12-vuotiaalla ei ole kavereita :(

2

Näihin ei valitettavasti ole yhtä oikeaa vastausta.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:30"]

Näihin ei valitettavasti ole yhtä oikeaa vastausta.

[/quote] 

 Kannattaisko koulun ulkopuolelta niitä frendejä hakea? Pari vuotta vanhempaa seuraa

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:21"]

-pojalla on Iphone, Ipad, pleikka ja Macin kannettava, hän ei ikimaailmassa laittaisi Ray Baneja päähänsä, ei myöskään halua pukeutua farkkuihin, vaan collareihin. Käyttää urheilullisia Niken ja Adidaksen vaatteita. Ei halua harrastaa joukkuelajeja. Osallistuu kuitenkin esim. Välitunnilla futikseen luokan poikien kanssa. Pelaa tennistä ja laskettelee. Ei ole ylipainoinen. ap

[/quote]

Ihan norminuorelta tuo kuulostaa. Ei miltään luuserilta. Ainakin ulkoset puitteet ihan ok. 

Ikävä sanoa, mutta poikasi on jo syrjäytymiskierteessä. Hankkikaa apua ajoissa.

Terveisin syrjäytynyt 35-vuotias mies.

Mä olin varmaan koko sen kultasimman teini-iän (~11-15v) just tollanen, vaan kotona hengailin enkä juurikaan kavereitten kanssa. En oikein jaksanut, ei ollut niin energiaa lähtee hengaileen kavereiden luo ja pienessä kylässä ei ollut mitään tekemistä. Koulussa oli kyllä aina kavereita jne että ei ollut mitään 'joutumista' olla yksin. Kyllä ne vanhemmat ihmetteli että mikä mua vaivaa :)

Poikahan on kaiket päivät isossa laumassa hälinän ja menon keskellä. Ehkä hän haluaa kotona rauhoittua ja olla omissa oloissaan eikä olla mikään kyläluuta.

t. opettaja, joka ei myöskään halua vapaa-ajalla nähdä ketään

Pakottaisin pojan joka ilta johonkin sosiaaliseen harrastukseen kuten joukkueurheiluun. Hän on kiitollinen jälkeenpäin, jos tuon teet.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:43"]

Pakottaisin pojan joka ilta johonkin sosiaaliseen harrastukseen kuten joukkueurheiluun. Hän on kiitollinen jälkeenpäin, jos tuon teet.

[/quote]

Hullu natsi. Ikimaailmassa ei saa pakottaa tollaiseen. Eikä siitä mitään tulekaan, jos lapsella ei ole siihen motivaatiota. Kaikki eivät ole laumaeläimiä. Onneksi.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:21"]

-pojalla on Iphone, Ipad, pleikka ja Macin kannettava, hän ei ikimaailmassa laittaisi Ray Baneja päähänsä, ei myöskään halua pukeutua farkkuihin, vaan collareihin. Käyttää urheilullisia Niken ja Adidaksen vaatteita. Ei halua harrastaa joukkuelajeja. Osallistuu kuitenkin esim. Välitunnilla futikseen luokan poikien kanssa. Pelaa tennistä ja laskettelee. Ei ole ylipainoinen. ap

[/quote]

Tyttö 13 v, voisitko kommentoidam mitä ajattelet tällaisesta pojasta?

Meillä ihan samanlaista. On koulussa kavereita, omaa ihan hyvän itsetunnon jne. Kavereiden kanssa käyvät vapaa-ajan keskusteluja whatsapissa. Minulla on sellainen käsitys, että kaverinsa ovat myös paljon kotona vapaa-ajalla, harrastavat kyllä urheilua. Meidän poika pelaa sählyä harrastelijaporukassa.

