Miksi painonhallinta ja hoikkana/normaalipainoisena pysyminen on niin helppoa joillekin ihmisille ?

Ainakin kokiksen juojat näyttäisivät olevan keskivartalotukevia.

Muuten olen havainnut, että kehon paino hakeutuu niihin lukemiin, mitä ihmisen mieli (ihminen sisimmässään) tarvitsee. 30 - 40-vuotiaana,suurperheen äitinä, raskas vuorotyö ja oman maatalon hoito, olin noin 20 kg painavampi kuin nyt. Nykyisin 50-vuotiaana olen taas nuoruuden eli alle 25 vuotiaan painossani noin 49 kg, koska mieleni eli sieluni ei tarvitse enää massaa niin paljon.

Tällä tahdon sanoa:Olkaa hyvät ihmiset armollisia itsellenne, älkää moittiko kehoanne, jos se pitää yllä raskaampaa muotoa. Arvostakaa kehoanne.

Ennen kaikkea, syökää hyvin eli runsaasti kasviksia, hedelmiä marjoja, täysjyväleipää, munia jne.

Olette arvokkaita JOKAINEN. (Myös ne laihat. Älkää kiusatko laihoja ikuisilla kysymyksillä "Miten voit olla noin laiha?" Se loukkaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Muutenkin tämä kommentti hehkuu totaalista idiotismia ai että ihan "random ulkomaalainen", ihan kun ulkomailla ei ylipaino-ongelma olis aikalailla samalla tasolla mitä suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Aivan, arkena syödään pahaa ruokaa ja sitten viikonloppuna on "lupa herkutella", järjetöntä!

Koko vuosi kärvistellään surkeilla ruuilla ja sitten jouluna mässätään. Ja ollaan niin hyviä kun jaksetaan kärsiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Aivan, arkena syödään pahaa ruokaa ja sitten viikonloppuna on "lupa herkutella", järjetöntä!

Koko vuosi kärvistellään surkeilla ruuilla ja sitten jouluna mässätään. Ja ollaan niin hyviä kun jaksetaan kärsiä :)

Joopa joo. Kaikenmaailman pitsaa, kebabbia, hampurilaisia ja limpparia täällä ihmiset päivät pitkät mättää ei todellakaan mitään suolatonta kaurapuuroa ei helvetti te ootte sekasin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Opettele lukemaan äläkä raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Opettele lukemaan äläkä raivoa.

Itse et osaa lukea apina. En minä sanonut että ihmisen pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja sitten herkutella karkeilla, annoin vaan määritelmän aidolle nälälle herkkuttelun himon sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Aivan, arkena syödään pahaa ruokaa ja sitten viikonloppuna on "lupa herkutella", järjetöntä!

Koko vuosi kärvistellään surkeilla ruuilla ja sitten jouluna mässätään. Ja ollaan niin hyviä kun jaksetaan kärsiä :)

Joopa joo. Kaikenmaailman pitsaa, kebabbia, hampurilaisia ja limpparia täällä ihmiset päivät pitkät mättää ei todellakaan mitään suolatonta kaurapuuroa ei helvetti te ootte sekasin

Nyt ne lääkkeet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Miksi puhut kuin 80-90-luvuilla olisi eletty pula-aikaa?

Silloin sentään lapset saivat vielä välipaloja koulussa. Joskus välipala oli leipä tai hedelmä, joskus jäätelö.

Missä näin? Kävin kouluni 80-90-luvuilla (neljässä eri koulussa) eikä meille koskaan mitään välipaloja jaettu. Ei vaikka koulupäivä olisi ollut klo.8-17.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Aivan, arkena syödään pahaa ruokaa ja sitten viikonloppuna on "lupa herkutella", järjetöntä!

Koko vuosi kärvistellään surkeilla ruuilla ja sitten jouluna mässätään. Ja ollaan niin hyviä kun jaksetaan kärsiä :)

Joopa joo. Kaikenmaailman pitsaa, kebabbia, hampurilaisia ja limpparia täällä ihmiset päivät pitkät mättää ei todellakaan mitään suolatonta kaurapuuroa ei helvetti te ootte sekasin

Nyt ne lääkkeet!

Joku lääkitys kyllä varmaan pitäs olla että teidän kaltasten juttuja jaksas lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Miksi puhut kuin 80-90-luvuilla olisi eletty pula-aikaa?

Silloin sentään lapset saivat vielä välipaloja koulussa. Joskus välipala oli leipä tai hedelmä, joskus jäätelö.

