saksanpaimenkoira lapsiperheeseen?

Onko teillä aiempaa kokemusta ko. rodusta?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:17"]Onko teillä aiempaa kokemusta ko. rodusta?
[/quote]

Anteeksi, oon ajatuksissani. Siis onko teillä aiemmin ollut mitään koiraa?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:17"]Onko teillä aiempaa kokemusta ko. rodusta?
[/quote]

Anteeksi, oon ajatuksissani. Siis onko teillä aiemmin ollut mitään koiraa?
[/quote] Minulla on ollut nuorempana koira, samoin miehellä.

No tällain yleisellä tasolla:

Sopii erittäin hyvin, kuten lähes mikä rotu tahansa (meillä iso vartio koira ja pari lasta, kummatkin pienestä asti isojen koirien kanssa tekemisessä).

Vastaus oikeastaan teidän osalta riippuu siitä osaatteko te kasvattaa, kouluttaa ja kohdella koiraa oikein.

Saksanpaimenkoirat ovat iloisia ja ystävällisiä noin yleisellä tasolla, ja innokkaita koulutettavia ja leimaantuvat kyllä helposti omaan perheeseen. Mutta kaikki isot koirat vaativat loogista kasvastusta, selkeitä sääntöjä, riittävästi ulkoilua (liikuntaa siis) ja sellaista koiran käyttäytymisen ymmärtämistä. Ei kannata alkaa kouluttamaan "vartiokoiraa" jos ei todella tiedä mitä tekee ja osaa hommaa.

Egosyistäkään ei kannata ottaa jotain tiettyä rotua. Tai koiraa ylipäätään.

Mutta oikein kasvatettuna ja koulutettuna ja hellällä mutta loogisella kurilla perheessä (säännöt myös lapsille!!) sakemanni on oivallinen perheenjäsen.

Ehkei kuitenkaan kannata ekaksi koiraksi.

Miettisin mikä saksanpaimenkoiran terveys on, koska tuntuu että nykyään on paljon todella sairaita koiria. Fyysiset sairaudet on luku sinänsä ja ohentaa lompakkoa ikävästi, mutta nykyään on myös paljon koiria, joilla on heikko hermorakenne ja luonnevikoja. Tähän kiinnittäisin ensisijaisesti ongelmia. Ei ole mikään mukava tilanne, että lapsi ja lapsen kaverit ovat esimerkiksi koulun jälkeen keskenään koiran kanssa, jos koira on ns. varottava. Koira elää niin pitkään, että sen pitää sopeutua moneen eri elämäntilanteeseen elämänsä aikana.

Varsinkin jos ottaa uroskoiran, on oltava tosi määrätietoinen koulutuksessa. Ja on myös sosiaalistettava varhain toisiin koiriin, koska löytyy todella paljon toisia koiria kohtaan aggressiivisesti käyttäytyviä yksilöitä. Ja kannattaa myös kiinnittää huomiota pennun vamhempien lonkkaluvaustuloksiin.

Kiitoksia vastauksista! Haluaisin sosiaalistaa koiran niin vieraisiin ihmisiin kuin eläimiinkin. Kouluttaisin koirasta mieluiten ystävällisen kaikkia kohtaan. En siis etsi mitään egon kohottajaa. Saksanpaimenkoirissa kiehtoo lähinnä älykkyys ja nopeaoppisuus. Tiedän kyllä, että niiden kanssa tulee johtajuusasian olla kunnossa, jos ei halua ongelmakoiraa.

Koira kuin koira sopeutuu, kun koulutus on kohdallaan ja pennusta asti ollut lasten kanssa.

En ehkä itse saksanpaimenta ottaisi ensimmäiseksi omaksi koiraksi, teinä harkitsisin hieman helpompaa rotua, jos koulutuksesta ei ole kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:37"]Kiitoksia vastauksista! Haluaisin sosiaalistaa koiran niin vieraisiin ihmisiin kuin eläimiinkin. Kouluttaisin koirasta mieluiten ystävällisen kaikkia kohtaan. En siis etsi mitään egon kohottajaa. Saksanpaimenkoirissa kiehtoo lähinnä älykkyys ja nopeaoppisuus. Tiedän kyllä, että niiden kanssa tulee johtajuusasian olla kunnossa, jos ei halua ongelmakoiraa.
[/quote]

Älykkäitä ja nopeasti oppivia koiria on muitakin. Jos lapset on vielä suht pieniä, niin kannattaa harkita vähän pienempää rotua, varsinkin, jos heidän tulisi lenkkeillä koiran kanssa.

