6 v uhma!!!!! >:-(

Meillä ei edes 4v ole ollut tuollainen, saati sitten 6v. Jotain mätää, kun tukisteletkin lasta.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:15"]Meillä ei edes 4v ole ollut tuollainen, saati sitten 6v. Jotain mätää, kun tukisteletkin lasta.
[/quote]
Siis joskus, jos ei mikään muu tehoa. Sanoinhan, että muuten on ihan kiltti lapsi. Oon kyllä netistä lukenut, että kyllä muillakin 6vuotiaiden vanhemmilla ollut samanlaista.

Joten säkin voit ihan rauhassa odottaa pari vuotta ja miettiä silloin sanojasi uudelleen.

Ap

Meillä on vanhempi lapsi 7v ja toinen neljä. Kauanko vielä odotan tuollaista käytöstä? En voi sille mitään, jos et pärjää 6-vuotiaallesi muuten kuin tukistamalla. Voin kertoa ettei kuulosta normaalilta tuollainen, siis kummankaan käytös. T: 2

Mulla 5v. ja 7v. lapset, ja nimenomaan tuntuu, että ovat sellaisessa seesteisessä vaiheessa molemmat. Toki välillä kolisee, kiukuttaa ja raivostuttaa, itsekutakin, mutta ei meillä tuommoista käytöstä ole koskaan ollut. Joo, kyllä jäähylle pääsevät välillä, mutta ihan normaalista nahistelusta eikä mistään raivarista. Jossain ap mättää.

Up

Kuulostaa niiiin tutulta. Meillä tuo alkoi 7-vuotiaana ja on nyt kestänyt koko ekaluokan. Väsymys kiihdyttää raivoa.

Itse toivon että aika auttaa. Koulussa lapsi on kuin enkeli eli ilmeisesti koti on ainoa riittävän turvallinen paikka näyttää tunteet.

Välillä pystyn pysymään aikuisena, mutta kyllä välillä tulee annettua aika äänekästä palautetta...

Mun lapsella ei ollut tuollaista käytöstä 6-vuotiaana.
Leikki kotona ja söi.

Löysin tämän keskustelun sattumalta googlella. Meillä on sama ongelma 5,5v pojan kanssa.

Suuttuu jostakin, yleensä syy ei koskaan selviä. Sen jälkeen huutaa, haukkuu kaikkia, paiskoo ovia eikä tottele missään.

Ei auta mitään vaikka tarjoaa jotakin hyvää tyyliin, voit tulla syömään jälkiruokaa muoiden kanssa jos olet kiltisti. Huutaa vain lisää ja lopulta tunnin - kahden kuluttua meidän hermot ovat niin rikki, että poika seisoo ulkona oven ulkopuolella (kamalaa, mutta keinot loppuvat), on vaatehuoneessa tai jossain.

Mutta ei sekään lopulta auta. Samaa huutoa ja jos tarjoaa vaikka lupaa tulla olohuoneeseen, niin huutaa päin naamaa jonkun oman vaihtoehtonsa jota sitten toistaa ja pahimmillaan on taas oven takana.

Kun poika menee tuollaiseen tilaan, tuntuu ettei mikään rangaistus tpimi. Ikäänkuin ei käsitä syytä ja seurausta. Tällaisen jälkeen kaikki ovat lopun päivää rikki. Meistä vanhemmista tyntuu kauhealta mutta tuntuu ettei keinoja ole. Eikä pojastakaan taatusti ole mukavaa, puhumattakaan pikkuveljistä.

Päiväunia ei suostu nukkumaan millään vaikka selvästi väsymys on yhteydessä suuttumisiin.

Aika toivotonta :(

Mulla on ollut jo kolme 6-v uhmista, ja onhan se ihan hirveä :D

Mutta tokan kohdalla tajusin, että ne huutaa rakkautta. Syliä, halia, turvaa. Tuo ikä on hirvittävä. Ihminen tajuaa kuoleman. On eskari, kohta kaikki tuttu on mennyttä ja edessä oleva tuntematon pelottaa.

Ekat pari raivaria kun jaksaa tiukasti sylittelemällä ja silittelemällä selättää, niin jatkossa niitä pystyy ennakoimaan paremmin. Sitten osaa jo antaa sitä turvaa ja läheisyyttä ennen kuin lapsi on hajoamassa.

Vanhemmuus on opettelemista, aina vaan. Jaksakaa sinnitellä, kaikki ne vaiheet menee ennen pitkää ohi :)

Täällä myös tasan 6v uhmis,kovaa on tämänikäisen elämä,kun tuntuu olevan ihan sekaisin välillä omien tunteidensa kanssa.Rankkaa on ja vaatii superpitkiä hermoja.Kuulostaa tutulta ap,mua vähän lohdutti lukea muiden samanlaisia kokemuksia.Toisilla tulee uhma kovemmin,meillä oli myös paha 1-2v uhma...

No anteeksi että olen huono vanhempi lapselleni. Luuölin vain että 6-vuotisuhma olisi yleisempääkin, koska kun laitoin googleen "6v uhma", niin sieltä rupesi löytymään monia monia avauksia samasta asiasta ja ihan kuin omasta kynästäni kirjoitettuna.

Taitaa aaveellä olla ainoastaan täydellisiä äitejä joiden lapset ovat hyvin kasvatettuja.

No pitää sitten vain googletella enemmän aiheesta. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:12"]

Tää ilmenee varsinkin iltaisin, iltapäivisin. Meidän lapsi siis 6,5 vuotias. Taitaa olla pahimmassa uhmaiässä. Kotona ja vierailla kiljuu, huutaa, heittelee tavaroita, paiskoo ovia ymymym... ei tottele ollenkaan vaikka komentaa häntä lopettamaan. Joskus on ollut pakko tukistaakin, muuten ei tunnu mikään tehoavan. :-( Yleensä on ihan kiltti lapsi mutta sitten kun tulee "kohtaus" päälle, niin silloin on ihan mahdotonta. Pahimmalta tuntuu silloin, kun joku ulkopuolinen tulee kysymään, että mikä lapsella on kun kiljuu noin. Että ei tuo ole normaalia. Mutta mä itse uskon, että kyseessä on paljon puhuttu 6v uhma. Ei mikään muu ole syynä tuollaiseen käytökseen. Miten teillä muilla on ilmennyt 6v uhma? Miten kauan on kestänyt? Mikä on auttanut teitä jaksamaan jatkuvasti uhmaavan lapsen kanssa? T: Vertaistukea kaipaava. :-(

[/quote]

Meillä tyttö kohta 6v ja juuri tuollaista uhmaa ilmassa. Ei usko kieltoja tai kehoituksia lainkaan. Kiusaa pikkusiskoa. Kyllä minäkin olen välillä joutunut tukistamaan kun muu ei auta, tuntuu että päivät on vaan yhtä huutoa ja kaaosta.

Up

Meillä juuri 6 vuotta täyttänyt eskari ja tuntuu, että tyttö on oikea pikkupissis. Kiltti on edelleen, eli ei lyö, raivoa eikä käyttäydy muutenkaan poikkeuksellisesti, mutta.. vänkää vastaan, elämä on suurta draamaa ja maailmantuskaa. Onks pakko? On kysymys jota esitetään taukoamatta. Raivostuttaa ja naurattaa yhtäaikaa. Johdonmukaisuudella on menty eteen päin. Uskoisin, ettæ jos antaisin yhtään siimaa, olisi ohjat hänellä.