Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotanko liikaa peruskoululta / lapseni opettajalta?
23.01.2015 |
Tällä viikolla oli opettajan kanssa keskustelutuokio tokaluokkalaisen lapseni koulunkäynnistä. Koulu sujuu erinomaisesti ja hyvä näin. Siltikin minua jäi kaihertamaan opettajan kommentti, että tällä hetkellä suurin huolenaihe on materiaalin riittävyys äidinkielessä ja matematiikassa. Tokihan tuo huomattiin syyslukukauden lopussa kun alkoi olla päivät pitkälti pulpettikirjan lukemista ja tehtäväkirjojen kuvien värittämistä. Välillä sai sentään jotain lisätehtäviä, joiden oletan olevan ihan automaatio kun muut tehtävät on tehty. Odotanko siis liikaa tältä osin?
Jokaisessa vanhempainillassa on korostettu oppilaiden eriyttämistä niin rehtorin, erityisopettajan kuin oman opettajan puheenvuoroissa ja jokaiselle luvataan oman tasoisia tehtäviä (riittävästi). Tällä kokemuksella tekee mieli todeta, että eipä eriyttäminen näytä toimivan ainakaan perustaitavan ja nopeasti asioita hoksaavan lapsen kohdalla. Ei luulisi olevan liian hankalaa ja vaivalloista antaa lisätehtäviä itsenäisesti tehtäväksi kun kyseessä ei todellakaan ole mikään erityislahjakkuus vaan ihan perushoksottimilla varustettu lapsi. Enpä yhtään ihmettele ettei Suomessa tule esiin Pisa-testeissä tai vastaavissa lahjakkaita oppilaita kun perustasollakin homma kusee.
Tämän hetkinen tilanne on siis se, että lapsellani riittää toistaiseksi materiaali (saavat tehdä omaan tahtiin esim. äidinkielen tehtäväkirjaa tai matematiikassa tietyn aihekokonaisuuden) ja lisätehtävämonisteita tulee joskus jos tulee. Kotiin sitten voi kuulemma ostaa erilaisia tehtäväkirjoja ettei aivot kokonaan laiskistu.
Kommentit (14)
Missä asutte? Jos pääkaupunkiseudulla, hakekaa esim SYKkiin. Siellä saa opiskella kaltaistensa parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja Sykkiin haku on nyt helmikuussa. Kouluun haetaan 3. luokalle.
Et sinänsä odota liikoja. Valitettavasti vaan käytännön toteutus nopeasti edistyvän oppilaan tukemisessa jää usein puolitiehen, kun open voimat menevät heikompien kanssa pärjäämiseen. Koeta vielä jutelka open kanssa, miten juuri teidän lasta vousi tukea. Esim juuri ekstratehtävät.
Kimppaan aikaisempaa SYKin suosittelijaa. Minulla oli juuri tuollainen pikku-koululainen, joka on nyt sykkiläinen. Koulu sujuu hyvin, kaverit ja opettajat ovat motivoituneita ja koulussa on paljon "hyviä oppilaita". Paras päätös ikinä oli hakea sinne. Oppilaat tosiaan valitaan 3. luokalle pääsykokeiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja ei päätä materiaalihankinnoista ja niiden riittävyydestä, ei myöskään rehtori. Osoita valituksesi koulutusvirastoon ja koulutoimenjohtajalle, hänestä on kiinni, mihin koulurahat käytetään.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 12:59"]Opettaja ei päätä materiaalihankinnoista ja niiden riittävyydestä, ei myöskään rehtori. Osoita valituksesi koulutusvirastoon ja koulutoimenjohtajalle, hänestä on kiinni, mihin koulurahat käytetään.
[/quote]kyllä koululla on päätösvalta mihin budjetti käytetään koulun sisällä. Valitettavasti heikkoja varten on luotu monimutkainen tukijärjestelmä johon kaikkien aika menee ja hyvät on heitteillä. Näin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan täysin. Olen yläkoulun aineenope ja huomannut lahjakkaiden turhautuvan. Tasoryhmät pitäisi saada ihan jokapäiväiseen opetukseen. Minua on aina vituttanut, että lisää oppia haluavat kärsivät.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 12:36"]
Kimppaan aikaisempaa SYKin suosittelijaa. Minulla oli juuri tuollainen pikku-koululainen, joka on nyt sykkiläinen. Koulu sujuu hyvin, kaverit ja opettajat ovat motivoituneita ja koulussa on paljon "hyviä oppilaita". Paras päätös ikinä oli hakea sinne. Oppilaat tosiaan valitaan 3. luokalle pääsykokeiden perusteella.
