Kaunko siihen menee, että tottuu lapsen "isän" lepertelyyn.
Meillä on 2 kk vauva ja olimme viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa yhdessä ravintolassa syömässä perheenä siis minä, lapsen isäoletettu ja vauva. Isäoletettu ravintolassa leperteli kovasti vauvalle, että isi tässä ja piti sylissä ja vauva oli kovin tyytyväisen näköinen.
Minun teki kuitenkin mieli vain kirkua, että sitä et ole tuon lapsen isä vaikka isyyden oletkin tunnustanut. Tuo lapsi sai alkunsa viime talven yhdestä kesämökkireissulta ja lapsen siittäjä olet kaikkea muuta kuin sinä. Lapsen oikea isä nyt on kuitenkin aika hulttio ja tämä nykyinen isäoletettu on siis varsin varakas eli olettaisin, että ainakin 2 vuotta pitää vielä kestää, jotta isyyttä ei voida peruuttaa? Ja ehkä siihen lepertelyyn turtuu jotenkin tässä vähitellen..
Kommentit (10)
Ajattelit oikeasti, että joku uskoisi tämän?
Älä koskaan kerro tälle miehelle totuutta. Oo onnellinen.
Ei kannata heti luovuttaa. Itsekin olin jonkin verran samankaltaisessa tilanteessa. Opin kuitenkin pitämään miehestä sen verran, että olimme avoliitossa kunnes lapsi muutti täysikasvuisena pois kotoa. Pian sen jälkeen erosinkin miehestäni. Suhteessa oli kuitenkin paljon hyvää. Lapsi ei tule saamaan koskaan tietää totuutta siitä, että hänen lapsen isä ei ole biologinen sellainen. Parempi niin kaikille.
Vierailija kirjoitti:
0/5 huono provo,
On haettu inspiraatiota siitä mediassa olleesta tositapauksesta, mutta ei ole viitsitty muokata tarpeeksi.
Kolme päivää.