Miten jaksaa elää? :(
Olemme 20v vuotiaita poikaystäväni kanssa.
Puoli vuotta sitten huomasin ehkäisyn pettäneen vaikka e-pillereitä ajallaan olen aina syönyt.
Poikaystävä innoissaan lapsesta ja kovalla suostutuksella sai minutkin lapsen pitämään.
Nyt yhtäkkiä poikaystävästä tullut outo ja etäinen ja tänään vain ilmoitti että haluaa eron. Ilmoitan sitten lapsen järjestelyistä kun se syntyy. Poisti ja esti facebookissa ja puhelinnumeron. Emme siis asuneet yhdessä vaan minä vanhemmilla mutta vietin monia päiviä poikaystävällä ja lapsen synnyttyä ajattelin että voisimme olla yhteishuoltajat.
Nyt olen raskaana, hämmentynyt peloissani ja yksin :( Ero tuli ihan puskista. Miestä alkoi vain ahdistamaan.
Nyt stressaa että pitäisi etsiä asuntoa itselleni ja vauvalle ja harmittaa että iso osa sijaistöistäni menee vuokraan ja joudun etsimään työpäivilleni vauvalle hoitajan ja maksamaan siitäkin :( Paitsi että kannattavinta olisi olla vain toimeentulotuella niin saisi saman rahan kun maksavat vukran :(
Tekisi mieli vain kuolla kun ihminen jota on rakastanut ja on tärkein ihminen maailmassa, vain hylkää tuosta noin vain :(
Pelottaa kauheasti ja tuntuu niin yksinäiseltä enkä pysty tekemään mitään. Vain itkemään ja lukemaan kännykästä miehen eroviestiä
Kommentit (22)
Olen pahoillani puolestasi. Olet varmasti peloissasi mutta selviät kyllä. Hae vaan asuntoa nyt heti niin ehdit kotiutua ja laittaa paikkoja valmiiksi vauvaa varten. Saat asumistukea jos tulisi ovat pienet. Saat myös äitiyspäivärahaa äitiysloman ajalta. Miksi sinun pitäisi töissä käydä kun vauva on ihan pieni? Silloin sinun pitää hoitaa vauvaasi ja luoda häneen hyvä vuorovaikutussuhde. Ymmärtäisin että sinulla on vanhempien kanssa hyvät välit, he varmaankin ovat tukenasi.
Voi :( oisko sulla vaikka jotain kaveria, joka voisi tulla luoksesi juuri nyt? Tai muuta läheistä? Sun ei ehkä pitäis olla nyt yksin. Soita jollekin, jooko. Halaus, asioilla on tapana järjestyä!
Ota yhteyttä neuvolaan, ja kerro huolesi. Saat sitä kautta apua Luota siihen, että elämä kantaa, sinä ja vauva kyllä selviätte, vaikka nyt tietenkin tuntuu pahalta se että mies petti luottamuksesi.
Toi on normaalia miehiltä eivät ne noin nuorina halua isäksi uskokaa tai älkää
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:15"]Toi on normaalia miehiltä eivät ne noin nuorina halua isäksi uskokaa tai älkää
[/quote]
Ei tarvitse "lyödä jo lyötyä". Ap haluaa nyt apua ja vinkkejä ja toivon mukaan saa asiallisia vastauksia.
Olen nyt vanhemmillani mutta meidän välit on hyvin etäiset etteivät ns. kehtaa lohduttaa ja olivat tyrmistyneitä kun itkin naama punaisena henkeä haukkoen :(
En pysty puhumaan kenellekkään. Ystäviä ei ole kun ei ole montaa ikinä ollut ja miehen kanssa seuruseltua jäivät jotenkin pois :(
Oon ihan yksin :(
ap
Tärkeintä sinun on nyt hengittää syvään ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan, niinkuin joku sanoikin, kyllä elämä kantaa! Ota tosiaan yhteys neuvolaan, sen kautta saat keskustelu- ja käytännönapuakin! Luultavasti pääset lastensuojelun piirin (mikä on hyvä asia!) ja sitäkin kautta sitten tukea ja apua. Erilaisia vertaisryhmiä on olemassa ja monessa terveyskeskuksessa on psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi, jonka luona voi käydä juttelemassa. Ei sinun tarvitse yksin selvitä, vaikka varmasti yksinäiseltä tuntuukin! Yritä nyt rakentaa mielessäsi valoisaa tulevaisuutta pieni pala kerrallaan: mieti vaikka millaisen kellon haluat asuntosi seinällesi, entäs jonkin julisteen/taulun vauvalle.. :) Yritä myös keskustella vanhempiesi kanssa. Vaikka he ovat etäisiä, saattaa heistä "hädän hetkellä" olla paljon tukea ja apua! Tai ainakin voit heidän kanssa käydä läpi käytännön asioita..kuinka pitkään voit asua kotona jne. Tsemppiä paljon! Selviät kyllä ja sinua ja lastasi odottaa tulevaisuus yhdessä!
