ulkomailla tapaamassa erästä ikäistäni sukulaista. Lähdin, koska isoäiti ei olisi yksin jaksanut reissua (92v.)

No, ei tämä nyt perheetöntä matkustamista ole, mutta olen reissanut pari reissua vuodessa tytön kanssa. On nyt 19-vuotias. Korona-aikana toki jäänyt vähemmälle, mutta nyt lokakuussa päästiin taas matkalle Keski-Eurooppaan. Koen nuo sellaisena "perheestä irrottautumisena". Kotiin jää alakouluikäiset pojat ja mies. Tuntuu, ettei muutenkaan ole koskaan tytölle aikaa ja hän jää sivuun, koska nuoremmat vie kaiken huomion. Olemme ydinperhe kyllä, siitä tämä ei johdu. Jotenkin vaan tyttö on helppo ja vaatimaton tarpeiltaan.... aina ollut.

Mä teen aina ystäväni kanssa viikonlopun moottoripyöräreissun. Olisko nuorempi ollut kaksi, kun ensimmäinen reissu oli. Toiseen harrastukseen liittyviä viikonloppureissuja tulee myös silloin tällöin. Meillä ei ole varaa tehdä pitempiä reissuja kuin tyyliin kerran vuodessa, joten tehdään ne sitten perheenä. Lapset ovat nyt alakoulussa.

Kun ei ole perhettä eikä miestä eikä lapsia teen reissuni aina yksin.

Tykkään reissuta yksin enkä suunnitle mitään etukäteen. Yleensä ostan lennot ja varaan ensimmäisen yöpymispaikan jossa sitten mietin jatkoa. 

Yhtenä vuonna ennen koronaa olin Albaniassa, ensin Tiranassa kolme yötä, sitten lähdin rannikolle missä varasin sellaisen pienen rantamajan tai talon jossa vietin viikon.  Velipoja Beach. Sitten kävin vuoristossa ja tutustui yhteen aivan mahtavaa linnaan joita sieltä löytyy paljonkin. Jotain turkkilaisvalloituksen aikaisia. Sitten taas Tiranaan mutamaksi päiväksi ja kotiin.

Tällasiet reissut on hienoja ja pääsee näkemään ja kokemaan valtavan paljon mielenkiintoista.

Joskus ihan nuorena matkustin parin tyttökaverin kanssa seuramatkoilla kaksi kertaa.  Sen jälkeen aina yksin.

Lapsen kanssa olen matkustanut kahdestaan, kun hän on ollut 3kk, 6kk, 1v ja 2v, sitten tulikin korona. En näe mitään viehätystä matkustaa kavereiden kanssa tai nyt lapsen saatuani, yksin.

Olen joskus ollut jopa aamukuudesta iltaseitsemään poissa kotoa harrastuksen takia.

En ole ollut yön yli poissa kertaakaan 20 vuoteen.

T:mies

Gambiassa tyttöjen kanssa oltiin 2vkoa. Lapset oli silloin 6kk, 1,5v, 3v, 4v, 16v, 22v, 26v. Isät huolehtivat suurimmasta osasta.

Yksin on tullut reissattua viikon vaellukselle Islantiin, viikon shoppailureissulle Italiaan, parhaan ystävän polttareihin pitkäksi viikonlopuksi Espanjaan. Lisäksi kotimaan vaelluksia 2-4vrk teen n.3x vuodessa.

Mies on sillä aikaa lasten kanssa, lapset nyt 6,10 ja 12 vuotiaat.

Työmatkat ovat saattaneet kestää viikonkin, omat muut reissut max kolme yötä. Yleensä jotain spa viikonloppuja, Euroopan kaupunkilomia tms 4-6 kertaa vuodessa kavereiden kanssa tai yksin.

Lapsi nyt 9. Aloin tekemään yön yli kestäviä reissuja hänen ollessaan noin vuoden ikäinen.

Mies tekee yleensä yhden viikon mittaisen reissun vuodessa harrastusporukan kanssa, samoin hänen työmatkansa ovat harvinaisempia mutta kestävät kauemmin, itse tykkään ottaa enemmän useita lyhyitä irtiottoja.