Olo on kuin likasankolla

ei jaksa. Ja jos mua joku katsoisi nk. Ulkoa, niin saattaisi luulla, että mikäs tuolla, tuollahan menee niin hyvin. Mutta ei. Nyt on niin nollissa että.  Koen, että perhe tervitsee palvelujani, mutta minulle jää tuo likasankon osa. Erituisesti tuntuu näin aikuistuvan nuoren kanssa. Olen ilmeisesti mutapaakku vailla vertaa. Halveksittava. Hävettävä.

mutta ruokaa laittamaan, pyykkiä pesemään, erilaisia maksuja maksamaan, huvituksia antamaan ja kyyditsemään minä kyllä kelpaan. Mutta vain silloin siis, kunhan tämä sopii ja minua tarvitaan!  Muulloin olen likasanko, rujointa laatua, tunkiolle vain tyhjentämään.

Kiitos, tämä palsta, olit hetken tunkionani.