Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten ja lasten hoito...
Ari
06.11.2021 |
Päivittäin saamme lukea kuinka vanhusten hoivakodeissa ja miksei myös lastentarhoissa paljastuu epäasiallista käytöstä, väliinpitämättömyyttä, jopa heitteillejättöä.
Tottakai, jos hoitajalla on 5 tai 10 min aikaa per hoidettava, näin käy. Ei se varmasti ole työntekijöiden vika, pula hoitajista lienee suuri.
Aikanaan olin aviossa neitosen kanssa, jonka kutsumuksena oli lapset. Että hän sai vakituisen työpaikan alalta, vaatimuksena oli korkeakoulututkinto. Siis 6 vuotta lukion jälkeen opiskelua, saadaksesi 2400 eur kuukausipalkkaa lastentarhanopettajana. Valinnat opiskelupaikkaan tehtiin aikaisemman koulumenestyksen pohjalta, tottakai.
Onko samoja käytäntöjä, että saat vakituisen viran vanhustenhoidossa, en tiedä.
Pointti on, etten itse ainakaan tunne yhtään äitiä, joilla olisi korkeakoulututkinto äitiydestä, silti he kasvattavat tasapainoista ja mahtavia lapsia...
Ollaanko menty väärään suuntaan, pitäisikö työpaikan vaatimuksena olla empaattisuus, lähimmäisen rakkaus tms.
Ennemmin kuin lukion fysiikan tai liikunnan arvosana.
Varmaan sama koskee vanhuksia. Uskon että on valtavasti ihmisiä, joille tälläinen lähimmäisenrakkaus olisi luontaista, mutta lukion matematiikka ei välttämättä avaudu. Tarvitseeko heidän oikeasti tietää atomeista, tangenteista, tms, järjettömyyksistä ollakseen huolehtivia lähimmäistä. Mitä mieltä olette, riittäiskö jos ois ihminen ihmiselle? Ari
Kommentit (3)
Varhaiskasvatus vaatii kouluttautuneen työntekijän. Lapset eivät ole pelkästään hoidossa. He ovat oppimassa. Varhaiskasvatus on laissa säädetty tavoitteellinen kasvatus. Varhaiskasvatuksessa on monenlaisia perheitä haasteineen.
Ikääntyvät tarvitsevat ammattitaitoisen työntekijän mm. lääkehoidossa, sairauden hoidossa. Lääkkeiden vaikutuksia täytyy seurata. Ikääntyvät ovat monisairaita.
Ikääntyvä tarvitsee myös kuntouttavaa työotetta, jotta vielä jäljellä olevia voimavaroja ylläpidetään.
Muistisairas on haaste, koska käytöshäiriön takana voi olla kipu, vessahätä, jano, nälkä, he etsivät omia lapsiaan, vanhempiaan. Kaikki nämä kertoo turvattomuudesta, kyvyttömyydestä tuoda asiaa esille, niiden oikeilla nimillä.
Tässä murto-osa siitä todellisuudesta.
Luin perusopinnot oppisopimuksella päiväkodissa, keskeytin ja suuntauduin vanhustyöhön. Kokemusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus vaatii kouluttautuneen työntekijän. Lapset eivät ole pelkästään hoidossa. He ovat oppimassa. Varhaiskasvatus on laissa säädetty tavoitteellinen kasvatus. Varhaiskasvatuksessa on monenlaisia perheitä haasteineen.
Ikääntyvät tarvitsevat ammattitaitoisen työntekijän mm. lääkehoidossa, sairauden hoidossa. Lääkkeiden vaikutuksia täytyy seurata. Ikääntyvät ovat monisairaita.
Ikääntyvä tarvitsee myös kuntouttavaa työotetta, jotta vielä jäljellä olevia voimavaroja ylläpidetään.