Ehkä 1-2 krt kuussa saattavat mennä porukalla jonkun luokse, mutta muuten ei. En ole isommin asiasta huolissaan kun tuntuu, että kavereita kuitenkin on. Onko nykyään kaveruus siirtynyt enemmän somen puolelle, en tiedä. Toisaalta koulussa ovat päivittäin, koulupäivät on yläkoulussa pitkiä, tarvii iltaisin selkeästi omaa aikaa ja rauhaa. Ja meillä vähän nuorempi veli, jonka kanssa pelaavat ja touhuavat kotona.

up

Kyllähän se elämää helpottaisi (etenkin tulevaisuuden ja yläasteen kannalta) jos olisi kavereita, edes pari hyvää kaveria. Oli ihminen miten erakko ja introvertti ja blaablaa niin ihminen on laumaeläin ja kyllä mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän yksinäisyys alkaa haitata teidän poikaa. Toisaalta paska juttu on se, etteipä vanhemmat juuri mitään voi sille tehdä. Te ette tiedä mikä meno ja mitkä tavat nuoren koulussa vallitsee, ja joku "hankihan pekka kavereita" kehoitus on aivan yhtä tyhjän kanssa. Voi kannustaa etsimään ystäviä mutta loppupeleissä jotkut ihmiset pystyvät siihen ja toiset eivät - siihen eivät muut voi vaikuttaa.

2

Meillä vähän sama homma. Poika 11v. Joskus luokkakavereilta käy koulun jälkeen. Viikonloppuisin ei yhtään kaveria. Luokkakavereilla kamalasti harrastuskertoja viikon aikana ja varsinkin viikonloppuisin, joten seuraa ei oikein ole.
Kotona roikkuu ja pelailee, kuuntelee musaa youtubesta jne.

Ei tarvitse. Meillä myös vastaavanlainen erakko. On koulussa ihan suosittu kaveri, mutta ahdistuu jos alkavat kyläilyjä ehdottelemaan. Kesälomalla aika menee mökillä, uidessa ja lukiessa, matkustellessa ja sarjakuvia luodessa.
Ei kaikki tarvitse hovia ympärilleen.

Uusiin ihmisiin tutustuminen ja kavereiden hankkiminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Ei mullakaan ollut lapsena kuin yksi läheinen kaveri. Todella hankalaa oli löytää niitä kavereita. Kyllä niitä ajan kanssa tulee. Ole onnellinen, että poikasi viihtyy perheen kanssa.

Meillä samanlainen 12v. poika. Lukee, piirtää, hoitaa lemmikkejä, rakentelee pienoismalleja & legojuttuja ja tekee niistä animaatioita, pelaa tietokoneella. Ei välitä urheilusta eikä kaipaa poikaporukan remuamisiin mukaan. Äidin näkökulmasta vaikuttaa hivenen eristäytyvältäkin elämäntavalta joskus, mutta toisaalta poika on tyytyväinen näin.

Teenkö siis väärin, kun patistan poikaa olemaan aktiivinen ja kyselemään kavereita? Pitäisikö vaan antaa olla? On niin vaikea ymmärtää, kun itselläni oli tuon ikäisinä iso kasa tyttökavereita ja kotona en käynyt kun syömässä ja nukkumassa. ap

Meillä on samanlainen 20-vuotias. Kotona asuessaan hengasi kotona jos ei ollut kuorossa tai koulussa. Kavereita näkyi just ja just synttäreillä parinleffaa katsomassa.Täysi-ikäistyttyään kävi kerran baarissa lukiokavereiden kanssa, mutta soitti puolen tunnin jälkeen hakemaan kotiin. Nyt kun asuu yksin tuntuu olevan kaiken aikansa yksin. Käy luennoilla, mutta ei ole ollut yksissäkään bileissä, ei käy baarissa, ei käy enää edes siellä kuorossa. Hengaa himassaan netflixin ja kirjojen kanssa. Ainoat kerrat kun käy ulkona on kauppareissut ja kahvakuula + kuntosali, mutta eipä sielläkään mitään sosiaalisia suhteita voi solmia...