ekan kerran tänään puhuttiin ÄÄNEEN erosta!!!

en osaa auttaa

ja vaikka oliskin, niin kyllä se potku sieltä vielä löytyy. Saattaa mennä aikaa, mutta ei se elämä oo koko ajan yhtä intohimoa ja auvoa. Ainaki meillä on löytyny, vaikka välillä on junnattuki paikallaan. Sisua! Älä luovuta kovin vähällä.

Vierailija:

Hullua mutta mulla tosi hyvä olla, kun asia on nostettu esiin... Suhde on molempien mielestä loppuun kulunut. Lapsia säälitään, mutta molemmat sitä mieltä, että ero parempi vaihtoehto kuin kulissiliitto...

Onko kokemuksia vastaavasta?

Mikään suhde ei elä itsestään. Välillä on voimia panostaa suhteeseen, välillä ei. Jotenkin tuntuu, että ihmiset luovuttavat heti, kun tilanne " väljähtyy" . Minä suosittelen puhumista ja sinnillä jatkamistakin. Tällä hetkellä itse elän mukavaa aikaa, vaikka välillä on ollut tosi vaikeitakin jaksoja ja tiedän, että niitä tulee edelleenkin. Ne ovat väliaikaisia ja niistä pääsee yli. Kohta pamahtaa 12 vuotta täyteen ja pidetään juhlat!



t.3

kriisejä on riittänty aivan kauheasti ja niitä on selvitelty usein. mutta nyt tuntuu että molemmat ovat aivan valmiita eroamaan. Eli kyse ei oel mistään helposti luvovuttamisesta. esitin varmaankin asian hiukan väärin.

ap

mutta ap, koittakaa vielä puhua ja miettikää onko mitään tunteita jäljellä!?aina voi vielä yrittää!!!

jos et yritä kunnolla,

et myöskään ole eroa ansainnut!!!



tsemppiä!

Olemme olleet yhdessä jo about 13 vuotta ja siitä naimisissa 9 vuotta ja lapsiakin on kaksi.

Itse olen aivan samaa mieltä, että nykyään luovutetaan liian helposti. Itse kuvittelin, että yritän haman loppuun asti...Mutta ne voimat vaan loppuu joskus, ja sit huomaa, et on muutakin vaihtoehtoja vaikka pelottaa ajatus tulevasta ilman miestä.

Tiedän tuon helpotuksen tunteen. Se tulee tosiaan siitä kun vuosia on selvitetty ja selvitetty ja lopulta on vain pakko myöntää että ei sovita yhteen.



Tsemppiä, kyllä se siitä.

miettineet, millaiseksi elämänne muuttuisi? Mitä sellaista saisitte eroamalla, mistä nyt jäätte paitsi? Miten lapsenne jaksavat eron?



Monet ihmiset ovat vanhempana sanoneet aikaisemmasta erostaan, että olisi pitänyt vaan jatkaa, eikä antaa periksi, mutta kun ei sitä tajunnut.



Onnittelut noinkin pitkästä yhdessäolosta. Mielestäni kannattaa pohtia, antaako sen " mennä hukkaan" , vai löytyisikö yhteinen sävel vielä jostain. Tietysti on jokaisen oma asia eroaako vai ei.



Toivon teille kaikkea hyvää, mihin tulokseen sitten päädyttekin.

Vierailija:

Monet ihmiset ovat vanhempana sanoneet aikaisemmasta erostaan, että olisi pitänyt vaan jatkaa, eikä antaa periksi, mutta kun ei sitä tajunnut.

Nyt pakko mennä uinuu... Mut tänne harvoin kirjottelen, nyt oli oiva tilaisuus purkaa mieltä. Tuttaville ja omaisille en aio asiasta puhua ennekuin ajankohtaista!

Silloin tällöin riidan yhteydessä jompikumpi saattaa heittää ilmaan väitteen että ehkä olis parempi erota. Siihen toinen että ehkä ei olis koskaan pitänyt edes mennä naimisiin jne...



Yhdessä kuitenkin vielä ollaan, eikä kumpikaan kai tosissaan ajattele, että olotila paranisi eroamalla.



Minun mielestäni on ihan hullua ottaa ensimmäistä " Ehkä pitäisi erota" - keskustelua ihan tosissaan. Se tunnetila ja tilanne menee ohitse kun aikaa kuluu ja taas tulee rakastavampi kausi, jossa kiehnätään toisen kyljessä kiinni. Sellaista parisuhde on, on niitä hyviä kausia ja välillä taas niitä huonoja aikoja.