Seksielämä kriisin/valtavan surun aikana

up?

No tietenkin se voi vähentyä/loppua synkimmäksi ajaksi. Ihmisillä on kausia, ei aina hotsita. Meillä väheni rankempien aikojen myötä aktit, mutta nyt parin vuoden jälkeen taas ennallaan. Ihan normia minusta

Exän kanssa kävi niin, että hän joutui leikkaukseen, josta toipuminen kaiken kaikkiaan kesti puolisen vuotta ja halut eivät tuon tauon jälkeen enää koskaan palanneet vaikka muuten täysin tervehtyikin. Ei vain osannut kaivata seksiä enää, eikä ilmeisesti oikein edes halunnut korjata tilannetta. Ennen leikkausta meillä oli hyvin aktiivinen seksielämä, monta kertaa viikossa ja hän oli välillä jopa se aktiivisempi aloitteentekijä.

Siinä sivussa käytiin se perinteinen haluttomuus-checklisti läpi, kotityöt ja muu arjen huomiointi, romantiikka ja läheisyys, painostan liikaa tai olen liian etäinen, odotellaan että ne halut ihan itsekseen palautuu ym. Terapiaan ei suostunut yksin tai yhdessä, koska ongelmaa ei ollut tai ongelma oli minun syytäni.

Nelisen vuotta odottelin käännettä parempaan, mutta lopulta oli pakko nostaa kytkintä. Ja mitä tuosta nyt sitten AP'lle annettavaksi jäi? Ehkä se, että jos jonkun kriisin, sairauden tai surun takia ne halut häviää niin se on ihan normaalia, mutta jos se haluttomuus pitkittyy niin ne halut tuskin itsekseen palaavat vaan se vaatii suhteen molemmilta osapuolilta töitä. Eli ei kannata vain haudata päätä hiekkaan ja olettaa että jonain aamuna vain yhtäkkiä herää taas yhtä halukkaana kuin ennenkin.

Konkreettinen kriisi, esim. sota, saa ihmiset kuksimaan kuin kanit.

Joo, on toivottava, että vielä palaa ennalleen. 3, teillä siis yli vuosi taukoa? No tämä lohduttaa, jos silti on palautunut.

Up

Mulla ex aikanaan painosti seksiin (emme harrastaneet) saman viikon aikana, jollon äitini oli kuollut. kuulema seksi on erikseen... Nykyään aika haluton mies, ei haittaa, olen vähän itekki.

Päinvastoin olen tarvinnut kriiseissä entistä enemmän läheisyyttä ja seksiä varmistaakseni että olen itse elossa. Eli ei ole heikentänyt, parin viikon paussi pisimmillään

Kriisejä mm vanhempien kuolemat, 4 keskenmenoa, työpaikan menetys, taloudelliset huolet, vakava sairaus jne.

Meillä meni niin, että puoliso tuli kateelliseksi surulle, haukkui toisten kuullen ettei pitäisi kellään normaalilla kestää yli kahta viikkoa. Ensin pihtasi kostoksi, sitten petti kostoksi ja lopulta jätti. Yritti myöhemmin tulla takaisin mutta olin onneksi löytänyt jo uuden naisen.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:41"]

Kriisejä mm vanhempien kuolemat, 4 keskenmenoa, työpaikan menetys, taloudelliset huolet, vakava sairaus jne.

[/quote]

Voiko keskenmenon jälkeen panettaa... Läheisyyttä on tietty monenlaista mutta että seksiä?

Itse synnytin kuolleen vauvan viikolla 18. Oli pitkään karsea olo, lisäksi jäi ottamatta lääke mikä estää maidon nousun ja ne kun lähti nousemaan niin olo oli ihan kamala.. sillon ei sekstailtu.

Mutta ajan kanssa. Eipä sitä seksiä kannata silloin harrastaa kun ei tunnu hyvältä

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:41"]

Kriisejä mm vanhempien kuolemat, 4 keskenmenoa, työpaikan menetys, taloudelliset huolet, vakava sairaus jne.

[/quote]

Voiko keskenmenon jälkeen panettaa... Läheisyyttä on tietty monenlaista mutta että seksiä?

[/quote]

Kun toiveena on lapsi tuo seksi on aika oleellista. Surra voi ennen tai jälkeen mutta ei mielellään sen aikana.

Noina vaikeina hetkinä ei kenties tule ensimmäiseksi seksi mieleen, mutta läheisyys on tärkeää, sillä se lohduttaa kummsti, kun toinen vain pitelee hellästi sylissä joko hiljakseen rauhoittavasti jutellen tai sitten ihan hiljaa vain. Kyllä sen sitten huomaa, milloin taas alkaa tehdä mieli seksiä. Miten kauan siihen menee, on kyllä ihan yksilöllistä ja tilanteesta riippuvaa. Pakottaa ei saa, mutta haluja voi hiljakseen alkaa herätellä, kun pahin alkaa olla ohi.