Anteeksi, ilmaisin itseni huonosti. Minulla siis on ollut oma koira. Otin koiran, kun muutin omilleni. Myös miehelläni ollut koira ja kokemusta koiran kouluttamisesta. Kyseessä olisi ensimmäinen yhteinen koira.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:37"]Kiitoksia vastauksista! Haluaisin sosiaalistaa koiran niin vieraisiin ihmisiin kuin eläimiinkin. Kouluttaisin koirasta mieluiten ystävällisen kaikkia kohtaan. En siis etsi mitään egon kohottajaa. Saksanpaimenkoirissa kiehtoo lähinnä älykkyys ja nopeaoppisuus. Tiedän kyllä, että niiden kanssa tulee johtajuusasian olla kunnossa, jos ei halua ongelmakoiraa.
[/quote]

Älykkäitä ja nopeasti oppivia koiria on muitakin. Jos lapset on vielä suht pieniä, niin kannattaa harkita vähän pienempää rotua, varsinkin, jos heidän tulisi lenkkeillä koiran kanssa.
[/quote] En kauheasti pidä pienistä koirista, eikä lasten tarvitse lenkkeilyttää koiraa. Ihannointini isoihin koiriin johtuu siitä, että lapsuudenkodissani oli isoja metsästyskoiria. Vahtiviettisiä nekin olivat. Nyt vaan ei ole talossa tarvetta metsästyskoiralle.

On ollut mutta niin että koirat olleet jo vuosia ennen lapsia ja ei mitään vaikeuksia . J

Jotta sakemannista ei tulisi ongelmakoira = "annetaan n. 10 kk sakemanni allergian vuoksi" -koira , se tarvii huolellisen koulutuksen ja riittävästi henkistä ja fyysistä aktivointia. Harvassa pikkulapsiperheessä riittää tarvittavaa aikaa ja paukkuja. Eli saksanpaimenkoiran pentu ja pienet lapset = 99 % huono idea.

Mutta oli koira minkä rotuinen tahansa tarvii se paljon aikaa ja virikkeitä varsinkin ensimmäisen vuoden aikana. Sisäsiisteys? Paljon asioita jonka vuoksi itse en hankkisi koiranpentua lasten ollessa pieniä.

Lapsiperheenä satsaisin mieluummin esim. samojediin, sen kiltimpää koiraa on vaikea löytää ja oppivaisia ovat.

EI!! t: vauvana lähes kastroitu saksanpaimenkoiran toimesta.

Koira vaikuttaa niin paljon lasten arkeen (enemmän kuin aikuisten) että asiaa pitää miettiä lasten näkökulmasta. Koiran täytyy olla myös lapsen hallittavissa, vaikka lapsi ei sitä lenkittäisikään.

Kaikki rodut ovat riittävän älykkäitä ja nopeaoppisia perhekoiriksi. On todella riskialtista ottaa joku erityisen aktiivinen ja älykäs koira pelkästään perhekoiraksi, jos ei ole täydellisen varma että siinä arki-illan muutamassa tunnissa ehtii tarjota sille riittävästi fyysistä ja psyykkistä rasitusta. Omassa kaveripiirissäni on oikea koiranottobuumi kun lapset ovat vähän kasvaneet. Vain yksi näistä ihmisistä on aidosti johonmukainen ja läsnäoleva kasvattaja. Muilla se into on loppunut siihen ensimmäiseen uhmaikään, ja kun peruskäskyt on opetettu (tai no, opetettu ja opetettu) ollaan siirrytty karjumislinjalle. Useimmille riittäisi koira joka vaatii vähän vähemmän rasitusta ja aktiviteetteja.

Muista että se on sitten toodella vahtikoira. Ehdottomasti vaati luonnetestia. Heitä on jalostettu liika joten saattaa ilmenee vinksahtaneita yksilöitä. Parempi joku sakemanni jossa on muitakiin rotuja-kuten meillä siis,se hieman laimentaa sen vartiointivietti. Meillä kuitenkiin kerran kävii niin että kun tytär oli hetken yksin kotona niin koira haukkui niin hirveesti eikä päästänyt tytärtä avamaan ovea kun ovikello soi ja joku tuntematon seisoi oven takana. Tosissaan joku se oli, koska ei kukaan meidän ystävistä eikä sukulaisista ollut! Tytär sanoi että koiramme haukkui niin raivokkasti ovea kohti ja samalla haukkumalla ajoi tytärtä pois ovelta omaan huoneseen. Tilanne oli hetkessa ohi ja jonkun ajan päästää meillä kävikiin naapuri ketä koira kyllä ottii iloisesti vastaan, päästikiin tytärtä avamaan ovea. Joten mmm koirat kyllä ovat parasta mitä ihmisen elämässä voi tapahtua.. meillä on sakemanni ja jotain muuta siinä mukana :), luonnetesti läpikäynyt pentuna.

Käyttölinjan saksanpaimenet voivat sitten paimentaa lapsia voimakkaastikin. Meillä on tällainen tehonarttu joka on lapsien parissa puuhannut mm. seuraavaa: pysäyttänyt ohijuoksevan pikkulapsen paimennusotteella olkavarresta (ei jäänyt jälkiä tai tullut vammoja) ja liian kauaksi hairahtavat lapset käy hakemassa takaisin, tökkii kuonolla.

Noita saksanpaimenia on hermorakenteiltaan hurjan erilaisia, pitää ehdottomasti tietää mitä tekee ja mistä koiransa hankkii.