te, kenellä lapset on alle 2v ikäerolla

Tosiaanko kenelläkään ei oo mitään sanottavaa ? :D

Ikäeroa on lapsilla 1v 9kk, Alkuun oli tosi rankkaa, vanhempi oli todella mustis pari kuukautta, univelkaa kertyi, pienemmällä oli korvatulehdus kierrettä. Kunnon tukiverkostoa ei ole. Helpotti vasta vuoden iässä, en tekisi enää, koska en itse jaksaisi. Nyt toki leikkivät ja heillä on paljon seuraa toisistaan

Mulla on tyttö 3v 6kk ja poika 2v 1kk. Ja kolmas syntyy puolen vuoden päästä. Tyttö oli heti innoissaan pikkuveikasta, halusi auttaa kaikessa ja suukotteli ja hali vähän väliä. Ei ole koskaan ollut mustasukkaisuutta. En vaihtaisi ikäeroa isommaksi jos voisin, en missään nimessä. Heistä on niin paljon seuraa toisilleen! Toki tappelevatkin paljon, mutta siihen tuskin isompi ikäero toisi helpotusta.
Poika oli vauvana "vaikeampi" kuin tyttö, itkeskeli enemmän eikä nukkunut päiväunia. Mutta hyvin se vauva aika silti meni. Nyt jännään tietty millainen tämä kolmas tulee olemaan, mutta senpä näkee sitten.
Mun mielestäni ei paljoa auta sanoa että joo, tehkää vain pienellä ikäerolla/ älkää tehkö, koska se riippuu kyllä ihan täysin siitä millaiset lapset ovat.
Minusta itsestäni tuntuu, että pääsen helpommalla kun tehdään lapset nopeaan tahtiin, mutta siihenkin vaikuttaa vanhemman luonne, haluatko sen vauvarumban pian uudelleen, vai pitää taukoa.
Toivottavasti tästä oli jotain apua!

Täällä tytöt vuoden ikäerolla.
Heidän yhteys on jotain erityistä, huolenpitoa ja riitelyä toki välillä myös. Vauva-aika oli melko raskasta, mutta helpotti pian, kun lapset kasvoivat ja oppivat itsenäisemmäksi. Aina on kotona leikkikaveri, yksin eivät varmaan osaisi edes olla. ;)
<3

Meillä ikäeroa on 1v9kk. Lapset nyt 3v ja 5v. Esikoinen oli helppo lapsi kunhan koliikista päästiin. Kakkonen olikin sitten kaikkea muuta: valvotti joka ikinen yö 2v asti 5-10krt yössä. Olin kuin zombie, en muista niistä parista vuodesta paljon mitään toisin kuin esikoisen vauva-ajan muista hyvin. Kakkonen on temperamentikas ja helposti kiukustuva, esikoinen lauhkea lammas. Jos luonteet olisivat olleet toisin päin, olisi taatusti ikäero ollut isompi.

Mutta näillä mentiin ja pienempikin alkaa hiljalleen hallitsemaan tunteitaan, tunnin kiukun puuskat vaikka siitä, että isoveljellä on huppu ja hänellä ei, ovat jo taakse jääneet. Nyt kiuku kestää sen 5min ja monesti pääsee puhumalla ilman pahempaa kohtausta.

Tappelevat paljon, nahistelevat ja kiusaavat toisiaan. Välillä menee hermo siihen. Mutta sitten taas kikattavat yhdessä, liittoutuvat yhdessä aikuisia vastaan, puolustavat ja huolehtivat toisistaan (vaikka parkkipaikalla, että molemmat pitävät kädestä kiinni) ja pelailevatkin välillä yhdessä. Ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta.

Isompi otti vauvan ihan hyvin vastaan, mutta oli parin kuukauden kuluttua jo sitä mieltä, että vauvan voisi jo palauttaa sairaalaan. Tottui kuitenkin nopsaan eikä muista aikaa, jolloin oli ainoa lapsi. Isompi taantui hetkeksi vauvamaisemmaksi: pottailut jäi, kiipesi myös vauvankärryihin unille, imetti omaa unileluaan omasta tisustaan ja laittoi sille vaippoja, puheesta unohtui jo opittuja sanoja. Hiljalleen, kun tottui vauvaan niin alkoi taas pottailut ja puhe jatkoi kehitystään.

Meillä itseasiassa se pienempi on usein temperamenttisena ja vaativana se, joka änkeää syliin, jos isompi on sylissä. Haluaa juuri sen tavaran, joka on isommalla. Ei oikein kestä sitä, jos isompi saa huomioita, vaikka ollaan mahd. paljon tasapuolisia. Johtunee myös luonne-eroista...

En vaihtaisi ikäeroa isommaksi. Toivon vain että nuo nahistelut jäisivät pois. On kiva, että saavat toisistaan seuraa ja tukea. Mutta jos 3.lapsi tulisi, niin en vielä pariin vuoteen olisi valmis. Sitten kun pienempi on 5v aikaisintaan uusi vauva.

