Lue keskustelun säännöt.
Mikä toi ensikoti juttu oikeen on? :O
16.01.2015 |
Olen kuullut siitä joissain yhteyksissä mutta ikinä en ole tuntenut ketään joka olisi sellaisesta oman elämänsä aloittanut. Millaisia ihmisiä sielä asuu? Minä tulin aikoinani raskaaksi 17 vuotiaana ja raskausaikana lapseni isä jätti minut ja teki selväksi ettei halua mitään tekemistä lapsen kanssa. Neuvolassa tiedettiin tästä mutta minulle ei ikinä puhuttu mitään tuollaisesta. Eikä mulla käynyt mielessäkään sellaiseen mennä. Muutin raskaaksi tullessani omilleni (siis ensin yhteiseen kotiin lapsen isän kanssa, josta hän sittemmin muutti pois) ja 18 vuotiaana musta tuli yksin huoltaja. Nyt lapsi on 2v enkä pysty ymmärtämään mitä varten tuollaista systeemiä tarvittaisiin. Onko se tarkoitettu sellaisille jotka ei oikein pysty huolehtimaan itsestäänkään? Niille joilla on kenties päihdeongelmia tms...?
Kysyn tätä siksi kun tänään puhuin erään uuden tuttavan kanssa lapseni syntymästä ja siitä ajasta, niin hän kysyi että asuttiinko me ensikodissa.
Kommentit (17)
Käsittääkseni se on juuri niille jotka eivät koe pärjäävänsä omillaan esim ei tukiverkkoa tai ei asuntoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo nimenomaan päihdeongelmaisille jotka eivät kykene huolehtimaan lapsesta tms. tiedän yhden tapauksen
Ensikoti on paikka jonne ohjataan ns. yksinäisiä äitejä eli lähinnä niitä jotka eivät ole missään suhteessa lapsensa isään. Toki sinne tarpeen mukaan ohjataan myös raskausaikana eronneita tai niitä joissa pariskunta on suhteessa keskenään mutta esim. molemmat ovat alaikäisiä.
Yleensä ensikotiin ohjautuvilla on ongelmia elämänhallinnan kanssa, lastensuojelutaustaa, päihdeongelmaa tai jotain muuta sellaista jonka arvellaan aiheuttavan ongelmia pienen vauvan kanssa. Ensikodin työntekijät auttavat ja ohjaavat äitiä 24/7 vauvanhoidossa. AP ei ilmeisesti ole neuvolan arvioimana ole ollut näin järeiden tukitoimien tarpeessa. Ensikoteja ei myöskään ole kovin tiheässä, eli kaikilla ei suinkaan ole mahdollisuutta päästä tämän kaltaiseen yksikköön.
Asuin aikoinaan ensikodissa. Halusin sinne, koska odotin vauvaani yksin. Isä ei halunnut perhe-elämää ja tukiverkkoa minulla ei ollut ollenkaan. Kävin töissä, jotka loppuivat kuukausi ennen äitiyslomaa. Olin siis itsestäni huolehtiva ja omillani toimeentuleva. Ei mitään päihdeongelmia! Asuin soluasunnossa. Helsingin kaupungin asuntoa jonotin. Kun ei asuntoa ruvennut kuulumaan, oli ensikoti loistava ratkaisu. Aivan ihana paikka ja apua ja ohjeitakin sai. Olihan siellä huumeiden takia joku, toinen mielenterveyden vuoksi, mutta suurin osa ihan tavallisia äitejä. 15-30jotain iältään. Isät eivät olleet kaikilla mukana kuvioissa. Muistelen lämmöllä!
Ensikoti on kallis paikka, siksi sinne ei ketään edes harkita, jos on suhteet lapsen isään ja omiin vanhempiin edes suht OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 22:09"]
Voi teijän kanssa! Ite oon ensikodilla, siksi että mun huostaanotto on määrätty loppuvan ensi tammikuussa, ja mua ei voi pitää nuorisokodissa yms. Osaan huolehtia otsestäni paremmin kuin monikaan mun ikäinen, ei päihdetaustaa, ei rikoksia, ei mitään. Onnistuneesti olen tälläset asiat hoitanut. Ja huostaanottoa ei kuulema jakseta "erikseen" purkaa kun se purkautuu itsestään kun täytän 18 (puolen vuoden päästä). Ensikoti on ainut paikka, missä mulla on mahdollisuus asua sijoitettuna nuorena vauvan kanssa. Toki täällä on niitäkin, joilla on esim väkivalta/rikos/päidetausta/kehitysviivästymä tai vamma, joka saattais olla epäedullinen sen lapsen kannalta joka vois aiheuttaa ongelmia. Myös alaikäiset on yksi suurimmista ryhmistä yleensäkkin näissä paikoissa. Mä kyl pärjäisin omillani mutta... Mitäs teet. Voisin ruveta oikeudessa tivaamaan tästä, pääsisin varmaan omilleni, mut en tiiä jaksanko, kun synnytän ens viikolla kun meen käynnistykseen maanantaina.. En vaan jaksas alkaa tästäkin oikudesta vääntää käräjillä.
