Äitini oli psykoottisesti masentunut kun olin vauva. Onko mahdollista, että se vaikutti minuun jollain tavalla?

Hän joutui siitä sairaalajaksolle mielisairaalaan, useampaan otteeseen.
Niiden ensimmäisten vuosieni aikana vanhempani myös erosivat.

Näiden kausien jälkeen myös alkoholi alkoi säväyttämään molempien vanhempien elämää. Tänäpäivänäkin ovat erossa mutta pahasti alkoholisoituneita. Oli myös muunlaista mielisairautta perheen sisällä kuin vain äidilläni.

Äiti on saanut vuosien varrella lapsuudessa ihmeellisiä masennusjaksoja ja ollut hyvin rajaton. Pelottavaa käytöstä ja aika estotonta, siis kausittain.
Isä taas aina poissa kun me lapset tultiin kyläilemään viikonlopuksi nuhjuiseen kaksioonsa.
Teki ruokaa ja lähti baariin, tuli ottamaan ruoan pois uunista ja lähti takaisin kuppilaan. Iltamyöhään tuli takaisin, teki iltapalaa, katseltiin elokuvia ja sivussa joi paukkujaan.
On ollut kuitenkin persoonana aina ihana enkä ole häntä joutunut pelkäämään paitsi jos sattui antamaan "tukkapöllyä" tai "piiskaa" kun sisarien kanssa riideltiin.

Miten tällaiset asiat vaikuttavat persoonaan?
Ainakin olen ylikiltti, satutetuksi tullut usein ja rajoja itse joutunut kokemuksien myötä rakentamaan. En vieläkään ole hyvä tässä mutta kehittynyt suuresti. Olen altis kaikenlaiselle ja ollut pahoillani olemassaolostani.
Tätä voisi jatkaa, kaikenlaista on ollut mutta silti koen olevani vahva ihminen ja omaavani myötätuntoa paljonkin toisia kohtaan.
Tavallaan olen myös kiitollinen mutta välillä hyvin "sokea" meneillään olevasta epänormaalista tms.

Mitä luulette, miten tuollaiset asiat vaikuttaa?