Mitä asiaa ei sinusta ulkonäkösi perusteella uskoisi?

Olen varsin vahva ja hyväkuntoinen, maraton taittuu kevyesti ja rauta nousee. Ulkoisesti näytän tavalliselta varhaiskeski-ikäiseltä tädiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen 24. Yleensä luullaan 16-18 vuotiaaksi :D

T:pätkä

Muakin luullaan tosi usein itseäni nuoremmaksi. Olen 27, mutta kun ihmiset kuulevat ikäni, väittävät että valehtelen. 😃 Monesti joudun todistelemaan tavalla tai toisella olevani täysi-ikäinen.

Sama homma. Diskossa tuttavuutta hierovat parikymppiset mimmit järjestäen yllättyvät, etten olekaan kolmevitonen, vaan lähempänä kuuttakymmentä.

Sama vika rahikaisella. Olen 63v mutta mimmit luulee että max 35. Pukeudun nuorekkaasti farmariasuun ja diskoteekissa tanssin kuin Travolta 🔥

Mulla on työkykyä 50% alentava sairaus. Todettiin 30v.

51v.

Ilmeisesti näytän siltä, että mun pitäisi olla joko tyhmä tai epätoivoinen. Tai en tiedä kuinka paljon FB:ssä, mesessä tai deittipalstoilla muut miehet saavat yrityksiä täysin selkeästi feikkiprofiileilta tai maatuskoituneilta venäläisiltä, mutta mulle ainakin joitain tulee.

M44

Että minulla on krooninen sairaus johon vedän tosi kovia lääkkeitä pystyäksesi normaaliin elämään.

Että mulla on rahaa.

Käyttötililläkin nyt 18000 euroa, sijoitusasuntoja jne.

Olen vaatimattoman näköinen, kirppisvaatteisiin pukeutuva, hyvin arkisen näköinen nainen, teen vain osa-aikatyötä eikä sekään ole hohdokasta, suunnilleen varastotyötä. Ajan vanhalla toyotalla ja ostan punalaputettuja tuotteita. Kotini on kerrostalossa, viimeksi remontoitu tai uudistettu sisustusta 90-luvulla.

Ei vaan ostelu ja turha kuluttaminen kiinnosta.

Sitä, että olen vaikeasti masentunut, kyyninen ja sisäisesti koko ajan hyvin vihainen ihminen. Ihmiset aina ihmettelevät kuinka kiltti, iloinen, rauhallinen ja ymmärtäväinen jaksan aina olla ja kuinka en voisi koskaan mistään suuttua.

Enkä edes tietoisesti pidä yllä mitään roolia, vaan mielestäni käyttäydyn juuri sen mukaisesti, mikä todella olen.

Että olen ammatiltani rakennusmaalari. Syksystä-kevääseen käytän vapaa-ajalla aina hameita tai mekkoja sekä korkokenkiä. Tykkään pukeutua siististi ja "naisellisesti" ja siksi moni ihmettelee ammattia.

Se on oikeastaan aika hassua, miksi raksalla työskentelevän pitäisi näyttää homssuiselta ja "äijältä".

Emma K. kirjoitti:

Kukaan ei usko, että olin ennen mies.

Miten niin "ennen"?

Vierailija kirjoitti:

Että mulla on rahaa.

Käyttötililläkin nyt 18000 euroa, sijoitusasuntoja jne.

Olen vaatimattoman näköinen, kirppisvaatteisiin pukeutuva, hyvin arkisen näköinen nainen, teen vain osa-aikatyötä eikä sekään ole hohdokasta, suunnilleen varastotyötä. Ajan vanhalla toyotalla ja ostan punalaputettuja tuotteita. Kotini on kerrostalossa, viimeksi remontoitu tai uudistettu sisustusta 90-luvulla.

Ei vaan ostelu ja turha kuluttaminen kiinnosta.

Niin ne vaan asiat muuttuu. Vielä pari päivää sitten olit nuori syrjäytynyt nainen maaseudulla.

Että minulla on lapsi m*u*stan miehen kanssa. Ja olen ollut ilman miestä n. 10 vuotta.

Olen koulutettu, en käytä päihteitä, eikä minulla ole värjättyjä hiuksia. Olen kuulemma sosiaalinen, hoikka ja kaunis. En istu siihen stereotyyppiseen kuvaan, josta aina puhutaan.

Ensimmäinen viesti ei ilmeisesti mennyt läpi.

Vierailija kirjoitti:

Monia asioita. Että olen hyvin toimeentulevasta kokoomusperheestä.

Kun olet köyhä pitkäaikaistyötön, niin ihmiset aina ajattelevat että olet jonkin kouluttamattoman juopon lapsi. Nope. Elin lapsuuden, jossa harrastuksia olivat lentäminen, purjehdus, taide ja kirkossa käynti.

Asemani on parisuhdemarkkinoilla hankala, sillä naiset joidenka kanssa jakaisin arvot ja puheenaiheet, taustan, eivät pidä minua yhtään minään koska olen köyhä renttu.

Ostarin juoppoporukoiden kanssa minulle ei ole oikein mitään yhteistä, tausta on täysin eri. En osaa keskustella ollenkaan sillä tasolla, että kotona oli köyhää, isä löi ja äiti oli juoppo. En ymmärrä siitä todellisuudesta oikeasti mitään.

Kaltaisiasi naisia on kyllä. Minäkin olen ns. "arvostetummasta perheestä" enkä lapsena ymmärtänyt miksi ihmisten käytös muuttui kun vanhempieni ammattia/ asemaa kysyttiin esim. lääkärissä tai kaverien luona.

Elämä kuitenkin vei minut erilaiselle polulle, ja olen pitkäaikaistyötön. Enkä tule enää työllistymään, ikää on jo sen verran.

Olen ollut sosiaalinen kameleontti, ja tuttavapiirini on laaja. Työttömänä en kuitenkaan kelpaa akateemisille miehille, enkä koe yhteenkuuluvuutta duunaritaustaisten kanssa.