Tässä taidettiin viitata aikaan, jolloin ylipainoiset olivat harvassa. Luokalla oli aina se kiintiöpullukka, joka nykypäivän koululaisia katsoessa ei edes näytä lihavalta.

Se on helppoa, kun ei ole himoa syödä.

Itse olen ylipainoinen ja joudun koko ajan vastustamaan kiusausta syödä enemmän. Eihän se onnistu joka päivä vaan välillä sitten repsahdan.

Raskausaikana hormonitoiminta (?) tai jokin varmaan on muuttunut, kun joka kerta ollessani raskaana haluni syödä ylimääräistä on kadonnut. Olen syönyt vaan tarpeellisen määrän ja sitten olen ollut tyytyväinen.

Valitettavasti raskauden jälkeen himo syödä on aina palannut. Helppoa olisi pysyä normaalipainossa jos ei vaan tekisi mieli syödä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Opettele lukemaan äläkä raivoa.

Itse et osaa lukea apina. En minä sanonut että ihmisen pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja sitten herkutella karkeilla, annoin vaan määritelmän aidolle nälälle herkkuttelun himon sijasta.

Aika erikoinen määritelmä sinulla aidolle nälälle.

Lainaan sen vielä tähän, niin voidaan yhdessä tutustua siihen lähemmin:

"Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?"

😂

Sä todellakin elät ihan omissa sfääreissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Opettele lukemaan äläkä raivoa.

Itse et osaa lukea apina. En minä sanonut että ihmisen pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja sitten herkutella karkeilla, annoin vaan määritelmän aidolle nälälle herkkuttelun himon sijasta.

Aika erikoinen määritelmä sinulla aidolle nälälle.

Lainaan sen vielä tähän, niin voidaan yhdessä tutustua siihen lähemmin:

"Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?"

😂

Sä todellakin elät ihan omissa sfääreissäsi.

Mikä siinä on erikoista? Jos ravitseva ruoka ei maistu ei ole nälkä. Pitemminkin teidän määritelmät on aivan todellisuudesta ja aidosta näläntunteesta irtaantuneet.

Vierailija kirjoitti:

Painonhallintaa ei oikeasti ymmärretä.

Usein kuulee sanottavan, että rennosti ruokaan suhtautuvat ovat hoikkia. Mutta kumpi on oikeasti syy ja kumpi seuraus. Onko hoikkana pyysyvän helpompi sijtautua ruokaan rennosti.

Viime päivinä on puhuttu, että korkea hemoglobiini altistaisi ylipainolle.

Itse olin lapsena hyvin hoikka, vaikka söin paljon. Minulla oli silloin alhainen hemoglobiini. Siitä valitettiin todella paljon ja ohjeistettiin syömään enemmän. Rautatablettejakin piti syödä.

Nuorena aikuisena hemoglobiini lähti nousuun. Se nousu jäi mieleen, sillä terveydenhuollossa siihen suhtauduttiin niin voimakkaasti. Sain paljon positiivista palautetta siitä.

Paino ei heti seurannut perässä. Se lähti nousuun vasta pari vuotta hemoglobiinin nousun jälkeen.

Välillä elin pelkällä salaatilla, hedelmillä ja vähäkalorisilla pussikeitoilla. Se auttoi pitämään painon kurissa, mutta olihan se tylsä dieetti. Paino myös nousi hyvin helposti ja nopeasti silloin kun sosiaalisissa tilanteissa piti syödä samalla tavalla kuin muidenkin.

Nyt olen keski-ikäinen ja ylipainoinen. En vaan jaksa enää vetää pelkästään jotain salaattia ja porkkanoita tai nutrilettia.

Ketuttaa kuunnella selityksiä kuinka ruokaan pitäisi vaan suhtautua rennosti sekä muita yhtä idioottimaisia ohjeita painon hallintaan.

Mitenkähän hemoglobiinin saisi alas..

Luovuta säännöllisesti verta!

Vierailija kirjoitti:

Onhan perheitäkin jossa samanlaiset elintavat, sama ruokavalio ja osa perheenjäsenistä hoikkia, osa ylipainoisia. Kyllä se kertoo, ettei ole välttämättä tietyn yksilön kohdalla vain siitä kyse miten kyseinen ihminen elää. Joku toinen pysyy hoikkana sillä millä toinen ei.

Riippuu perheen sisällä annoskoista.

Vierailija kirjoitti:

Monille ruoka on kuin huume josta haetaan tyydytystä ja lohtua. Ja rasva- ja sokeripitoisesta "ravinnosta" saa sen suurimman ja nopeimman tyydytyksen.

