Millaiset ihmiset järjestävät illalliskutsuja?

Me, ihan tavallinen kolmilapsinen perhe

Järjestäisin tosi mielelläni, jos olisi iso ruokailutila ja olohuone, jossa viihdyttää vieraita. Tarjoaisin suht simppeleitä ruokia, esim. tuoretta leipää, salaattia, uuniperunoita ja täytteitä. Ihan rentoon tyyliin pitäisin "illalliskutsuja".

Kermapersseitten juttuja.

Olen järjestänyt pari kertaa, mutta asun yksiössä, ja täällä on ahdasta. Jos tilaa olisi enemmän, järjestäisin paljon useammin! Olen ihan normi 25v opiskelija, jonka vanhemnat eivät kutsuneet koskaan ketään kylään.

Kyllä mä olen aina järjestänyt, myös opiskelijana. Nyt tulee huomenna ystävät Englannista illalliselle. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:17"]Minä on köyhästä duunariperheestä ja jos vieraita tuli, niin tarjolla oli kahvi ja keksit. Ainoastaan sukulaisille tarjottiin isompaa ruokaa. Nyt en enää ole köyhä duunari, mutta ajatus illallisen järjestämisestä on outo.[/quote]

Minä niin tiedän, miltä susta tuntuu! Meillä ei aikoinaan käynyt KUKAAN, siis ei yhtään kukaan. Kavereita sai meille tulla, mutta lähinnä kai siksi että yh-äiti oli kahdesta työstään niin väsynyt, että oli vain onnellinen, että joku piti seuraa lapsilleen. Mutta meille ei koskaan kutsuttu sukulaisia, ei kavereideni vanhempia, ei äidin omia ystäviä, ei ketään. Sitten menin naimisiin varakkaaseen suomenruotsalaissukuun, ja voi jestas että on ollut siihen seurustelukulttuurin tottuminen! Enkä varmaan koskaan ihan täysin opi, mutta olen silti onnellinen että pääsin maistamaan tällaista tyyliä. Lapsillemme viikonloppu, jolloin meille ei ole kutsuttu ketään tai jona emme itse mene minnekään, on aikamoinen kummallisuus.

Minä. Tavallinen ihminen. Toisinaan tulee järjestettyä ystäville illallisia.  Mukavaa ja rattoisaa olemista. Hyvää ruokaa.

Kohta onkin taas illalliskutsujen aika.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:17"]Minä on köyhästä duunariperheestä ja jos vieraita tuli, niin tarjolla oli kahvi ja keksit. Ainoastaan sukulaisille tarjottiin isompaa ruokaa. Nyt en enää ole köyhä duunari, mutta ajatus illallisen järjestämisestä on outo.[/quote]

Minä niin tiedän, miltä susta tuntuu! Meillä ei aikoinaan käynyt KUKAAN, siis ei yhtään kukaan. Kavereita sai meille tulla, mutta lähinnä kai siksi että yh-äiti oli kahdesta työstään niin väsynyt, että oli vain onnellinen, että joku piti seuraa lapsilleen. Mutta meille ei koskaan kutsuttu sukulaisia, ei kavereideni vanhempia, ei äidin omia ystäviä, ei ketään. Sitten menin naimisiin varakkaaseen suomenruotsalaissukuun, ja voi jestas että on ollut siihen seurustelukulttuurin tottuminen! Enkä varmaan koskaan ihan täysin opi, mutta olen silti onnellinen että pääsin maistamaan tällaista tyyliä. Lapsillemme viikonloppu, jolloin meille ei ole kutsuttu ketään tai jona emme itse mene minnekään, on aikamoinen kummallisuus.
[/quote]

Kuulostaa tutulta. Seurustelukulttuuri on hyvin erilaista eri yhteiskuntaluokissa.

Musta olis kiva järjestää, mut ei oo ketaan ketä kutsua..