Tuossa tilanteessa viet kyllä vauvan hoitoon isällensä sitten kun menet töihin tai on muita menoja. Ihan samalla tavalla hänkin on vauvan vanhempi kuin sinä vaikkette yhdessä olekaan!
Saatana mikä luuseri keskenkasvunen mies ei ota vastuuta teoistaan ja hylkää tosta vaan. Ihan oksettaa tollanen.. Oon tosi pahoillani, ihan hirveää varmasti... Jaksamisia :( <3
Olo ei ole tänään parantunut :( Olen ihan sekaisin enkä tiedä mitä pitäisi tehdä kun on vapaata töistä. Tuijotan vain seinää ja tuntuu että sekoan. Mulla ei ole enää mitää :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:05"]Ja minua ahdistaa nyt hirveästi kasvava maha :( Enne odottelin jo tulevaa vaavia ja silittelin mahaa. Nyt se tuntuu vaan kasvaimelta mahassa :( Pelottaa hirveästi enkä tiedä kelle puhua tai kuka auttaisi. Koko maha ahdistaa ja tekisi melkein mieli leikata se pois :( Hirveä edes kirjoittaa tälläistä mutta tarviin apua :(
ap
[/quote]
Puhu äidillesi, ystävälle?
Etsi tukea ja apua.
Muista että mekin voimme auttaa.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:27"]Olen nyt vanhemmillani mutta meidän välit on hyvin etäiset etteivät ns. kehtaa lohduttaa ja olivat tyrmistyneitä kun itkin naama punaisena henkeä haukkoen :(
En pysty puhumaan kenellekkään. Ystäviä ei ole kun ei ole montaa ikinä ollut ja miehen kanssa seuruseltua jäivät jotenkin pois :(
Oon ihan yksin :(
ap
[/quote]
Missä päin asut?
Muista että sussa ei ole vikaa. Se poika on henkisesti kypsymätön.
Ja voihan olla että asiat muuttuu. Ehkä se ajan kanssa tottuu uuteen elämänvaiheeseen.
Lohtuhali.
Asun satakunnassa rannikolla.
Tällä hetkellä vaan istun lattialla ja itken. En tie mitä kuuluisi nyt tehdä :(
Ap
No onhan sulla kohta vauva, toivottavasti pikkunen tuo iloa ja seuraa, teillä on toisenne ja sä olet tärkeä sille ja päinvastoin. Kyllä asiat järjestyy, äläkä murehdi yhtä ketaletta, ei ansaitse teitä.
Mee seurakuntaan esim vapaa kirkko, helluntai srk. Siellä kivoja nuoria aikuisia joista varmasti saat ystäviä. Luotettavii
Ap:lle.
Jaksat elää, kunhan löydät elämääsi jotakin, minkä takia elää. Jotakin, jonka puolesta tunnet halua elää ja nousta aamulla sängystä. Auttoiko yhtään?
Ihan normaalia että sulla on shokkivaihe vieläkin.
Ota rauhallisesti. Itke jos itkettää. Anna tunteiden tulla.
Koita pitää itsestäsi hyvää huolta. Uni, ruoka, ulkoilu. Jos ei onnistu, tulee esim unihäiriöitä, ota heti yhteys lääkäriin. Yritä syödä edes jotain.
Ota maanantaina yhteyttä neuvolaan sekä tk-lääkärille aika jotta saat lähetteen psykologille.
Noilla raskausviikoilla keskeytys ei tietenkään ole enää mahdollinen mutta jos et halua vauvaa pitää,autetaan sinua siinäkin asiassa.
Alkushokin jälkeen näet selvemmin mitä haluat. Nyt vkl voit soittaa auttavaan puhelimeen ja kertoa vaikka nimettömänä tilanteestasi.
Jos olo pahenee sietämättömäksi, hakeudu päivystykseen. Sieltä saat tarvittaessa myös psykiatrista apua.
Ainakin sairaaloissa on päivystävä psykiatri.
Voimia ja jaksamista paljon sinulle. Toivon että kaikki kääntyy paremmaksi :)
Hyvä ihminen. Kaikki muuttuu hyväksi.
Usko pois. Lähetän sinulle hyviä ajatuksia.
Käy seurakunnan tilaisuuksissa.
Ja jos löydät parannustilaisuuksia, mene.
Olen itse saanut kokea Jumalan parantavan voiman ja se on totta.
Muista hakea apua.
Soita vaikka kriisilinjalle 010195202.
On olemassa myös kriisikeskuksia.
Ja minua ahdistaa nyt hirveästi kasvava maha :( Enne odottelin jo tulevaa vaavia ja silittelin mahaa. Nyt se tuntuu vaan kasvaimelta mahassa :( Pelottaa hirveästi enkä tiedä kelle puhua tai kuka auttaisi. Koko maha ahdistaa ja tekisi melkein mieli leikata se pois :( Hirveä edes kirjoittaa tälläistä mutta tarviin apua :(
ap