Miten te muut työssäkäyvät totaali yksinhuoltajat jaksatte? Siis te joilla ei oikeasti ole ketään

Tuota se on.

Nuorimmaiseni täytti alkuvuodesta 18. Nyt tuntuu että voi jo vähän huoahtaa.

Lastensuojelu. Ei mulla muuta.

Anteeksi, mutta kuinka paljon arvelet että vuorotyössä saamasi parempi palkka korottaa elämänlaatuanne, kun otat huomioon miten paljon työn aiheuttama rasitus elämänlaatuanne laskee?

Valintoja, valintoja... nyt menee raha lasten edelle ja rankasti!

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta kuinka paljon arvelet että vuorotyössä saamasi parempi palkka korottaa elämänlaatuanne, kun otat huomioon miten paljon työn aiheuttama rasitus elämänlaatuanne laskee?

Valintoja, valintoja... nyt menee raha lasten edelle ja rankasti!

Kyllä se sellaiset n. 700 euroa laittaa pieneen peruspalkkaan lisää kun tekee viikonloppuja, iltoja ja öitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUKIPERHETTÄ, ELLEI HALUA LASUA KIMPPUUN. Siinä joudut samalla suurennuslasin alle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vähennä mieluummin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

Olen ollut samassa tilanteessa kuin ap, eli työssäkäyvä totaali-yh. Mulla oli silloin onneksi pääsääntöisesti 9-17 toimistotyö. Ja sitä olen kiitellyt jälkeenpäinkin. Joskus oli työmatkoja, viikonlopputöitä tai pitkiä päiviä. Silloin tuli oma äiti apuun yli 100 km:n päästä. Ihan pienen asian takia en häntä halunnut vaivata, juurikin ison etäisyyden vuoksi. Mutta ongelmana oli siis päivähoito. En saanut lastani mihinkään vuoropäiväkotiin epäsäännöllisten työmenojeni ajaksi.

Mutta omalta osaltani voin sanoa, että ongelma ei ollut jompikumpi, vaan nimenomaan yksinhuoltajuuden ja epäsäännöllisen työelämän yhdistäminen. Kumpikin olisi hoitunut helposti yksinään, ilman toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUKIPERHETTÄ, ELLEI HALUA LASUA KIMPPUUN. Siinä joudut samalla suurennuslasin alle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vähennä mieluummin töitä.

Apellä ei ole mitään muuta ongelmaa vanhemmuudessaan kuin totaaliyhous ja väsymys työstä, ei lastensuojelua kiinnosta lähteä isompiin toimiin okoosti toimivassa perheessä. Jos sinun kohdallasi niin kävi niin varmasti tarvitsitkin vanhemmuutesi enemmän tukea kuin aavistitkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUKIPERHETTÄ, ELLEI HALUA LASUA KIMPPUUN. Siinä joudut samalla suurennuslasin alle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vähennä mieluummin töitä.

Pysy kaukana lasusta. Muuten saat siitä kolmannen ongelman tilanteeseesi.

Tyydyt vaan vähän epätäydellisempään suoritukseen kuin muut äidit. Sitten helpottaa, kun lapset kasvavat isoiksi.

Onko se raha varmasti niin tärkeä, että sen hankkiminen saa syrjäyttää muut asiat? Tulisitteko toimeen vähemmällä?

Lapsistasi tulee tod.näk. hyviä kokkeja ja ahkeria siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuossa tilanteessa, miettisin, miksi minulla ei ole yhtään ihmisiä elämässäni. Miettisin, mitä olen tehnyt väärin, ja miten voisin parantaa jatkossa.

Nuolista päätellen itsereflektio ei ole mammojen vahvuus. Ei muuta kuin seuraavaa kumppania jättämään ja itsenäisyydestä nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUKIPERHETTÄ, ELLEI HALUA LASUA KIMPPUUN. Siinä joudut samalla suurennuslasin alle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vähennä mieluummin töitä.

Apellä ei ole mitään muuta ongelmaa vanhemmuudessaan kuin totaaliyhous ja väsymys työstä, ei lastensuojelua kiinnosta lähteä isompiin toimiin okoosti toimivassa perheessä. Jos sinun kohdallasi niin kävi niin varmasti tarvitsitkin vanhemmuutesi enemmän tukea kuin aavistitkaan.

Lasu tulee vaatimaan sinut vähentämään töitä, tai lapsesi otetaan huostaan. Se se onkin ensisijainen keino, eikä mikään tukiperhe. Ei tukiperhettä ole tarkoitettu siihen, että vanhempi saa tehdä iltoja ja viikonloppuja 700 euron takia. Tuo raha on lastesi (ja itsesi) hyvinvoinnista ja mielenterveydestä pois. Minkä hintainen se on?

