Miten pääsee irti oman ulkonäkönsä inhoamisesta?

Ainakaan minulle ikä ei ole tuonut itsevarmuutta, päinvastoin. Olen nainen.

Ap

Pitämällä mahdollisimman hyvää huolta omasta kehosta ja ulkonäöstä, lempeällä tavalla. Ei siis mitään kivuliaita kauneusoperaatioita vaan sellaista hellää hemmottelua, itse tehtyjä jalkahoitoja, kasvohoitoja, saunomista, ihon rasvaamista hyväntuoksuisilla ihovoiteilla, kynsien lakkaamista, meikkaamista.. Oman sisäisen puheen kääntämistä itseä arvostavaksi tai ainakin neutraaliksi ja toisaalta tosiasioiden radikaalia hyväksymistä; tämä on minun ulkonanäköni ja koska sitä nyt ei ihan täysin pysty muuttamaan niin näillä mennään. Asioiden kääntäminen mahdollisimman paljon pois omasta itsestä auttaa myös.

Sitä kannattaa muokata niin paljon kuin voi. Hyväkuntoinen tukka auttaa jo paljon.

Googlettamalla netistä kuvia ihmisistä, joiden kasvot ovat 3.asteen palovammojen peitossa.

Lol ei mitenkään :DD

Älä katso peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Pitämällä mahdollisimman hyvää huolta omasta kehosta ja ulkonäöstä, lempeällä tavalla. Ei siis mitään kivuliaita kauneusoperaatioita vaan sellaista hellää hemmottelua, itse tehtyjä jalkahoitoja, kasvohoitoja, saunomista, ihon rasvaamista hyväntuoksuisilla ihovoiteilla, kynsien lakkaamista, meikkaamista.. Oman sisäisen puheen kääntämistä itseä arvostavaksi tai ainakin neutraaliksi ja toisaalta tosiasioiden radikaalia hyväksymistä; tämä on minun ulkonanäköni ja koska sitä nyt ei ihan täysin pysty muuttamaan niin näillä mennään. Asioiden kääntäminen mahdollisimman paljon pois omasta itsestä auttaa myös.

Mun mielestä taas tämän tyyppinen ulkonäköön keskittyminen vaan pahentaa asiaa. Parasta olisi vaan suhtautua itseensä ja kehoonsa neutraalisti eikä uhrata ajatustakaan ulkonäköön.

Onko muilla samoja ajatuksia vai olenko jotenkin terapian tarpeessa?

Ap

Pidä peilikuvaasi parhaimpana kaverinasi ja puhu hänelle kuten puhuisit parhaalle ystävällesi! Tuskin moittisit?

Hyvin pienillä muutoksilla voi saada aikaan ison eron. Jos tosiaan noin paljon häiritsee.

Itse olen kärsinyt tästä lähes koko ikäni. Kerran jopa laihdutin 20kg ja olin vähän tyytyväisempi, mutta silti sisäiset äänet olivat kriittisiä ja lihoin sitten takaisin. Nyt ne kriittiset äänet ovat entistä äänekkäämpiä.

En toki tiedä varmasti, mutta luulen että vain täydellinen muodonmuutos olisi avain tähän. Eli huonoryhtisestä chubbysta personal trainerin muokkaamaksi veistokseksi. Ehkä moinen muutos olisi sen verran iso ero nykyiseen, että sitten voisin vihdoin nähdä itseni erilailla ja toivottavasti positiivisesti.

Päästämällä irti ulkopuolelta tulevien vaateiden merkityksestä. Kokonaan. Keskittymällä sisäiseen olemiseen.

Mainitsit terapian. Se varmasti olisi hyvä ratkaisu. On näitä samoja ongelmia muillakin. Olen itse myös tällainen ja terapiaa miettinyt. Ole suopea itsellesi ja rakasta itseäsi.

Joku mainitsi sisäänpäin kääntymisen, näin siis sen käsitin. Se on hyvä tiettyyn pisteeseen, mutta mennessään liian pitkälle kadottaa minuutensa.

Mä en vain jaksa koko aikaa inhota, hirveää elää niin. Onneksi mua myös aidosti kiinnostaa enemmän, mitä ihminen on sisältä, joten on helppo aina välillä antaa oman "rumuuden" olla. Kyllä mulla silti välillä tulee asiasta ikävä olo, mutta pyrin myös hyväksymään sen, mille en mitään voi. Ehkä mulla jonain päivänä on varaa laittaa hampaat kuntoon ja "korjata" sairauden jäljet kasvoilta, mutta siihen asti yritän nauttia elämästä niin paljon kuin mahdollista. En halua kuolla märehdittyäni vain omaa rumuuttani.

Aika lopuu. Frendit, terapia tai rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan minulle ikä ei ole tuonut itsevarmuutta, päinvastoin. Olen nainen.

Ap

Ei se mullakaan itsevarmuutta ole tuonut, mutta ei vaan jaksa enää murehtiakaan turhia asioita niin paljon.