Lue keskustelun säännöt.
Näin epilepsiakohtauksen saaneen ihmisen ja jouduin pitelemään paikallaan, nyt pari tuntia jälkeenpäin itkettää ja vapisen, normaalia?
04.11.2021 |
Jouduin laittamaan piponi hänen suuhunsa kun ei muutakaan ollut saatavilla. Kun kielestä tuli jo verta. Soitin hätänumeroon ja apu tuli ehkä 3-4 minuutissa. Siinä tilanteessa toimin aivan järkevästi ja "tunteettomasti" Mutta nyt itkettää ja tärisen. Olen aikuinen (yli 20v) onko tämä normaalia?
Kommentit (43)
Elämässäni oli 18 vuotta epilepsia ja pahat kouristukset, jotka poikkeuksetta vaativat sairaalahoitoa. Toimin niissä autopilotilla, toki ammatin ja kokemuksen tuomalla osaamisella. Noista ajoista on nyt 5 vuotta, joiden aikana olen kerran osunut epilepsiakohtauksen saaneen viereen. Autopilotti lähti heti käyntiin, mutta jopa minä, satoja kohtauksia nähnyt ja hoitanut jouduin hengittelemään ja puhaltamaan hetken aikaa syvään, sen jälkeen kun ensihoitajat olivat ottaneet tilanteen hoitoonsa.
En yhtään ihmettele omia jälkituntemuksia, jos äkkiä joutuu kouristelevaa auttamaan, on se niin hurjan näköistä. Minäkin kiitän sinua kun autoit❣️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri sai epilepsiakohtauksen vieressä tuolissa istuessaan avokonttorissa, sain pidettyä istualtaan toisen työkaverin kanssa jottei tippunut lattialle sellaisenaan ja lyönyt päätään tms. kunnes hän meni veltoksi, jonka jälkeen käskettiin miehet nostamaan lattialle, minä laitoin kylkiasentoon jotta kieli ei tuki hengitysteitä tajuttomalla. (tärkeää, muistakaa!)
Kun ambulanssi tuli niin oli jo puhuvana takaisin, mutta ihan pöllämystynyt. Esimies käski kaikki kahville ihmettelemästä. itse selostin työkaverista kaiken mitä tiesin ambulanssihenkilökunnalle kun olin viereinen ja tiesin että hän on myös raskaana, sitä ei pomo tiennyt vielä.
Kyllä se säikäyttää nähdä epilepsiakohtaus, tuo oli työkaverin ensimmäinen, joten tuli ihan puskista hänellekin.
Adrenaliini jää elimistöön ja vasta jälkeenpäin tajuaa auttaneensa ihmistä. Ole ylpeä että osasit tehdä jotain poikkeustilanteessa etkä jäätynyt.
Käykää ensiapukursseilla jos vain on mahdollista.
Epileptikon suuhun ei tosiaan saa laittaa mitään, jos puree kieleen niin se on pienempi paha että hampaat hajoaa johonkin kovaan tai tukehtuu vierasesineeseen/ oksennukseen.
Muistakaa kylkiasento kun kouritukset hellittää, . Jos kouristus ei laukea minuutissa-parissa, voi se alkaa olla vaarallista. Parempi on, että aina soittaa ambulanssin paikalle, jotta henkilö arvioidaan, epilepsiakohtauksen jälkeen he saattavat olla herätessään sekavia vaikka pystyisivätkin puhumaan tai liikkumaan, joten voi olla vaarallista jos joutuvat auton tms alle aivojen ollessa vielä sekaisin. Työkaveri sanoi että hänellä oli muistikuvaa vasta ambulanssin sisältä ja oli ihmetellyt että miten hän sinne joutui vaikka käveli sinne itse.
Tärinä on normaalia, johtuu siitä, että adrenaliinia poistuu kehosta.
Itse olen seurannut vuosien varrella uutisia ja tiedotteita hyvin paljon ja säännöllisesti. Missään en ole huomannut tuota uutta ohjeistusta siitä, että kohtauksen saaneen suuhun ei saa laittaa mitään puremisen estämiseksi. Olisin varmaan toiminut itse samoin.