Kannatan. Meillä ikäero 1v4kk ja lapset nyt 4 ja 5. Ovat niin paita ja peppu vaikka ovat tyttö ja poika. Aina seuraa toisistaan. Olin kans pelokas miten vuoden ikänen ottaa uuden sisaruksen muttei ollu mitään mustasukkasuutta. Jos ikäero ois ollu isompi ois mustasukkasuutta varmaan ollu helpommin koska toinen ois osannu olla mustis. Kannatan todellakin.

Meillä on 2-vuotias ja neljä viikkoinen vauva. Välillä on ollut aika kaaosta ja hankalia tilanteita kun molemmat huutavat kurkku suorana, mutta välillä taas rauhallisempaa. Myös yöt vaihtelevat kovasti. Viime yönä sain nukutuksi pätkissä n. neljä tuntia. Eli en jaksanut tehdä tänään oikein yhtään mitään. Onneksi nukkuivat päikyt samaan aikaan, niin sain itsekin nukuttua.

Jos vanhempani eivät pystyisi niin paljon auttamaan, niin en olisi toista lasta yrittänyt näin nopeasti. Nyt on esikoinen ollut välillä yötä vanhempieni luona, jotta olen saanut univelkaa kuitattua. Toki isäkin auttaa, mutta isompi apu on melkein isovanhemmista.

Hieman on mustasukkaisuutta mutta melko hyvin 2-vuotias on suhtautunut. Arkea vasta opetellaan, mutta 2-vuotiaan rytmien mukaan mennään. Vauva saa sopeutua siihen.

Meillä kahden vuoden ikäero ja on ollut erittäin sopiva. Nyt 3v ja 1v. Vauva aika meni helpolla mutta varmaan vaikutti myös se että 1v oli todella helppo. Nyt huomaa kuinka paljon viihtyvät toistensa seurassa. Vanhempi sopeutui todella helposti vauvan tuloon. 

Pojat 2v ja 1v. Ensimmäiset pari kuukautta aika hulinaa, mutta hyvinhän noiden kanssa on pärjännyt. Kotona helppoa, vaikka joskus toinen käsipari tulisi tarpeeseen. Jonnekin lähteminen vähän hankalampaa, kun 2v on aika vilkas tapaus. Kun vauvalle tulee jonkinlainen rytmi niin helpottaa paljon ja sitä paitsi, kaikkeen tottuu. :D

Meillä ikäero 1 v 10 kk. Sopiva meille. Helpompaa oli jopa kahden vaippailijan kanssa kuin esikoisen treenatessa tosissaan pottatouhuja. Esikoinen ei vielä puhunut vauvan tullessa, ei valmisteltu erityisemmin kun ei tuntunut tajuavan. Selkeää mustasukkaisuutta ei edes näkynyt, halusi vain olla sylissä paljon. Ei ole tullut vielä niitä riitoja, kun vauva, nyt 1 v, ei osaa leikkiä. Toki tavaroita meinaavat repiä toisiltaan. Leikit on vielä hyvin samantasoisia, toinen nyt vie tyyliin autolla leluja laatikkoon, toinen sohii käsin niitä. Pikemminkin olen huokaissut helpotuksesta että vauva ehti vuosikkaaksi ennen esikoisen uhman alkamista. Ovat ihan paita ja peppu. Vaikka sitä tappelua on niin enemmän kuitenkin leikkivät sovussa.

Meillä lapset 1v 8kk ikäerolla. Nyt jo 7 ja 6 -vuotiaat. Ovat toisilleen niin tärkeät eivätkä juuri riitele.

En todellakaan tekisi toisin! Suosittelen. Alku on rankkaa, mutta helpottaa kyllä ja myöhemmin on helpompaa, kun lapsilla on seuraa  toisistaan. Tukiverkosto kannattaa olla kunnossa ja omasta jaksamisesta täytyy huolehtia tosissaan. Sen sanon, vaikken itse oikein osannut apua pyytää enkä ottaa vastaan.

Meillä molemmat vauvana itkuisia ja jälkimmäinen kova valvottamaan. Itse koin tärkeäksi pitää kiinni päivittäisistä rutiineista. Aamupala, ulos puistoon, lounaalle ja päiväunille toistui joka päivä. Arki rullasi näin helposti alusta asti.

9 lisää. Ei ollut mustasukkaisuutta, vaikka esikoinen oli hämillään ja kaipasi äidin huomiota vauvan syntymän jälkeen. Ei koskaan yrittänytkään tehdä pahaa vauvalle. Nykyäänkin huolehtivat aina, jos saavat jotain, että saahan sisaruskin!

1v 10kk täälläkin ikäeroa. Sanoisin näin 6v:n jälkeen, ettå kenellekään en menisi suosittelemaan (todella vaikeat vauva-ajat ja ensimmäinen nukuttu yö esikoisensyntymän jälkeen 4v:n päästä), mutta näin kun lapset ovat jo 8 ja 6, niin on ihanaa kun heillä on toisensa.