Muistisairas on haaste, koska käytöshäiriön takana voi olla kipu, vessahätä, jano, nälkä, he etsivät omia lapsiaan, vanhempiaan. Kaikki nämä kertoo turvattomuudesta, kyvyttömyydestä tuoda asiaa esille, niiden oikeilla nimillä.
Tässä murto-osa siitä todellisuudesta.
Luin perusopinnot oppisopimuksella päiväkodissa, keskeytin ja suuntauduin vanhustyöhön. Kokemusta löytyy.
Kokemusta vanhustyöstä löytyy täältäkin, reilun 30 vuotta hoitolalla olleena.
Sitä nuorena vastavalmistuneena lähdettiin työhön korkein ihantein, mutta aika äkkiä ne sitten karisivatkin.
Alkuaikoina oli vielä sentään jotenkin siedettävästi hoitajia, mutta sitten se muuttui siihen että lyhyempiaikaisiin sijaisuuksii nei otettu ketään joten pienemmällä proukalla oli selvittävä.
Työskentelin erään terveyskeskuksen vuodeosastolla. Osasto oli jaettu kahteen "päähän" toisessa päässä hieman parempikuntoiset jotka vielä kykenivät jonkin verran liikkumaan ja syömään itse jne, toisessa päässä suurin osa täysin autettavia. Nostettavia, käännettäviä, syötettäviä jne.
Ja se henkilökunta sitten. Välillä meitä oli kaksi sairaanhoitajaa aamuvuorossa jolloin toinen huolehti lääjekaapista ja konttorihommista, toinen kentällä perushoitajien ja hoitoapulaisten kanssa.
Aamuvuoro meni usein niin, että jos oli monta kylvetettävää kävi äkkiä niin että ruokataukoa ei ehtinyt pitää. Vielä vähemmän siinä raskaammassa päässä jossa oli osa sellaisia jotka vaativat kaksi hoitajaa kääntämiseen ja nostella ei yksin saanutkaan. Meitä oli iltavuorossa yksi sairaanhoitaja ja toisessa molemmissa päissä kolme hoitjaa, joskus neljä. Iltavuoro päättyi kello yhdeksän, sairaanhoitaja jäi odottamaan yövuoroa ja jakaman iltalääkkeet, samoin yksi perushoitaja. Kymmeneltä sitten pääsi kotiin.
Itse olen sairauseläkkeellä. Meni selkä jolla ei nyt sitten enää nostella. Vasen olkapää, niska.
Pidin kovasti työstä mutta en siitä että meitä ei arvostettu eikä arvosteta tippaakaan, olemme alinta kastia. Emme saisi pyytää mitään, ei valittaa. Kuinkahan moni näistä vihaajista kestäsi päivääkään?
Ja kyllä, valitsin ammatin josta pidin ja jossa tunsin olevani suureksi avuksi ja hyödyksi elämän iltapuolta eläville. On surullista että täysipainoiseen läsnäoloon ja hoitoon ei voinut panostaa valtavan työpaineen takia.
Jokainen useamman lääkärin tavannut on huomannut, että lääkärien 7-vuotiseen koulutukseen ei sisälly sellaista oppiainetta, että lääkäri oppisi edes kuuntelemaan potilasta.
Tulevaisuudessa kai vaaditaan vanhustyössä geronomin tutkintoa ainakin osalta, mutta lyhempi sekin on kuin LTO-koulutus. Missä se 6 vuotta kesti, kun osa selvittää sen 4 vuodessa?
Koulutusvaatimus hoitajillekin tuli silloin, kun omat lapseni olivat päivähoidossa. Pari oikein hyvää hoitajaa uhattiin irtisanoa, koska heillä ei ollut riittävää koulutusta. Siinä vaiheessa me vanhemmat hätäännyimme ottamaan yhteyttä kuntaan, että saisivat jatkaa. Sitä en tiedä, kävivätkö jonkun oppisopimuskoulutuksen, mutta ovat ainakin vielä eläkkeellä ollessa sijaistaneet nuorempia.