Jotnkin tuntuu, että illalliskutsut ovat varakkaiden juttu. Pitäisi vain oppia tuosta ajattelutavasta irti. Ei kukaan ole kutsunut minuakaan syömään.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:22"]

Järjestäisin tosi mielelläni, jos olisi iso ruokailutila ja olohuone, jossa viihdyttää vieraita. Tarjoaisin suht simppeleitä ruokia, esim. tuoretta leipää, salaattia, uuniperunoita ja täytteitä. Ihan rentoon tyyliin pitäisin "illalliskutsuja".

[/quote]Miten viihdyttäisit vieraita?

Kotona meillä saattoi olla viikonloppuna joku sukulaisperhe syömässä, mutta aika harvoin. Useammin tarjottavat olivat kahvipöytäkamaa. En muista, olisimmeko miehen kanssa koskaan olleet missään nimenomaan syömässä, eikä olla kyllä meillekään usein ketään kutsuttu. Joskus veljen ja hänen vaimonsa kanssa syödään yhdessä, mutta en nyt sellaista perusviikonloppuruokaa illalliskutsuiksi nimittäisi. Ehkä meidän ystäväpiirissä illalliskutsut ei vaan ole se juttu, jonka varjolla kokoonnutaan yhteen.

Olen köyhästä duunariperheestä mutta kyllä meillä oli illallisvieraita usein. Äitini oli mahtava ruuanlaittaja ja aina oli herkkuruokaa pöydässä. Ei ehkä 3 ruokalajia mutta ihania pataruokia ja hyviä leivonnaisia kahvin kanssa jälkkäriksi.

Me olemme keskiluokkaisia ja meillä on ruokavieraita ainakin 2x kuukaudessa. Vuoden kohokohta kaikille on blinijuhlat näin keväällä.

Meillä on iso perhe, sukua ja laaja ystäväpiiri ja haluamme tavata heitä usein, aina tulee tehtyä jotain ihanaa syötävää. Pöydässä vähintään 8 henkeä, isommissa juhlissa jopa lähelle 20. Ja lapset aina mukana.

Alkupaloja viinin tai kuohuvan kanssa, joku keitto vaikka alkuun, suussasulava pääruoka ja tytärten tekemiä kakkuja jälkkäriksi.

Kalliiksihan tuo tulee ja on aika paljon touhua mutta nautimme siitä niin paljon! Ja ystäväpiirissämme sitten käymme vastavuoroisesti toistemme luona.

Ehdottomasti meidän juttu!

Ihan tavalliset ihmiset, esim. me. Olen köyhästä yh-perheestä, eikä meilläkään paljon ruokavieraita käynyt. Silti tuo kahvittelukulttuuri oli mulle ennen aivan outo asia. Eläkkeellä olevat appivanhemmat kahvittelevat usein ja anoppi on armoitettu leipuri. :)

Lapsuudessa sosiaaliset suhteet hoidettiin naapuri- ja kaveripiirissä yhteisellä pihalla. Jotenkin sellainen kutina mulla on, että äidit kahvittelivat ja puhuivat naisten asioita. Oma äitini tapasi ihmisiä työhön liittyvillä illallisilla ja lounailla. 

Syitä miksi me ja meidän ystäväpiiri järkkää ruokajuhlia on esim.

- tulee halvemmaksi kuin ravintolassa syöminen, on joustavampaa

- kiva tapa tavata rauhassa ystäviään, päivittää kuulumisia jne.

- lapset tykkää, joskin järjestämme myös lapsettomia ruokakutsuja nyt, kun lapset ovat jo isompia

- monet kaveripiirissä pitävät ruuanlaitosta ja kaikki hyvästä ruuasta

- on kiva mennä valmiiseen pöytään

- juhlia ei ole elämässä koskaan liikaa

Ruokajuhlia voi järjestää monella tapaa ja erilaisilla kokoonpanoilla: buffet -illallinen isolle joukolle, kolmen ruokalajin istumatilaisuus pienemmällä porukalla, nyyttäreinä, hernerokkabileet laskiaisena, brunssi, grillailu pihalla tai mökillä ...

Minä. Tosin kutsun "illalliskutsuja" ihan vaan nimityksellä "syöminen." Kutsun usein ihmisiä meille syömään, koska se on hauskaa ja huomattavasti halvempaa kuin ravintolaan meneminen.