[/quote]
On ihan hyvä olla siellä ens alkuun vauvan kanssa niin saa ympäri vuorokauden jonkun kokeneen aikuisen apua jos jotain tulee.
Yksin oleminen voi olla todella rankkaa vauvan kanssa, siellä on ainakin juttuseuraa ja muita ihmisiä. Minulla on 1,5v tyttö ja olemme kahdestaan, asuin 16v lastenkodissa eikä mulla ole siis yhtään ketään "aikuista" ihmistä elämässäni. Ei ketään. Se on ollut nuorempana tosi rankkaa.
Nyt olen jo 30v ja tiesin mihin lähden kun pidin lapsen ja tiedän että putoan aina jaloilleni. Mutta olisipa ollut joku, kelle soittaa joskus. Pärjään hyvin ja olemme onnellisia näin pikku perheestämme.
Olen iloinen puolestasi, että pärjäät ja toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 22:09"]
Mä kyl pärjäisin omillani mutta... Mitäs teet. Voisin ruveta oikeudessa tivaamaan tästä, pääsisin varmaan omilleni, mut en tiiä jaksanko, kun synnytän ens viikolla kun meen käynnistykseen maanantaina.. En vaan jaksas alkaa tästäkin oikudesta vääntää käräjillä.
[/quote]
Voi hyvä nainen, ota apu vastaan kun kerta ihan tarjottimella tarjotaan. :) Ekat 3 kk vauvan kanssa ovat rankkoja ihan kenelle tahansa ja aika moni perusmamma itkisi ilosta, jos saisi apua arkeen. Jos oma lapsuutesi tai nuoruutesi on ollut rankka, voi vauvan syntymä nostaa pintaan yllättäviä tunteita ja muistoja, joten siksikin on hyvä että lähellä on ihmisiä joille voi puhua ja jotka näkevät miten sinulla menee. Saat huolehtia lapsestasi seuraavat 20 vuotta, joten se että rankan vauva-ajan alussa muutaman kuukauden tukea ei minun mielestäni ole kauhean hyvä syy lähteä riitauttamaan asiaa. Minä sain esikoiseni 21-vuotiaana ja nyt olen 36-vuotias ja lapseni asuu edelleen kotona, koska on vasta teini-ikäinen. Eikö 36 tunnukin aika isolta numerolta? Ihan täyttä vanhemman arkea tässä mennään, väännetään kotiintuloajoista, kysellään läksyjä, käydään ruokakaupassa, huolehditaan bussikortista, vaatteista, kavereistakin. Ihan oikeasti, urakkaa riittää kymmeniksi vuosiksi, joten ota se ensikoti vastaan positiivisella mielellä ja jos on luppoaikaa, niin käytä oman kodin suunnitteluun ja arjesta nauttimiseen. Tsemiä! :)
Älä huoli, tämäkin ketju poistetaan pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut jos on sijoitettu ja tulisi raskaaksi saako isä tulla sinne ensikotiin
Ensikoti tarjoaa/tarjosi unikoulua vauvoille. Minä olin jo menossa sinne kolmannen lapseni kanssa vajaa 40-vuotiaana, lopen uupuneena, mutta äkkiä lapsi alkoikin nukkua ja peruin jo suunnitellun unikoulusession. Lastensuojelun asiakkuuden unikouluun pääsy olisi muistaakseni silloin myös vaatinut. Olin jo valmis kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella laitosmaisata toimintaa. Lapsi revitään huutaen äidin sylistä isälle joka on toisessa huoneessa odottamassa. Lähivanhempaa ei kuulla lainkaan. Kenenkään lapsen maailmassa ei pitäisi tätä joutua kokemaan. Olen ollut lähivanhempana huonovointinen siitä asti kun asiakkuus sielä alkoi mutta huoltani ei kuulla. Etävanhempi saa määrätä kaikki säännöt ja saa kaiken keskusteluavun ja tarvitsemansa tuen
Vierailija kirjoitti:
