Muita, jotka eivät jaksa enää tukea päihdeongelmaista läheistä?

Miksi alkoholistia pitäisi tukea? Tukemalla ja ymmärtämällä juo vaan entistä enemmän. Jätä juoppo yksin, ei sinun tarvi omaa elämääsi pilata vaikka juoppo omalleen niin tekeekin

Minäkään en ole nyt kolmeen neljään kuukauteen jaksanut olla yhteyksissä veljeen. Vanhempia yritän jaksaa kuunnella ja tukea, sillä heidän tuntuu olevan paljon hankalampaa päästää irti. Ottaa kyllä aivoon että veli elämäntyylillään pilaa äidin ja isän loppuelämän ;(

En jaksa enää, en ole vuosiin jaksanut. Tuin, ymmärsin ja autoin pitkään ex-aviomiestäni, lasteni isää lähinnä siinä toivossa että parantuisi ja voisi olla isä lapsilleen. Kun juominen, välinpitämättömyys, itsekkyys ja valehtelu kuitenkin vaan jatkui ja jatkui, hoidot lopetettiin aina kesken ja keksittiin taas uusia valehita ja syyteltiin mua, niin päätin ettei mun tarvitse elämääni tällaiseen käyttää. Lapset pärjää hyvin ilman tuollaista isää. Nykyään lapset on 9 ja 11v, nähneet isänsä viimeksi 5v sittten. Eivät kysele isän perään, eivätkä ole edes kiinnostuneita tapaamaan. Mulla on ollut nyt 4 vuotta uusi mies, joka on kaikkea sitä mitä ex ei ollut. Olen todella onnellinen ja ISO kivi on pudonnut harteilta. Lasten isästä en tiedä mitään, varmaan jossain ojassa ryyppää.

1

Just niin - tarkkaan kannattaa miettiä, että missä menee tuen ja mahdollistamisen raja! Usein itse asiassa mahdollistamme toisen rypemisen sen sijaan, että tukisimme oikealla tavalla korjaamaan suuntaansa! Mutta hehän ovat usein todella taitavia manipuloijia ja osaavat syyllistää ja saavat muut toimimaan haluamallaan tavalla! Pitäisi antaa upota ja katsoa, kuka oikeasti ottaa suunnan ylös! Kaikki eivät ota ja sitähän syyllisyyttä emme tahdo jaksaa, josko emme enää sitä "tukemistakaan"! Mutta se toiminta on niin inhimillistä meiltä...

Mites tää mun tilanne??Itse olen alkoholisti,tiedostan sen.Mut vielä pystyy työt ym hoitaa liki 100%Itsellä ei voimia lopettaa juominen(illasta/yöstä juon ain min8-18 olutta)toki pitkä iso mies,mut silti liikaa ja liian usein.Marryd with kids.Ja yllätys et toinen vanhemmistani alkoholisti,sellainen joka ei edes sit työ ym asioita pystynyt hoitamaan,toisesta en niin varma kun ei läsnä elämäsä ole ollut.Vasta aikuisiällä läsnä.Jännää et alkoi maistua vasta n 30v iässä.Esim armeija aikana 21v join max 3 kertaa ja silloinkin max 8 olutta.Nyt on siis takan n 8 vuotta liki tauotana alkoholin käyttöä.ei vielä vaivoja,kaljamahaa ja kerran kuus tulevaa vatsatautia(alakautta)lukuunottamatta.Juon siis lähes aina lapsilta piilossa,vain juhlapyhät ja launatai sauna kalja näkyy lapsille.Waimo tietenkin reagoi etäisyydellä silloin kun humalas,mut tietä etten ole niin vahva että tätä juomista/tissuttelua jaksaisin lopettaaa.En siis juuri koskaan juo itseäni ihan oikeaan känniin.en oksantanu,sammunu ym tai riehunu kaatunu.tartten sen oman hetken suht pitkien työvuorejen jälkeen(n 210 tuntia kk)yrittäjä.Eihän tät kroppa kestä montaa kymmentä vuotta,nyt siis n 8 juotu liki joka päivä joista ekat neljä n kolmannes vähemmän,paino nousi 115-135 täs vikas neljäs.Siten tuntuu huonommin nousevan ja flow tilan tulevan.olut,ei maistu muut

Mun veli käytti 5 vuotta huumeita, koko tuon ajan minä ja vanhemmat pysyttiin vierellä. Haettiin kotiin jos halusi tulla lepäämään, kuunneltiin, puhuttiin järkeä, kuskattiin lääkäriin, rakastettiin. Ikinä ei jätetty yksin. Veli teki kamalia asioita huumepäissään ja istui vankilassa. nykyisin hän ob kuivilla ja elää täyttä elämää.

veli on kertonut useasti kuinka paljon meitä rakastaa ja kuinka kiitollinen on, että pystyttiin hänen vierellää n.
Ei tullut ikinä mieleen hylätä häntä, rakkaus ja usko varmasti auttoivat.