Valtaosalla ylipainoisista kyse on siis itsekurista eikä mistään muusta.

Ajatteletko näin siis vaikkapa päihdeongelmaisistakin? Että esim. mulla on mieletön itsekuri, kun voin juoda viinaa kohtuudella, enkä kuse housuihini jossain sillan alla alkoholimyrkytyksen kourissa?

Tai kun mulle tupakoinnin lopettaminen on aina ollut tosta noin vaan tehtävä asia, mun mielettömästä itsekuristako se johtuukin?

Vai voisiko mitenkään olla, että kyse on vähän syvemmistä tunne-elämän ja joissain tapauksissa traumataustan asioista? Voisiko mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.

Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?

Opettele lukemaan äläkä raivoa.

Itse et osaa lukea apina. En minä sanonut että ihmisen pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja sitten herkutella karkeilla, annoin vaan määritelmän aidolle nälälle herkkuttelun himon sijasta.

Aika erikoinen määritelmä sinulla aidolle nälälle.

Lainaan sen vielä tähän, niin voidaan yhdessä tutustua siihen lähemmin:

"Ei hiton idiootti kuvitteletko että nuo kadulla kulkevat läskit ovat lihottaneet itsensä pelkällä kaurapuurolla?"

😂

Sä todellakin elät ihan omissa sfääreissäsi.

Mikä siinä on erikoista? Jos ravitseva ruoka ei maistu ei ole nälkä. Pitemminkin teidän määritelmät on aivan todellisuudesta ja aidosta näläntunteesta irtaantuneet.

Ravitseva ruoka toki maistuu kun on nälkä. Suolaton kaurapuuro ei sitä ravitsevaa ruokaa suinkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa, kun ei ole himoa syödä.

Itse olen ylipainoinen ja joudun koko ajan vastustamaan kiusausta syödä enemmän. Eihän se onnistu joka päivä vaan välillä sitten repsahdan.

Raskausaikana hormonitoiminta (?) tai jokin varmaan on muuttunut, kun joka kerta ollessani raskaana haluni syödä ylimääräistä on kadonnut. Olen syönyt vaan tarpeellisen määrän ja sitten olen ollut tyytyväinen.

Valitettavasti raskauden jälkeen himo syödä on aina palannut. Helppoa olisi pysyä normaalipainossa jos ei vaan tekisi mieli syödä enemmän.

Voisit tarkastella ruokavaliosi sisältöä. Onko siinä paljonkin sellaista, joka vain lisää nälkää eikä anna kylläisyyttä. Ruuan sisällöllä on paljon merkitystä noihin ylimääräisiin mielitekoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan perheitäkin jossa samanlaiset elintavat, sama ruokavalio ja osa perheenjäsenistä hoikkia, osa ylipainoisia. Kyllä se kertoo, ettei ole välttämättä tietyn yksilön kohdalla vain siitä kyse miten kyseinen ihminen elää. Joku toinen pysyy hoikkana sillä millä toinen ei.

Riippuu perheen sisällä annoskoista.

No eikä välttämättä riipu.

ystäväni äiti on osallistunut kaksostutkimukseen koko ikänsä, eli n. 60 vuotta. Hänestä ja epäidenttisestä kaksoissiskostaan on tutkittu suunnilleen kaikki mahdollinen, myös aineenvaihdunta ja siihen liittyvä geeniperimä.

Toisella näistä siskoista on "pitkän ja hoikan" geeniperimä, vilkas aineenvaihdunta, ja paljon hoikkuutta edistäviä geenejä. Toisella taas "lyhyen ja lihavan" perimä, laiska aineenvaihdunta ja enemmän lihavuutta edistäviä geenejä.

Nyt voit sitten arvata, ovatko siskokset geeniensä näköisiä?

Voin auttaa vielä arvaamisessa: Lihavuustutkijoilla on todella iso ongelma se, että eripainoisia IDENTTISIÄ KAKSOSIA on käytännössä mahdotonta löytää. Ovat yksisarvisen kaltainen harvinaisuus. Eikä ole väliä, vaikka olisivat kasvaneet erikseen, silti heidän painonsa ovat hyvin lähellä toisiaan.

Jos olet niin kovin fiksu, niin kerro: Miksi identtisten kaksosten paino on myöskin käytännössä identtinen, mutta epäidenttisten kohdalla painonvaihtelut on ihan yhtä suuria kuin muutenkin perheissä voi olla?

Ai niin, varmaan se on se annoskoko...