Onhan se järkyttävän näköistä kun ensimmäisen kerran näkee, varsinkin jos ei tiedä epilepsiasta ja tilanne tulee ulkopuolisen näkökulmasta yllättäen.
Sen verran ihan jokaiselle lukijalle haluan sanoa kuitenkin, että älä koskaan
-laita mitään kohtauksen saaneen suuhun, tai
-pitele sillä tavalla kiinni, että kouristelu estyy
Sen sijaan voit
-Suojata pään alueen, niin ettei se kolahda mihinkään
-Suojata itseäsi ja lähellä olevia lapsia erityisesti. Epilepsiakohtauksen saanut ihminen saattaa tarttua toiseen täydellä voimalla
-Kääntää kohtauksen saaneen kylkiasentoon kun kouristelu on ohi
-Soittaa hälytyskeskukseen, jos et tiedä tarkalleen kyseisen henkilön lääkörimääräyksiä ambulanssin soiton suhteen
-Huolehtia kohtauksen saaneesta kouristelun jälkeen, ettei lähde vaeltamaan minnekään. Kohtauksen jälkeen henkilö ei välttämättä muista edes omaa nimeään.
Muista vielä kunnolla tämä:
-Suusta tuleva veri ei ole vaarallista. Sitä ei pidä hoitaa mitenkään heti. Kielen pureminen on hyvin tavallista kohtauksen aikana. Suuhun ei saa laittaa mitään verenvuotoa estämään.
T. Epileptikon äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se järkyttävän näköistä kun ensimmäisen kerran näkee, varsinkin jos ei tiedä epilepsiasta ja tilanne tulee ulkopuolisen näkökulmasta yllättäen.
Sen verran ihan jokaiselle lukijalle haluan sanoa kuitenkin, että älä koskaan
-laita mitään kohtauksen saaneen suuhun, tai
-pitele sillä tavalla kiinni, että kouristelu estyySen sijaan voit
-Suojata pään alueen, niin ettei se kolahda mihinkään
-Suojata itseäsi ja lähellä olevia lapsia erityisesti. Epilepsiakohtauksen saanut ihminen saattaa tarttua toiseen täydellä voimalla
-Kääntää kohtauksen saaneen kylkiasentoon kun kouristelu on ohi
-Soittaa hälytyskeskukseen, jos et tiedä tarkalleen kyseisen henkilön lääkörimääräyksiä ambulanssin soiton suhteen
-Huolehtia kohtauksen saaneesta kouristelun jälkeen, ettei lähde vaeltamaan minnekään. Kohtauksen jälkeen henkilö ei välttämättä muista edes omaa nimeään.Muista vielä kunnolla tämä:
-Suusta tuleva veri ei ole vaarallista. Sitä ei pidä hoitaa mitenkään heti. Kielen pureminen on hyvin tavallista kohtauksen aikana. Suuhun ei saa laittaa mitään verenvuotoa estämään.T. Epileptikon äiti
Hienot ohjeet, selkeät ja muistettavat!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurannut vuosien varrella uutisia ja tiedotteita hyvin paljon ja säännöllisesti. Missään en ole huomannut tuota uutta ohjeistusta siitä, että kohtauksen saaneen suuhun ei saa laittaa mitään puremisen estämiseksi. Olisin varmaan toiminut itse samoin.
Tähän viestiin lisään, että tietenkään en kyseenalaista sitä että suuhun ei saa laittaa mitään. Ohjeita pitäisi tiedottaa vain enemmän julkisuudessa. Hyvät ohjeet nyt ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oikeat toimintatavat.
Ota kello esiin ja katso paljonko kello on! Kohtaus menee yleensä ohi alle viidessä minuutissa. Jos kouristelu jatkuu yli viiden minuutin, silloin pitää soittaa paikalle ambulanssi! Hyvä nyrkkisääntö on tämä: Ensimmäisen kahden minuutin aikana voi olla rajua jatkuvaa kouristelua. Se on normaalia. Sen jälkeen kouristelun pitäisi muuttua hitaammaksi kouristeluksi jossa kouristus tapahtuu parin kolmen sekunnin välein. Jos näin ei käy ja voimakas ja nopea kouristelu jatkuu, silloin kannattaa valmistautua ambulanssin soittoon ja neljän minuutin aikana kannattaa soittaa.
