Miksi elämä lyö koko ajan kovaa minua ja läheisiäni?

Jotain positiivistakin täytyy olla. Keskity niihin, pyri jättämään murehtiminen ja keskity asioiden korjaamiseen.

Voi ap, ymmärrän tunteen! Mulla on ollut samaa ongelmaa. Mua on helpottanut se, että lähtökohtaisesti en odota hirveästi mitään superhyviä aikoja. Kuulostaa tosi negatiiviselta, mutta ei oikeastaan sitä ole. Ajattelen asian niin että mitä tuleekin vastaan, siitä jotenkin päästään taas yli, onhan ennenkin päästy :) Näin jaksaa iloita niistä pienistäkin onnen hetkistä. Ja keksusteluterapia on myös hyvä tapa tuoda valoa elämään ja tuulettaa ajatuksia. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:40"]

Kun hetken jo ehtii varovaisesti iloita, nii taas vedetään matto jalkojen alta. En jaksaisi enää, rakkaiden ihmisten tuska on pahempaa kestää kuin oma. Helpottaako koskaan, on niin paha olla. En jaksa selittää tarkemmin.

[/quote]   Ymmärrän. Itsellä sama. En tiedä miten sulla mutta meillä ei oo ikinä mitään helppoa ollutkaan vaan aina esin köyhyyttä jne. Nyt vaan näyttää että "mikään ei riitä" vaan lisäksi perheessä nyt kahdella vakava masennus joista toisella vaikea syöpä jne jne (en viitsi ees kaikkea laittaa ettei joku tunnista). Mut rankkaa on. Mä olisin jo ajat sitten lähtenyt tästä maailmasta ellen uskoisi Jumalaan.

Kiitos teille vastauksista, ihanan ymmärtäväisiä. On elämässäni paljon hyvää ja olen siitä kiitollinen, mutta kun oikeasti on suuria huolia ja murheita, ei niitä voi vaan työntää syrjään ja unohtaa. 

Yritän aina olla murehtimatta asioita etukäteen, ja murehdin sitten vasta kun tilanne on päällä. Esim. läheiselläni on syöpä, jota on hoidettu (ei ole pystytty täysin parantamaan pois, vaan lähinnä pitämään kurissa ja estämään etäpesäkkeiden syntyä), mutta nyt pelätään että syöpä on taas aktivoitunut (rankkoja, tehokkaita hoitoja ei enää voi käyttää). Pyrin olemaan murehtimatta etukäteen mitään. Niin kauan kuin mitään ei todennettu, en ajattele, että mitä kauheaa tulevaisuus tuo tullessaan. Ajattelen vain tätä hetkeä, että tilanne on vielä toteamatta, ja ei voi tietää, onko syöpä levinnyt jne.

Ja sitten se paska mitä tunkee elämään, on vain otettava vastaan. Kaikkia asioita ei voi hallita elämässään, ja sekin on vain hyväksyttävä.

Luota Jumalaan.

Hyviä ajatuksia 6. Yritän 7. T.ap

Kävisikö ajattelutavan muutos: Elämä on mitä on ja vastaan tulee mitä tulee. Vaikuttaa itse niihin asioihin joihin voi vaikuttaa ja hyväksyy ne mihin ei voi vaikuttaa,eikä ainakaan jää niitä märehtimään.

Jos läheisellä on syöpä, niin sitten sillä on. Eletään tätä päivää, nautitaan kirpakasta aurinkoisesta pakkaspäivästä yhdessä ja huomisen murheet on huomisen murhe.

Niin, että eletään vaan vaikka oman rakkaan nuoren elämä on tuhoutumassa. Minä en vaan pysty. 

Onko parempi katsoa valosta pimeyteen vai pimeydestä valoon?