[/quote]
Joku näköjään inhoaa SYKiä, koska on alapeukuttanut jokaisen SYKiä ehdottavan vastauksen... ;) Eikö lapsi päässyt sisään?
meillä myös hakemus sisällä, toivottavasti paikka irtoaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotat liikaa. Erityistoimet kohdistetaan siihen, että heikoimmat pysyy pulkassa, ei siihen,e ttä ne joille kaikki on helppoa, saisivat haastetta. Nauti siitä, että lapselle kaikki on helppoa ja ei tarvitse olla huolissaan oppimisesta tai koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Harkitkaa jotain erityisluokkaa, esim. kielikylpyä tms. jotta lapsi saisi enemmän haastetta.
ntinen jokelalaisrehtori Janne Nielsen vaihtoi alaa koulusurmien jälkeen. SK:n haastattelussa hän analysoi suomalaisen koulun ongelmia. Kipupisteinä hän pitää muun muassa heikkoa arvostusta, hankalia vanhempia, byrokratiaa ja opettajankoulutuksen puutteita.
Professori Eira Korpinen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta sanoo, että Nielsenin puheenvuoro on tärkeä keskustelunavaus.
”Monet hallintopuolen ihmiset ovat sokaistuneet PISA-tutkimuksista, joissa suomalaislasten koulumenestys on maailman huippua”, hän sanoo.
Hyvien tulosten vastakohta on se, että vaikkapa WHO:n ja UNICEFin tutkimukset kertovat toisenlaista kieltä: suomalaislapset kokevat koulussa yksinäisyyttä, kiusaamista, yhteisöllisyyden puutetta.
Korpinen allekirjoittaa Nielsenin väitteen siitä, että koulussa on paljon byrokratiaa ja papereiden täyttämistä, ja siksi oppilaille tarkoitettu aika jää pieneksi.
”Hankalien oppilaiden kanssa keskustelu ratkaisee monta ongelmaa, siksi sille pitäisi löytyä aikaa”, Korpinen sanoo.
Lisää käytäntöä tuleville opettajille
Korpinen pitää oikeutettuna Nielsenin kritiikkiä siitä, että opettajankoulutuksessa ei ole tarpeeksi ihmisen eli oppilaiden ja vanhempien kohtaamista – että koulutus on liian teoriapainotteista.
Jos Korpinen saisi vapaasti suunnitella opettajien koulutuksen, se lähtisi liikkeelle käytännöstä. Toiminta erilaisten ihmisten kanssa on kyllä kirjattu suunnitelmiin, mutta usein käy niin, että niitä asioita luetaan vain kirjoista.
”Koulutuksen pitäisi olla paljon käytännönläheisempää, taitava ohjaaja pystyy tuomaan teorian mukaan käytäntöön ja keskusteluihin”, hän sanoo.
Korpisen mukaan opettajankoulutuksen ongelmat kyllä tunnistetaan. Toinen asia on, kuka niihin voi vaikuttaa.
”Yliopistoilla on samat ongelmat kuin muillakin kouluilla: jatkuva säästäminen ja tehostaminen. Säästöpaineet kohdistuvat erityisesti ihmisten kohtaamiseen, joka vaatii aikaa.”
Herää kysymys, että vaaditaanko opettajalta jo liikaa. Jokainen oppilas on erilainen, jokaisella on erilaiset vanhemmat ja lisäksi on paljon erityisryhmiä.
”Ainakin vaatimukset ovat koko ajan lisääntyneet ja samalla edellytykset heikentyneet”, Korpinen sanoo. ”Koulutuksesta, varsinkin perusopetuksesta, on säästetty viimeisen viidentoista vuoden aikana valtavasti.”