Riippuu varmaan että minkälaisesta päihdeongelmasta on kyse. Jos alkoholi maistuu silloin tällöin niin enpä näkisi kovin humaanina alkaa katkomaan välejä ja toivomaan että tyyppi "tippuisi pohjalle ja menettäisi kaiken". Sehän olisi melko tunnekylmää ja epärationaalista ajattelua. Tietysti jos on 24/7 kaatokännissä niin sitten on eri asia. En sitten tiedä onko jossain lessupiireissä tiukemmat normit.

Teet ihan oikein... päihteilijä levittää pahaa oloa kaikkiin läheisiin.. erittäin v.mäinen ja itsekäs sairaus.. omaiset stressaavat itsensä hengiltä kun päihteilijä tyytyväisenä sekoilee menemään tiedottamasa tilassa... alkkis/narkki kieroilee, vie rahat ja oman mielenterveyden, syyllistää, valehtelee , manipuloi , pettää lupaukset, tekee katoamisia /ohareita, valvottaa yöt, sekoilee ja raivoaa muille omaa p*ska elämäänsä.. Miksi yhdenkään täyspäisen tulisi vuositolkulla jaksaa tälläistä... välillä on pakko pelastaa itsensä eikä upota uppoavan laivan mukana..

o/ Ex-mies. Erottiin vajaa vuosi sitten, ollaan yritetty pari kertaa uudelleen ja ollaan jonkin sortin ystäviä. Multa ei vaan irtoa enää minkäänlaisia tuntemuksia hänen sekoilujaan kohtaan. Nyt näyttäisi olevan raitistumassa alkoholista, mutta vetää ilmeisesti huumeita. Tosi nastaa.

Mulla kans alkkariexä ja tyttären isä yritti ripustautua, mutta onneksi henki meni, niin ei ole tarvinnut kokea huonoa omatuntoa siitä etten olisi kuitenkaan alkanut kyynärsauvaksi. Tyttärenkään ei tarvinnut kärsiä, kun oli vain parivuotias, kun viimeksi tapasivat.

En jaksa enää. Tulin viime kesänä "kaapista ulos" ja kerroin aivan kaikille (vain muutama hyvä ystävä tiesi entuudestaan), että mieheni on alkoholisti. Mutta, hänellähän ei ole ongelmaa, vaan minulla on näköjään onglema: hänen jatkuva juomisensa. Siitä johtuva salailu, asioiden hoitamatta jättäminen, työpaikan alta juominen, jne. Nyt saan ystäviltä tukea, että selviän itse täysipäisenä arjesta, mietin vakavasti, miten jatkossa. Appivanhemmista ei ole mitään hyötyä, he käyttävät energiansa siihen, että syyttävät minua. Minä kuulemma keksin näitä juttuja ja mustamaalaan heidän poikaansa. No, kuka joi työpaikkansa? Keneltä lähti kortti kuivumaan? Kuka sammui kesken jouluillailisen... mutta sekin johtui siitä, että oli valvonut kinkunpaistamista (joo, kinkku uuniin ja ajastin päälle soittamaan aamuksi). Eli täällä yksi, joka aikoo lopettaa tukemisen. Olisiko tämä askel eteenpäin, että olen jo tunnustanut itselleni ja muille, että mieheni on alkoholisti, jota itseään ei kiinnosta lopettaa. Hänellähän ei ole ongelmaa, hänen ongelmansa on nalkuttava vaimo.

Juoppo ei ikinä näe mitään syytä lopettaa juomista jos aina on joku takapiruna hyysäämässä, auttamassa, järjestelemässä, tekemässä ja hoitamassa asioita hänen puolestaan. Hänen pitää antaa pudota yksin sinne pohjalle jotta hän tajuaisi, että ainoa joka häntä oikeasti voi auttaa, on hän itse.

Ilmeisesti melkein kaikilla on sama kuvio: juoppo valehtelee kaikesta koko ajan, myös siitä että hakee apua ja lopettaa hyvin pian, ja läheinen uskoo, toivoo ja kärsii. Siinä mennään siis mukaan valheisiin eikä myönnetä sitä tosiasiaa, että hyvin harva alkoholisti lopettaa juomista. Mutta kun toisen puolesta ei voi tahtoa eikä päättää parantua, niin kaikki auttamiset menevät ihan hukkaan.

2

Älkää hitto tukeko niitä päihdeongelmaisia! Se mahdollistaa omalta osaltaan päihteilijän touhun jatkumisen ja sairastuttaa itsenne. JOS päihteilijälle tulee todellista halua muuttaa elämänsä suunta, niin sitten tuki on enemmän kuin tarpeen. T: Ex-narkomaani

Näinhän se menee. Avannossa huitovallekin pitäisi mahdollisuuksien mukaan ojentaa jotain kättä pitempää itse käden sijaan.