Minä olin kahden totaaliyksinhuoltaja. 

Olihan se työn täyteistä kun kokopäivätyön lisäksi piti huolehtia myös huusholliin kuuluvat asiat, mutta minä viihdyin.

Meillä oli hyvä kolmen hengen tiimi, olimme ja olemme hyvin läheisiä, nyt myös lasten kumppanien kanssa. 

Iltaisin sitä oli poikki ja unta ei tarvinnut odotella. Kapakoihin en hinkunut, viikonloppuna lämmitettiin sauna ja ostettiin sipsejä ja limsaa ja katseltiin telkkaria. Lasten kanssa yhdessä.

Minulla oli äiti elossa, oli sisaruksia. Sieltä suunnalta ei tarvinnut mitään odottaa enkä odottanutkaan.

Lasten isä häipyi kuin pieru saharaan, ei kiinnostanut tippaakaan lasten asiat. Nyt sitten asuu yksin kun avosuhde ajoi karille. On katkeroitunut minulle, miksi, en tiedä. Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan.

Kasvatin yksin kaksi tosi fiksua ja elämässä pärjäävää ihmistä. Tyttö varsinkin on hyvin eteenpäin pyrkivä ja menestystäkin on tullut nuoresta iästä huolimatta. 

Kun vanhempi lähti kotoa, se ei vielä ollut niin vaikeaa. Olin paljon apuna ja tukena kunnes siivet alkoi kunnolla kantaa. Kun nuorempi lähti tuli kriisi. Kaksi vuotta etsin sisältöä elämääni työn lisäksi, siitä se pikkuhiljaa alkoi sujua ja nyt olen kiitollinen ja onnellinen elämästäni. 

Missään tapauksessa ketään en tähän huoli, näin on hyvä.  Vapaus tulla ja mennä ja tehdä mitä lystää. Olla rauhassa ja hiljaisuudessa kotona jos haluaa. Mikä tämän parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ TUKIPERHETTÄ, ELLEI HALUA LASUA KIMPPUUN. Siinä joudut samalla suurennuslasin alle. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vähennä mieluummin töitä.

Pysy kaukana lasusta. Muuten saat siitä kolmannen ongelman tilanteeseesi.

Tyydyt vaan vähän epätäydellisempään suoritukseen kuin muut äidit. Sitten helpottaa, kun lapset kasvavat isoiksi.

Minäkin neuvon normaalisti pysymään kaukana lasusta, mutta tässä tapauksessa lasuun vaan! Nimittäin käskevät laittamaan lapset työn edelle, mikä onkin oikein. Ap:lla on arvot pahasti pielessä, raha menee kaiken edelle.

Minun kaverini olisi aikoinaan voinut kirjoittaa aloituksen.

Lapset ovat nyt 20 ja 19. Ja voin sanoa, että aivan toista maata kuin minun lapseni: ovat aloitteellisia, osaavat tehdä ruokaa, hoitavat itse omat hommansa. Lopputulos ei ole hullumpi.

Minä myös kahden totaaliyh. Kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä ja pieniä koululaisia oli kyllä todella hankalaa. En uskaltanut ottaa lasuun yhteyttä juurikin samoista syistä kuin edellä mainitut.

Viikonloput käytin kotitöiden tekemiseen ja viikot keskityin vaan pitämään arjen rullaamassa ja ruokaa pöydässä. Kun lapset kasvoivat ja olivat yli kymmenvuotiaita, alkoi arki helpottaa huomattavasti. Lapset kävivät kaupassa ja auttoivat kotitöissä. Nyt ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. 

Hitosti työtä se vaati, mutta nuorena sitä jaksoi. Oli joitain korvatulehdusjaksoja, jolloin nukuin vain pari tuntia yössä ja siitäkin jotenkin selvittiin.

Eniten minua huolestuttaisi ap:n kuvauksessa ajatus, että lapset joutuvat olemaan öitä yksin. Yöhoitoon ei koululaisia saa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua huolestuttaisi ap:n kuvauksessa ajatus, että lapset joutuvat olemaan öitä yksin. Yöhoitoon ei koululaisia saa.

Mitä muitakaan vaihtoehtoja on? Lopettaa työt?

Mitä ihmeen järkeä käydä töissä? Yksinhuoltajana saat tukia noin 1500e kk ja siihen elarit päälle. Lopeta ne työt ja mene sossuhoitajan pakeille, niin se kertoo mitä kaikkea sun kannattaa hakea.