Mieheni "mollaa" minua koska olen työtön.

Tai siltä se ainakin minusta tuntuu. Olen työttömänä nyt viidettä kuukautta ja ihan oikeasti haen jatkuvasti ja aktiivisesti avoimiin työpaikkoihin, vien hakemuksia, soittelen eri paikkoihin ja olen käyttänyt lukuisia tunteja työhakemusten tekemiseen ja "viilaamiseen".  Hyvällä omallatunnolla voin todeta että ihan oikeasti olen yrittänyt kaikkeni löytääkseni työtä. Elän pienellä työttömyyspäivärahalla ja sekin tuo tähän oman stressinsä kun rahat eivät meinaa riittää kaikkiin laskuihin. Mieltä ei siis todellakaan piristä että mies ikään kuin pitää minua jotenkin laiskana tmv, sillä hän puhuu sellaiseen sävyyn kuin en edes yrittäisi hakea töitä. Hokee aina ilkeään ja alentavaan sävyyn "Mee töihin", "Vaihda alaa" "Mee kouluun" "Sulla on paska palkka" (25 000/vuosi jolla pärjäsin oikein hyvin, kunnes jäin työttömäksi) ja niin edelleen. Itse hän työskentelee suht hyväpalkkaisessa työssä johon hänen ei ole tarvinnut käydä sen kummemmin mitään kouluja ja välillä ajattelen että helppohan hänen on huudella. Hänen mielestään minun pitäisi vaihtaa tuosta noin vain jollekin parempipalkkaiselle alalle, josta en edes ole kiinnostunut. Minä taas viihdyn nykyisellä alallani enkä halua kouluttautua saati tehdä työtä vain rahan takia. En vain pysty sellaiseen. Itsensähän siinä vain kuluttaa loppuun, ennemmin tai myöhemmin. Tämä nyt oli tämmöinen avautuminen, pahoittelut :) Muita ahdistuneita työttömiä langoilla?