Vasta reilut kaksi viikkoa töissä ja nyt jo aivan poikki
Edelsi 1,5 v työttömyyttä, pisin jakso elämässäni. Vuosia olen ollut aiemmin töissä. Nyt kun olen töitä tehnyt tuntuu ettei aikaa tai jaksamista riitä mihinkään.
Työmatkakin on pitkä, ainakin omaan makuuni, noin 2,5 h menee päivässä pelkkiin matkoihin. Työ on fyysistä ja päivittäin sellaista, että yhtenä hetkenä pyöritetään peukaloita ja toisena on täysi hulina päällä.
Nyt kun juhlistin hyvän ystävän kanssa töitä lauantaina on koko aamuviikon unet olleet mitä sattuu. Töissä tein ihme virheitä ja hävettää kun sekoilin niiden virheiden kanssa, olin ihan pihalla.
Mietin miten tästä on näin raskasta tai vaikeaa tullut. Töissä joutuu toki pitämään maskia. Pidän itse työstä kyllä, mutta mietin saako nyt sitten olla mitään elämää sen ohella.
Pitäisikö olla sitten työ lähempänä ja vähemmän vuoroja? Onko se koko koronaan liittyvä stressi kun syö näin voimia?
Kommentit (6)
Toisaalta samoja töitä löytää sen tuhannesta paikasta tästä maasta ja lähempääkin täällä. Ap
No ehkä sulla kestää hetki tottua kotona olon jälkeen? Älä heti heitä kirvestä kaivoon.
Joo se on alussa noin, tottumisesta kyse, kohta on helppoa kuin heinänteko, uusi rytmi vaatii totuttelua
Vierailija kirjoitti:
No ehkä sulla kestää hetki tottua kotona olon jälkeen? Älä heti heitä kirvestä kaivoon.
Juu en. Täytynee vain naminapit hakea uneen varmuuden vuoksi. Ap
Olen töissäkin aika ahkera ja minulle sitten laitetaankin reippaasti vuoroja. Aiemmin ajattelin, että hyvä vain, ainakin tulee rahaa, mutta tänään jotenkin töksähti ja tuntuu ettei kiinnosta yhtään koko homma enää. Ap