Varmista ettei potilas lyö päätään. Eli laita pehmeää vaatetta tms, pään alle. Jos huomaat jonkun seisovan saavan kohtauksen, ota reilusti kiinni käsivarsien alta ja aseta potilas makaamaan.
Potilas on sekava kohtauksen jälkeen. Sekavuus kestää kokonaisuudessaan noin tunnin ajan ja on normaalia. Kannattaa kuitenkin odotella rauhassa vähintään vartti sen jälkeen kun kohtaus on mennyt ohi.
Potilas ei välttämättä pysty puhumaan mitään ensimmäiseen viiteentoista minuuttiin kohtauksen jälkeen. Tämäkin on normaalia. Potilas voi nähdä tuolloin ikäänkuin unikuvia vaikka silmät ovat auki.
Suuhun ei saa laittaa mitään! Jos suusta tulee verta, hampaat ovat voineet purra poskeen tai kieleen ja syljen mukana voi tulla vähän punaista, mutta ne paranevat eivätkä ole vaarallista. Epileptikko ei varsinaisesti pure mitään, vaan neurologisista syistä johtuen myös leuka tärisee ja vapisee. Siitä syystä suuhun EI SAA LAITTAA MITÄÄN koska potilaan on saatava happea!
Jos potilas on syönyt jotain juuri ennen kohtausta, niin sormet vaan rohkeasti suuhun ja ruoka pois suusta! Et voi työntää sormea liian syvälle, joten vaaraa ei ole koukkia ne pois suusta. Lapsen suun kanssa kannattaa olla vähän varovaisempi.
Potilaan kouristelua ei saa estää. Estäminen, eli kiinnipitäminen pitkittää väistämättä kohtausta.
Kohtauksen jälkeen on hyvä kysyä yksinkertaisia kyllä/ei kysymyksiä. Potilas ei pysty selittämään mitään, eikä vastaamaan pitkiä lauseita ja monimutkaiset kysymykset aiheuttavat vain ahdistusta.
On hyvä jos kohtauksen jälkeen potilaalle sanoo että "Olet saanut kohtauksen, ja sinusta pidetään huolta eikä tässä ole mitään pelättävää. Ymmärrän ettet pysty välttämättä puhumaan. Keskity vain minuun ja odotellaan tässä rauhassa." Noin vartin päästä pystyy yleensä alkaa kysymään esimerkiksi että "vastaa pelkästään kyllä tai ei. Tiedätkö mikä paikka tämä on? Osoittaisitko missä on ulko-ovi. Osoittaisitko missä päin on .... " Kysymykset kannattaa pitää helppoina ja odotella rauhassa, vaikka potilas varmaan haluaisi poistua nopeasti paikalta. Kysymyksillä voi varmistella sitä että ymmärtääkö potilas oikeasti tilanteen. Esimerkiksi jos potilas vastaa kysymykseen kyllä, kun kysytään että tiedätkö mikä paikka tämä on, niin se ei tarkoita sitä että potilas ymmärtää sen. Siksi kannattaa kysyä myös tarkentavia kyllä/ei kysymyksiä. Esimerkiksi, tiedätkö onko tämä kirjasto? Säilytetäänkö kirjastossa kirjoja? Yleensä puolen tunnin jälkeen kohtauksesta potilas on sen verran selvinnyt että osaa kertoa jo muutamia lauseita.
Vaikka kouristuskohtaus on hyvin dramaattinen, niin silti se vain näyttää dramaattiselta ja voi pelottaa kun siihen liittyy esimerkiksi ääntelyä joka voi vaikuttaa äärimmäiseltä kivulta tai hädältä. Mutta käytännössä potilas on tajuton, ja nuo ääntelyt johtuvat vain ilman kulkemisesta äänihuulten läpi, jotka myöskin kouristelevat.
Mulla meno hetki tajuta että kyseessä olikin kohtaus eikä orkku. Miehinen olo tipahti aika äkkiä kun kyse ei ollutkaan kyvykkyydestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos potilas on syönyt jotain juuri ennen kohtausta, niin sormet vaan rohkeasti suuhun ja ruoka pois suusta! Et voi työntää sormea liian syvälle, joten vaaraa ei ole koukkia ne pois suusta. Lapsen suun kanssa kannattaa olla vähän varovaisempi.