Voi teijän kanssa! Ite oon ensikodilla, siksi että mun huostaanotto on määrätty loppuvan ensi tammikuussa, ja mua ei voi pitää nuorisokodissa yms. Osaan huolehtia otsestäni paremmin kuin monikaan mun ikäinen, ei päihdetaustaa, ei rikoksia, ei mitään. Onnistuneesti olen tälläset asiat hoitanut. Ja huostaanottoa ei kuulema jakseta "erikseen" purkaa kun se purkautuu itsestään kun täytän 18 (puolen vuoden päästä). Ensikoti on ainut paikka, missä mulla on mahdollisuus asua sijoitettuna nuorena vauvan kanssa. Toki täällä on niitäkin, joilla on esim väkivalta/rikos/päidetausta/kehitysviivästymä tai vamma, joka saattais olla epäedullinen sen lapsen kannalta joka vois aiheuttaa ongelmia. Myös alaikäiset on yksi suurimmista ryhmistä yleensäkkin näissä paikoissa. Mä kyl pärjäisin omillani mutta... Mitäs teet. Voisin ruveta oikeudessa tivaamaan tästä, pääsisin varmaan omilleni, mut en tiiä jaksanko, kun synnytän ens viikolla kun meen käynnistyksee
Niin ne ajat muuttuvat. Vielä viime vuosisadalla ensikodeissa oli nuoria naisia, jotka jostakin syystä katsoivat ensikodin parhaaksi paikaksi aloittaa omaa elämää vauvan kanssa. Eivät olleet siihen aikaan mitään sosiaalitapauksia, jos sellaiseksi ei katsottu aviottoman lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, tämäkin ketju poistetaan pian :)
Ei ainakaan 9 vuoteen. Mutta nyt poistunut sellaisiakin ketjuja, jotka ovat olleet olemassa kauemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Todella laitosmaisata toimintaa. Lapsi revitään huutaen äidin sylistä isälle joka on toisessa huoneessa odottamassa. Lähivanhempaa ei kuulla lainkaan. Kenenkään lapsen maailmassa ei pitäisi tätä joutua kokemaan. Olen ollut lähivanhempana huonovointinen siitä asti kun asiakkuus sielä alkoi mutta huoltani ei kuulla. Etävanhempi saa määrätä kaikki säännöt ja saa kaiken keskusteluavun ja tarvitsemansa tuen
Et ole koskaan ensikodissa ollut kuin ehkä syntymäsi aikoihin, jos luulet sen olevan tuollaista. Ehkä sinulla on niin vakavia mielenterveysongelmia, että olet ollut jossakin muussa hoitolaitoksessa kuin ensikodissa.
Voi teijän kanssa! Ite oon ensikodilla, siksi että mun huostaanotto on määrätty loppuvan ensi tammikuussa, ja mua ei voi pitää nuorisokodissa yms. Osaan huolehtia otsestäni paremmin kuin monikaan mun ikäinen, ei päihdetaustaa, ei rikoksia, ei mitään. Onnistuneesti olen tälläset asiat hoitanut. Ja huostaanottoa ei kuulema jakseta "erikseen" purkaa kun se purkautuu itsestään kun täytän 18 (puolen vuoden päästä). Ensikoti on ainut paikka, missä mulla on mahdollisuus asua sijoitettuna nuorena vauvan kanssa. Toki täällä on niitäkin, joilla on esim väkivalta/rikos/päidetausta/kehitysviivästymä tai vamma, joka saattais olla epäedullinen sen lapsen kannalta joka vois aiheuttaa ongelmia. Myös alaikäiset on yksi suurimmista ryhmistä yleensäkkin näissä paikoissa. Mä kyl pärjäisin omillani mutta... Mitäs teet. Voisin ruveta oikeudessa tivaamaan tästä, pääsisin varmaan omilleni, mut en tiiä jaksanko, kun synnytän ens viikolla kun meen käynnistykseen maanantaina.. En vaan jaksas alkaa tästäkin oikudesta vääntää käräjillä.