Ikäeroa 1v9kk, nyt poika reilu nelivuotias ja tyttö 2,5v. Molemmilla helpohko vauva-aika, se lienee aika suuri tekijä jaksamisen kannalta. Nyt nuo kaksi touhottajaa keksivät kaikkia kujeita keskenään, ovat välillä kuin paita ja peppu, vaikka toisinaan tukkanuotaisilla. En hetkeäkään ole katunut.

Meillä lapset 2,5v ja 7kk. Päivät on välillä aika kaaosta, lapsia ei uskolla jättää hetkeksikään kahden edes vessassa käynnin ajaksi kun isompi lapsi ei oikein vielä ymmärrä, että vauvalle ei voi syöttää mitä vaan (koko ajan tarjoamassa jotain ruoista pikkuleluihin syötäväksi) eikä vauvaa voi käyttää esim. tyynynä. Sitten on vielä nää esikoisen pottaharjoittelut (harjoiteltu jo 1,5 vuottakun jääräpäätä ei vaan huvita) joiden kanssa menee kivasti aikaa päivässä. Päivät on sellaista "äiti äiti äiti" ja "BYÄÄÄÄ" -meteliä aamusta iltaan.
Mutta kolikon kääntöpuolella esikoinen on hirmu huolehtivainen ja suojelevainen pikkusiskoaan kohtaan. He kikattavat keskenään höpsöille jutuille ja tykkäävät silitellä toistensa poskia ja halia, heillä on ihana keskinäinen yhteys :)

Jos vielä kolmas lapsi tulee niin toivoisin ikäeron olevan 2-3 vuotta, niin, että kuopus osaisi jo omatoimisesti käydä vessassa. Se on oikeesti aika iso juttu jos pitää rampata isomman lapsen kanssa potalla/vessassa ja kun aina ei kykene vauvan hoidolta niin housuunhan ne tulee. Tänäänkin olin nukuttamassa vauvaa kun esikoinen tuli ilmoittamaan, että on kakat housussa. Ei muuta kuin pesulle ja pyykkäyshommiin kun vauvan sai nukkumaan, huoh.

Meillä ikäeroa 10 kk. Hyvin on mennyt, nuorempi nyt 3 kk ja vanhempi kovasti "hoitaa" vauvaa. 

2v tyttö ja 11kk poika. Välillä hiukan nahistelevat, mutta leikkivät keskenään, jakavat herkkuja, nauravat yhdessä ja nauttivat olostaan. Isompaa saa kuitenkin vahtia, nälkäisenä/janoisena/kärtsynä etc käy helposti pienen kimppuun, tönii ja tökkii. Nuorempi lapsi oli helpompi vauvana, tyytyväinen ja hiljainen, isosiskonsa aikoinaan hyvinkin vaativa ja itkuinen. Eli meillä on toiminut, mitä nyt ulosmeno on joskus säätämistä kahden puettavan kanssa.

Meillä lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta. Kaikki meni paljon odotettua paremmin! Ovat olleet todella tärkeitä toisille ihan alusta asti. Nyt ovat 3v ja 1,5v ja yhdessä tekevät ja leikkivät paljon. Välillä saattaa olla kova tappelu leluista mutta sitten aina sopivat ja halaavat. Kokoajan vaan helpottuu.. En vaihtaisi.

Meilla lapset, 7kpl, n. vuoden valein 7v, 6v, 5v, 4v, 3v, 2v ja 7kk. Arki sujuu, kun on tietyt rutiinit. Haastavaa oli, kun eka aloitti eskarissa. Piti koko porukan kanssa vieda / saatella, nyt kulkevat eskarilaisen kanssa kahdestaan. Lapsilla on seuraa toisistaan. Mustasukkaisuutta ei ole ollu ja vauvaa on kohdeltu silkkihanskoin, kukaan ei esim ole lyonyt tai purrut tai edes yrittanyt vauvaa. Pikkuinen on helppo kohde osoittaa hellyytta. Mutta meidan etu on ollu, etta vauvasta asti kaikki olleet hyvaunisia ja perusterveita.

Meillä kolme lasta pienillä ikäeroilla enkä osaa oikein suositella tai varoittaa. Tämä sopi meille ja tekisin samalla tavalla uudelleen. Parisuhteen on oltava vahva, se joutuu joka tapauksessa koetukselle. Sairauskierteeseen tai erityislapsen kanssa en tekisi pienellä ikäerolla lapsia. Ei myöskään ole takuuta syntyvien lapsien terveydestä. Uskon myös lasten persoonallisuuksien vaikuttavan ikäeroa enemmän hyvän sisarussuhteen syntymiseen. 

Joka tapauksessa meillä nuo kolme on hitsautuneet varsin tiiviiksi porukaksi, ja heidän kanssaan on ilo elää ja olla. Mustasukkaisuutta ei ole ollut missään vaiheessa, eivät edes muista aikaa ilman nuorintakaan sisarusta.