Korpinen arvioi, että päättäjät eivät tunne opetustyön luonnetta, sen ehtoja ja edellytyksiä. Tästä ovat seurauksena luokkakokojen kasvu ja koulujen lakkautukset.
Nykyisellään opettajankoulutus keskittyy pääasiassa oppiaineiden opettamiseen, kun koulun arki on myös paljon muuta kuin kieliä ja matematiikkaa: kasvatustyötä.
Korpisen mielestä Suomessa ei ole vielä huomattu tunnekasvatuksen merkitystä. Hän sanoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen heräsi liikehdintä tunnekasvatuksen puolesta.
Opetustyössä pelataan tunteiden koko kirjolla ja tämä pitäisi hänen mukaansa ottaa entistä paremmin esille myös opettajaksi oppimisessa. Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa tunneälyn harjoittelua ja empatiakykyä.
Asiatonta kritiikkiä
Ex-rehtori Janne Nielsen sanoo SK:n haastattelussa, että koki koulun johdossa paljon ongelmia vaativien vanhempien kanssa. Hän koki, että häntä ja koulua ei arvostettu.
”Tämän päivän opettajalta edellytetään, että hän pystyy sulkemaan ulkopuolelle asiattoman kritiikin ja löytämään myönteisiä asioita onnistumisista”, Korpinen sanoo.
Vanhempia Korpinen neuvoo näin:
Ole kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä. Kysele päivittäin kuulumisia. Vanhempien kiinnostus on tärkeä tuki lapselle mutta myös opettajalle.
Ymmärrä myös opettajaa. Hän saattaa tehdä töitä yli kolmenkymmenen lapsen kanssa. Jokainen vanhempi tietää, että kahdessakin on joskus tarpeeksi.
Korpinen kaipaa kodin ja koulun välille enemmän aktiivisuutta, avoimuutta ja kunnioitusta – molemmilta.
Mutta mitä mieltä asiasta ovat vanhemmat?
Koulua arvostetaan, mutta:
Suomen Vanhempainliiton erikoissuunnittelija Tuija Metso sanoo, että suomalaiset vanhemmat kyllä arvostavat koulua. Muutos on siinä, että tänä päivänä vanhemmat ja opettajat kohtaavat tasavertaisina. Opettaja ei ole enää samalla tavalla ”jalustalla” suhteessa vanhempiin kuin aiemmin.
”Nykyään vanhemmat uskaltavat kysyä enemmän ja myös kyseenalaistaa”, Metso sanoo.
Hänen mukaansa vanhemmat ovat entistä kiinnostuneempia lastensa koulunkäynnistä. Tästä huolimatta vanhempien pitäisi muistaa, että koulussa toimitaan ryhmässä. Tämä on tärkeää, koska usein koulua tulee miettineeksi vain oman lapsen näkökulmasta, Metso sanoo.
Miten koulussa ilmeneviin ongelmiin pitäisi reagoida? Koulusta tehdyt kantelut ja valitukset ovat 2000-luvulla lisääntyneet selvästi varsinkin Etelä-Suomessa.
Tuija Metso neuvoo selvittämään asioita pääsääntöisesti siellä ja niiden ihmisten kanssa, missä ongelmat ovat, eli koulussa. Ristiriitatilanteesta ei saa tulla opettajien ja vanhempien valtataistelua siitä, kuka on oikeassa ja kenen sana painaa, hän sanoo.
Omaa lasta koskeva erimielisyys kuumentaa helposti tunteita, rauhallinen asioiden selvittely on helpommin sanottu kuin tehty. Metso kuitenkin muistuttaa, että aikuiset – vanhemmat ja opettaja – näyttävät käytöksellään lapsille jatkuvasti mallia, kuinka toisten ihmisten kanssa toimitaan.
Kenen tehtävä on kasvattaa?
Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että vastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla. Kasvatustehtävää on sen sijaan entistä enemmän myös koululla. Siksi koululla ja vanhemmilla pitäisi olla selkeä yhteinen käsitys ja suunta kasvatuksessa.
Metson mukaan tästä puhutaan harvoin kodin ja koulun välillä, ja se voi olla yhtenä syynä ongelmiin.
