Lue keskustelun säännöt.
Olisimpa tavannut sinut aikaisemmin
04.11.2021 |
Onko teillä ollut tilannetta jossa tapaatte ihmisen jonka kanssa olisitte halunnut elää elämänne, perustaa perheen ja saada lapset.
Minulle kävi näin äskettäin, koskaan aiemmin en ole tuntenut näin ristiriitaisia tunteita.
Tuntuu että elämäni on eletty, enkä enää koskaan voi elää onnellista elämää.
Katselin tämän tapaamani naisen valokuvia nuoruusvuosilta ja liikutuin syvästi, liikutuin siitä syystä että oivalsin eläneeni kaikki nämä vuodet väärän ihmisen kanssa.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä on käynyt niin, että tavatessani vaikkapa nuoruuden aikaisia ihastuksiani olen enemmänkin onnitellut itseäni siitä etten työntänyt lusikkaani tuon "ladyn" soppaan. Sen verran rupsahtanutta, moniongelmaista tanttaa välillä tulee vastaan menneisyydestä tautikirjoineen yms
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain kuvien perusteella?
Valokuvat vahvistivat tunteen.
Valokuvissa oli asioita menneisyydestä jotka olisi yhdistänyt meidät monella eri elämän alueella tiiviisti yhteen.
Intohimo moottoripyöräilyyn, intohimo matkailuun ja etenkin telttailuun kesäisillä pohjoisen reissuilla, yhteisiä tuttuja, suosikki orkesterit ja lavatanssit ym...
Ennenkaikkea hän oli nuorena erittäin kaunis nainen jolla hurmaava hymy ja kauniit pitkät vaaleat hiukset.
Mä kohtasin elämäni miehen nelikymppisenä.
Ensin harmittelin, että olin "tuhlannut" väärään mieheen 15 vuotta ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Nyt kun elän tosirakkauteni, vastaparini kanssa, niin olen ymmärtänyt, ettei me oltaisi oltu toisillemme täydellisiä parikymppisinä. Ihmiset muuttuu ja kasvaa.
Eikä mulla olisi niitä maailman ihanimpia lapsia kenenkään muun kuin eksäni kanssa, joka on hyvä mies hänkin, vaikka ei se suuri rakkaus.
Mulla kävi tosiaan niin että törmäsin mieheen jonka olin nuorena tuntenut. Nyt siis olemme viiskymppisiä. Emme seurustelleet nuorina. Pidemmittä puheitta vaan yhtäkkiä tajusin (myöskin osittain kuvien perusteella) että HÄNHÄN se oli!
Nyt ymmärrän myös että kun nuoruudessani yhteytemme katkesi, se oli ihan väistämätöntä sillä molemmilla oli niin eri suunnitelmat. Vaikka olemme asuneet lähes koko ajan samassa kaupungissa ja meillä on yhteisiä tutun tuttuja, niin sattuma järjesti niin ettemme aikuisina törmänneet juuri koskaan. Noin 30vuotiaana törmättiin jossain bileissä, mutta olin silloin eron jälkeen aika sekaisin. Kun FB tuli hän pyöri siellä ja olin ihan että hetkinen, kuka tää olikaan. Sitten elämä vei taas mennessän. ELi on ollut hetkiä joilloin olisimme voineet valita toisemme, mutta näin ei ole käynyt. En syytä itseäni tai häntä.
Kumpikaan meistä ei seurustele nyt, ja olen päättänyt että haluan oppia tuntemaan hänet paremmin vielä tässä elämässä! Jos vielä jokin mahdollisuus tarjoutuu otan siitä kiinni.