Muuten aika hyviä ohjeita, mutta tämä ei ole hyvä. En tiedä, mistä tuo ohje on peräisin, mutta käytännössä sinne suuhun EI todellakaan pidä työntää mitään, ei edes sormia. Kouristeleva täytyy kääntää jos mahdollista kylkiasentoon heti, eikä vasta kun kouristus on mennyt ohi. Huolehtia, ettei pää = nenä ja suu eli hengitys tukkeennu alustaa vasten. Sieltä ne syödyt ja juodut, jos ovat vielä suussa, valuu.
Sekin, että otettava kiinni, ja laskettava maahan, juuri näin, ja lapsen saa kyllä helposti alas, mutta tajuton kouristeleva aikuinen tippuu todellakin koko painollaan, ja on varottava myös, ettei satuta itseään kovin pahoin. Tätä voi harjoitella siten, että yrittää saada tuolilla istuvan täysin veltoksi heittäytyvän turvallisesti lattialle tai maahan.
Ja tosiaan, kouristuksen alkamisaika ja kesto ovat tärkeitä tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää että katsoo ettei se tukehdu. Ei se siihen täristykseen kuole.
Miksipä luulet että epilepsiakohtauksen hoidon tarkoitus on lopettaa kouristelu (lääkkeillä)? Katsos kun siihen todellakin voi kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää että katsoo ettei se tukehdu. Ei se siihen täristykseen kuole.
Heh, älä nyt. Varsinaisesti täristykseen ei kuole, mutta epileptisen kohtauksen kulussa on pointit, joitten seurauksena voi kuolla. Jos kohtaus ei mene ohi, kyseessä on neurologinen hätätilanne, ja ensiavun saanti on hengentärkeää. Ei ihan riitä, että vain katselee päältä.
No avaapa nyt sitten aikajanat siihen kun ollaan status epilepticuksessa että pääset pätemään. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää että katsoo ettei se tukehdu. Ei se siihen täristykseen kuole.
Heh, älä nyt. Varsinaisesti täristykseen ei kuole, mutta epileptisen kohtauksen kulussa on pointit, joitten seurauksena voi kuolla. Jos kohtaus ei mene ohi, kyseessä on neurologinen hätätilanne, ja ensiavun saanti on hengentärkeää. Ei ihan riitä, että vain katselee päältä.
No avaapa nyt sitten aikajanat siihen kun ollaan status epilepticuksessa että pääset pätemään. Huoh.
Kun sä löysit dg:n, niin löydät kaipaamasi janat, ole hyvä. Tietoni eivät ole pätemistä, vaan sitä, että haluan ihmisten ymmärtävän, että epilepsia on muutakin hetken kramppi, jonka jälkeen matka jatkuu.
Milvo kirjoitti:
Täsmälääkettä tähän?
Peräruiskeena annettava diatsepaami tai midatsolaami.
Onhan se rajun näköistä ja tottumattomalle rankkaa. Minullakin menee autopilotti päälle, kellon vilkaisu, maaha/lattialle istumaan ja henkilön pää syliin niin ei kolhi sitä mihinkään. Henkilöillä joiden kanssa olin tekemisissä, oli peräruiske mukana ja jos kohtaus kesti yli 5 min, niin housut kinttuun ja ruiske rektumiin. Tätä ei tarvitse tehdä jos kadulla tai kaupassa auttaa tuntematonta. Ambulanssi kannattaa soittaa paikalle.
Kerran töissä yks tyyppi sai kohtauksen. Tippui tuolilta. En tiennyt mitä tehdä joten lähdin äkkiä kotiin. Olen hänen avustaja silloin. Asui hoitokodissa että joku sitten meni sinne... Jokainen reagoi tavallaan. :)
Kuulostaa siltä että sinulla on bipölyyrinen reaktio eli peilaat tapahtumaa edelleen itseesi koska se oli traumaattinen. Pahimmillaan voi olla että jää päälle siten että aina kun näet tai tiedät jollain olevan epilepsian, alat reagoida. Terapia auttaa.
