univelkaiset äidit, miten se on vaikuttanut elämäänne?

Mä olen kärsinyt unettomuudesta yli 30v, alkoi pikkukakkosen vauva-aikana. 3v saakka heräsi 4-7 kertaa yössä. Sen jälkeen en enää ole osannut nukkua kun max 4h putkeen, loppuyö sitten 1-2h pilkkeitä.

Sinnitelty on töissä ihan normaalisti perus äitiyslomia lukuunottamatta ja pitkään selvisinkin oikein hyvin. Nyt jälkikäteen kyllä tajuan että jo 20v sitten mun terveyteni alkoi heikkenemään ja kuopuksen syntymän jälkeen 13v sitten romahdus oli selkeä. Sairastuin lopulta kroonisesti ja nyt ole ollut 6kk sairauslomalla jolle ei näy loppua. Muisti ei pelaa, keskittymiskyky on mennyt, paljon kipuja ja kroppa "maitohapoilla" kaiken aikaa, kortisoliarvot koholla jne, masennustakin tarjoavat diagnoosiksi mutta sen valtaan en antaudu! Onneksi sentään en ole sortunut syömään väsymykseeni, olen edelleen normaalipainoinen, sen verran olen itsestäni aina huolehtinut!

Kova paikka entiselle ylisuorittajalle!

Hakekaa ajoissa apua, minä en sitä osannut tehdä ja maksan loppuelämäni tästä!

Mulla on alkanut muisti pätkimään. Naama tuntuu puutuneelta ja lisäksi paniikkihäiriöoireita. Onneksi ne ovat olleet tosi lieviä viellä.

Mun mielestä pahinta on se, että en pysty nauttimaan lasten kanssa olemisesta, kun vaan väsyttää niin hirveesti koko ajan. Olen tosi pahantuulinen ja tiuskin ja olen kaiken kaikkiaan hirviöäiti. Vauva haluaa olla KOKO ajan sylissä tai huutaa lattialla. Sitten kun vihdoin saan hänet nukkumaan tuntuu, että kaipaisin kuplan, jossa saisin olla ihan yksin, mutta tietysti muut lapset kiehnää silloin koko ajan sylissä.

Raskainta on se ajatus, että olen huono äiti

Lapsi lopetti yöheräilyt 1,5-vuotiaana, minä hoidin lähes poikkeuksetta häntä joka yö. Nyt kun lapsi nukkuu, en edelleenkään osaa mennä nukkumaan ajoissa vaan joka aamu väsyttää... Noh, ehkä kerran viikossa nukun tarpeeksi niin kyllähän se tässä menee.

Unohtelen asioita, olen kärttyinen, en jaksa lapsen uhmaamista, tic-oireet pahentuvat, en jaksa urheilla.

Minä koen pahana kateuden. Olen nykyään koko ajan kateellinen muille. Vapaudesta ajasta jaksamisesta ulkonäöstä jne

Lapsi valvotti ensimmäisen vuoden niin, että sain nukkua enintään tunnin pätkissä. Elin sumussa, olin masentunut, räjähdysaltis, kärsin ahdistuksesta ja paniikinomaisista tuntemuksista. Parisuhde kärsi, olin epäsosiaalinen enkä jaksanut pitää huolta kodista tai itsestäni. Aloin pelkäämään öitä ja körsin itsekin lopulta unettomuudesta.

Nyt lapsi on kolmevuotias. Alkoi nukkumaan paremmin n. 1.5 vuotiaana, mutta kärsii mm. yöllisistä kauhukohtauksista ja muutenkin erittäin herkkäuninen.
Alan vähitellen toipua tuosta valvomisesta. Ekat puolivuotta, kun sain taas nukkua lähes kokonaisia öitä, olisin voinut nukkua vuorokauden ympäri. Nukahtelin aina kun mahdollista. Nyt alkaa jo normalisoitua nukkuminen ja tunnen itseni pikkuhiljaa omaksi energiseksi itsekseni.

Hakekaa apua! Toivotan jaksamista.

Hain apua, sitä ei saanut. Neuvolasta tarjottiin perhetyöntekijää jonka kanssa on tarkoitus hoitaa lasta yhdessä, en saa mennä nukkumaan. Asun kaukana suvusta ja perheestä. Ei auta muu kuin jaksaa.