Miksi ulkomaalainen kumppani on edelleen monelle

Ei ole mitään ongelmaa, mutta kuin tiedän naisia jotka etsimällä etsivät nimenomaan ulkomaalaisia miehiä. Heille ei kotimainen kelpaa eikä ole koskaan kelvannut. Mistä se sinusta kertoo?

Ap, mistä maasta se sun ulkkari on? Miksi pihtaat sitä tärkeintä tietoa? Häpeätkö miehen alkuperää?

Miten pekka siitoin tänne kirjoittelee vaikka kuoli ajat sitten?

Minäkin olen onnellinen ja voin sanoa, etten ole katunut yhtään ja kiitän, että tapasin juuri tämän ihmisen. Jos hän nyt sitten sattuu olemaan ulkomaalainen ja jollekin se on vaikeaa hyväksyä niin ei voi mitään. Se kertoo vaan siitä ihmisestä itsestään jos heti tuomitsee muut. Ja tämä ihminen josta kerroin ei ole tumma jos sillä väliä jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ole kyllä mun ulkomaalaista miestä tai meidän suhdetta kohtaan ollut mitenkään negatiivinen. Mies on skotti ja on aina käynyt Suomessa asuessamme it-alan töissä.

Onko sillä punaiset hiukset? Skoteilla yleensä on. Käärmeen siementä.

Roviolle se!!!!!!

Itselläni on ollut suomalaisia seurusteliumppaneita ja nyt viimeiset 11 vuotta ulkomaalainen aviomies.

Parhaan valitsin rinnalleni kulkemaan. Itselleni parhaan, ehdottomasti.

Se mitä muut ajattelee ei liikuta minua. Maailmaan mölyä mahtuu.

Emme tosin asu Suomessa mutta emme hänen kotimaassaankaan vaan eräässä kolmannessa.

Täällä missä asumme asuu niin monia kymmeniä kansalaisuuksia etttei kukaan pidä mitenkään omituisena kun kahdesta eri maasta ja kultturista olevaa ihmistä on yhdessä. Suomessa sitten käydessämme saan varsinkin minä kuulla kaikenlaista, miehiltä. Naiset ei niinkään huutele, tiedä sitten mitä ajattelevat.

Sivistymättömyys ja moukkamaisuus ei ole hyve, päin vastoin.

Kun käymme hänen kotonaan saan paljon uteliasta kiinnostusta  ja valtavasti vieraanvaraisuutta. Koskaan ei olla negatiivisesti vastaanotettu. 

Meillä on kaksi lasta, tyttö ja poika jotka onneksi saavat kasvaa kansainvölisessä ilmapiirissä ja oppivat avarakatseisiksi ja lämminsydämisiksi ihmisiksi. 

Mitä kultturieroihin tulee, niitä toki on ja alussa aikaa menikin sovitella niitä yhteen. Varinkin minä joka olen voimakastahtoinen sain opetella olemaan jyräämättä päälle ja ajamasta omaa tahtoani niin voimakkaasti.  Etsimme oman keskitiemme ja se sujuu hyvin. Lapset kasvavat sen mukaisesti. Jos on hyvin tiukka ja ahdasmielinen ei tietenkään onnistu muuta kuin samankaltainen kumppani. 

En todellakaan ole katunut. 

Minua ei haittaa, jos miehesi on töissä? Lisätyöttömien raahaaminen tänne sosiaalitukien pariin on aina huono päätös

Minulla on keskieurooppalainen mies, jonka tapasin työkuvioissa. Ollaan oltu naimisissa jo 10+ vuotta. En nyt sanoisi, että mieheni on kenellekään ongelma, mutta se on, että avioliitto vei minut ulkomaille asumaan. On se sitä joskus itsellenikin. Olen hyvin onnellinen mieheni kanssa, mutten ole edelleenkään täysin kotiutunut uuteen kotimaahani.

Sekarotuisuus on kakkaa niin kuin sisäsiittoisuuskin. Tuo paljon ongelmia, niitä sairauksiakin voivat tuoda sekarotuisetkin, ovat myös juurettomia, poikkeavat muusta ympäristöstä sekä vanhemmistaan ja tämä aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia, rikkoo sosiaalista koheesiota, mahdollisesti eivät ole luonnollisella seudullaan (suomalaisilla on vaalea iho ihan syystäkin, auttaa imemään D-vitamiinia auringosta).

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuisuus on kakkaa niin kuin sisäsiittoisuuskin. Tuo paljon ongelmia, niitä sairauksiakin voivat tuoda sekarotuisetkin, ovat myös juurettomia, poikkeavat muusta ympäristöstä sekä vanhemmistaan ja tämä aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia, rikkoo sosiaalista koheesiota, mahdollisesti eivät ole luonnollisella seudullaan (suomalaisilla on vaalea iho ihan syystäkin, auttaa imemään D-vitamiinia auringosta).

Lisään tähän vielä sen, että kaikista parasta oli tehdä lapsia kolmansien serkkujen (syslinkien) kanssa.