Lähäri
Epilepsiakohtaukseen kuolleen äiti kirjoitti:
Jos potilas on syönyt jotain juuri ennen kohtausta, niin sormet vaan rohkeasti suuhun ja ruoka pois suusta! Et voi työntää sormea liian syvälle, joten vaaraa ei ole koukkia ne pois suusta. Lapsen suun kanssa kannattaa olla vähän varovaisempi.
Muuten aika hyviä ohjeita, mutta tämä ei ole hyvä. En tiedä, mistä tuo ohje on peräisin, mutta käytännössä sinne suuhun EI todellakaan pidä työntää mitään, ei edes sormia. Kouristeleva täytyy kääntää jos mahdollista kylkiasentoon heti, eikä vasta kun kouristus on mennyt ohi. Huolehtia, ettei pää = nenä ja suu eli hengitys tukkeennu alustaa vasten. Sieltä ne syödyt ja juodut, jos ovat vielä suussa, valuu.
Sekin, että otettava kiinni, ja laskettava maahan, juuri näin, ja lapsen saa kyllä helposti alas, mutta tajuton kouristeleva aikuinen tippuu todellakin koko painollaan, ja on varottava myös, ettei satuta itseään kovin pahoin. Tätä voi harjoitella siten, että yrittää saada tuolilla istuvan täysin veltoksi heittäytyvän turvallisesti lattialle tai maahan.Ja tosiaan, kouristuksen alkamisaika ja kesto ovat tärkeitä tietoja.
Kouristelevaa ihmistä on ERITTÄIN hankala saada kylkiasentoon koska koko kroppa, niin leukaperät, silmäluomet ja kaikki joissa on lihassoluja kouristelevat (josta syystä saattaa potilaalla tulla pissat alle tai potilas saattaa tarrata kiinni johonkin todella rajusti ja esimerkiksi lapseen todella kipeästi puristaen), joten siitä syystä, jos henkilö on ollut syömässä jotain kun kohtaus alkaa, niin ruoka on pakko saada pois suusta ensin. Ei niitä sormia tarvitse eikä pidä sinne suuhun jättää eikä kurkkuun työntää. Se että joku on haukannut jotain juuri kun kohtaus alkaa on myös erittäin harvinaista koska kohtauksen alkamista edeltää yleensä potilaalla auran tai vastaavan tunne, joka varoittaa ensin ja potilas ei syö mitään tai kokenut potilas jopa ehtii sylkeä ruuan pois suustaan. Syy siihen miksi potilas ei varoita muita ensin johtuu siitä että potilaalla menee puhekyky ensiksi. Hän saattaa asettua makaaman valmiiksi, laskeutua tuolilta lattialle tai jopa juosta esimerkiksi sänkyyn, mutta ei pysty puhumaan.
Mutta, jos potilas ei ole syönyt, niin sitten tietenkään suuhun ei saa laittaa mitään eikä alkaa tutkimaan että voisiko siellä olla jotain.
Kirjoitin tuon siksi koska ihmiset ajattelevat että kouristeleva ihminen puraisee esimerkiksi sormen tai omat hampaat poikki ja siitä syystä suuhun sitten pitäisi laittaa jos jonkinlaista pehmikettä. Noin ei siis todellakaan tapahdu. Mitään puraisua ei ole, vaan pelkkää lihaskouristelua. Ja se jo kertoo ettei mitään puremista tapahdu, kun esimerkiksi AP sai suuhun työnnetyksi pipon tai lapasen. Jos potilas purisi, silloin ihminen ei suuta pelkillä käsivoimillaan saisi auki, koska leukojen purentavoima on muistaakseni parisataa kiloa ja esimerkiksi leukalukon avaamiseen tarvitaan erikoistyökaluja.
Hyvä, että autoit!
Jatkoa ajatellen:
Suuhun ei tarvitse/saa työntää mitään, puremahaavat ovat pinnallisia.
Kiinni pitämisen sijasta kevyesti suojataan, ettei kolhi päätään.
Jos kohtaus jatkuu yli 5min tai ei ole varma, että kyse on epilepsiasta, yhteys hätänumeroon.
Noihin tilanteisiin tottuu, aluksi ne tärisyttää itseäänkin jälkeen päin.