Kuinka yhteisen suunnan sitten voi saavuttaa? Metson resepti on sama kuin Eira Korpisella: aktiivisuutta, avoimuutta ja kunnioitusta molemmin puolin. Opettajan pitäisi kuunnella vanhempia, vanhempien opettajaa.
”Olisi hyvä saada vanhemmille tunne, että he ovat osa kouluyhteisöä.”
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vanhempien osallistumista koulun arkeen
Vanhempainliiton tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat eniten huolissaan oppilashuollosta, kouluympäristön liikenneturvallisuudesta, luokkien koosta ja opettajan ajan riittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista kaikille! Asumme valitettavasti sen verran pienellä paikkakunnalla ettei täällä ole mitään muita erikoiskouluja kuin Steiner ja kristillinen ja esim. kielikylpyluokkia ei ole lainkaan. Peruskoulussa on ainoastaan musiikkiluokat (ei ala edes joka vuosi) ja yläkoulun puolella on liikuntapainotteisia luokkia.
Minä en suoraan sanottuna osaa olla tyytyväinen siihen ettei lapsellani ole koulussa haasteita. Pelkään, että hänelle käy aikanaan samoin kuin minulle eli ei opi oppimaan. Itse selvisin aikoinaan pitkälle pelkkien hoksottimien ja hyvän muistin ansiosta. Se ei vaan toiminut enää jatko-opinnoissa. Myös lapseni opettaja pitää tätä mahdollisena uhkatekijänä eikä se ole mikään pikkujuttu vaikka monien mielestä varmaan nillitänkin turhasta.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 12:59"]Opettaja ei päätä materiaalihankinnoista ja niiden riittävyydestä, ei myöskään rehtori. Osoita valituksesi koulutusvirastoon ja koulutoimenjohtajalle, hänestä on kiinni, mihin koulurahat käytetään. [/quote]kyllä koululla on päätösvalta mihin budjetti käytetään koulun sisällä. Valitettavasti heikkoja varten on luotu monimutkainen tukijärjestelmä johon kaikkien aika menee ja hyvät on heitteillä. Näin se menee!
[/quote]
Budjetista jaetaan rahaa kiinteistönhuollolle, siivoukselle, kotitalouden ruoka-ainehankintoihin, liikuntavälineisiin, oppikirjoihin, vihkoihin, kopiopapereihin ja osa rahasta jemmataan sijaisuuksia varten, kun opettajat saavat ripulin tai influenssan tai muun pöpön, joka kerta kaikkiaan estää töihin tulemisen. Budjetti on erittäin tiukka eikä siinä ole yhtään liikkumavaraa. Koulukohtaisen budjetin päättää koulutoimenjohtaja, siis yksi koulu voi saada paljon enemmän rahaa oppilasta kohden kuin viereinen koulu, jos kyseisen koulun rehtori on osannut perustella rahantarpeensa paremmin. Erityisopetukseen ei juurikaan lapsia enää siirretä vaan tukipalvelut odotetaan hoidettavan normaaliopetuksen ohessa tavallisella oppitunnilla.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa räätälöity opetus tarkoittaa sitä, että panostetaan heikkoihin ja ne hoksaavaiset saa tulla toimeen omillaan. Minulla on 3 lasta, jotka ovat käyneet peruskoulunsa pääosin "pulpettikirjoja" lukemalla ja vanhempien ostamia lisätehtäväkirjoja tekemällä. Opettajan ja avustajan aika on mennyt niiden 4-6 luokkakaverin kanssa, jotka hädin tuskin oppivat lukemaan, mutta joita nykyisten systeemien mukaan tulee koulunkäynnissä kaikin tavoin tukea.
Minulle oli aikamoinen isku, kun vanhempainvartissa sain kuulla, että lapseni + 3 muuta istuivat tunnit omassa pinryhmätilassaan ja tekivät siellä tehtäviä itsekseen, koska opettajan aika meni muun luokan opettamiseen. Siis ne osaavimmat oppilaat eristettiin muusta luokasta ja laitettiin itsenäisen työskentelyn tilaan, koska opettajan mielestä heille ei ollut opetuksesta mitää hyötyä, he osasivat jo. Mutta suomalaisen peruskoulun ideologian mukaisesti heille ei voinut opettaa yhtään enempää, he saivat pärjätä omillaan.