Ystävät onkin aivan erilaisia, mikä pettymys!
Mulla on muuttunut muutamien ystävien kohdalla käsitykset aivan täysin ja pelkästään facebookin takia! Päivitykset pelkkää esittämistä hienosta elämästä tai typerää salaperäistä vihjailua.
Ei huvita enää lainkaan nähdä heitä. Että varokaa millaisen kuvan fb:ssa itsestänne annatte! Jollekin puolitutulle elämänne saattaa näyttää hienolta ja kadehdittavalta mutta niille jotka tuntevat teidät paremmin se on täyttä teeskentelyä.
Tai ehkä vain luulin tuntevani heidät.
:(
Kommentit (11)
Mutta kaikki eivät halua velloa paskassa facebookissakin. Toisille se ei ole terapiafoorumi. Sulle ja joillekin voi olla, mutta turhaa itket, jos toiset haluaa pitää surut itsellään tai pienen piirin tiedossa. Laajalevikkinen vertaistuen kerjääminen on huomiohuoraamista jos mikä.
Positiiviset päivitykset ja hienon elämän esittäminen ovat eri asioita. Mukavissa, positiivissa päivityksissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta jos tietää että sen facessa hehkutetun uuden hienon sisustuksen tai lomamatkan takia ollaan oikeasti lähes ulosotossa, niin kyllä minua ainakin ärsyttää. Minäkin olen alkanut ottaa etäisyyttä tuollaisiin tuttaviin.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 18:18"]
Mutta kaikki eivät halua velloa paskassa facebookissakin. Toisille se ei ole terapiafoorumi. Sulle ja joillekin voi olla, mutta turhaa itket, jos toiset haluaa pitää surut itsellään tai pienen piirin tiedossa. Laajalevikkinen vertaistuen kerjääminen on huomiohuoraamista jos mikä.
[/quote]
Eikä ole. Se ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Enkä minä mitään itke. En edes ole naamiksessa. Ja mikä helvetin kerjääminen. Puhuin koko ajan vertaistuen antamisesta. Miten sait sen muutettua kerjäämiseksi?
Minä en ole ollenkaan yllättynyt facebookkäyttäytymisestä.
Tungepa luuseri se puukkosi vaan kuule ihan omaan peräsuoleesi.
Minulle on käynyt monta kertaa niin, että tapaan kiinnostavan oloisen miehen ja sitten kun olemme fb kavereita niin... ei enää kiinnostakaan.
Mulla on facebook-kavereina ihmisiä, joiden kanssa yhteistä on esim. harrastus. En todellakaan kerro ongelmistani kaikille, koska en halua näiden harrastustuttujen tietävän yksityiselämästäni liidalaapaa enempää. Ne syvemmät jutut jätetään oikeaan elämään.
Minusta hyvä muistisääntö Facebookissa on se, että kaiken mitä sinne kirjoittaa/laittaa, pitäisi pystyä myös huutamaan megfoniin keskellä toria niin että kaikki kuulevat. Noinhan periaatteessa onkin, vaikka olisi vain vähän hyviä kavereita kavereina Facebookissa, niin kuitenkin sinne laitettu tieto saattaa levitä mihin tahansa.
Minusta hyvän maun yli menee mm. liian hempeät viestit kumppanille, tai vastaavasti riitely FB:n seinällä --> kuka normaali ihminen nolostumatta lääppii puolisoaan/tappelee raivoisasti puolisonsa kanssa keskellä toria?
Samoin harva ihminen huutelee avoimesti sairauksiaan keskellä toria, ikäväähän se on jos pukamat vauvaa ja maha on sekaisian, mutta onko se pakko jakaa kaikille...
Samoin tietyt mielipiteet on hyvä pitää itsellään, on eri asia esim. kehua jotain kirjaa minkä on lukenut, vert. alkaa avautumaan esim. siitä kuinka" k-päitä kaikki n**kerit" on tmv.
Ja tärkeintä on se ettei paljasta liikaa, ei kukaan huuda torilla että "Hei, me ollaan seuraavat kaksi viikkoa Thaimaassa ja koti on ihan tyhjillään sen aikaa!", ja parhaimmilla vielä aiemmista päivityksistä näkee että Maija-mummon perintönä on saatu arvotaulu, juuri on ostettu 3000euron telkkari ja kiva kuva korulippaasta joka yöpöydällä makkarissa.
Pakko kysyä teiltä, joiden mielestä positiiviset facebookpäivitykset ovat esittämistä, että oletteko aspergereita?Siltä nimittäin vaikuttaisi.
Onko mielestänne elämä täysin mustavalkoista? Pitääkö ihmisen aina joka paikassa puhua vain sitä totuutta, jonka lähipiiri tietää? Jos ei kerro surujaan julkisesti, onko se valehtelua vai saako ihminen pitää jotain asioita omanaan? Onko facebook mielestänne kanava, jossa koko elämänsä pitää avata tutuille ja puolitutuille kaikessa raadollisuudessaan?
Päivitättekö itse koko ajan ranteet auki viestejä? Päivitättekö kaikki elämänne vastoinkäymiset aina facebookiin? Pidättekö mitään asioita omana tietonanne? Käykö edes mielessä, ettei teidän valittaminen kiinnosta siellä ketään?
Mun puolestani kirjoittakoot fb:iin ihan mitä vaan. En vaan halua ystäviksi ketään kaksinaamaista.
Ja kysymys: onko ainoat vaihtoehdot fb:ssa ylpeileminen ja valittaminen? Olisiko kenties jotain siitä väliltä?
Olen ap kanssa samaa mieltä että ihmiset saattavat tehdä fb:n kautta itsestään aika idiootteja.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 10:48"]
Pakko kysyä teiltä, joiden mielestä positiiviset facebookpäivitykset ovat esittämistä, että oletteko aspergereita?Siltä nimittäin vaikuttaisi.
Onko mielestänne elämä täysin mustavalkoista? Pitääkö ihmisen aina joka paikassa puhua vain sitä totuutta, jonka lähipiiri tietää? Jos ei kerro surujaan julkisesti, onko se valehtelua vai saako ihminen pitää jotain asioita omanaan? Onko facebook mielestänne kanava, jossa koko elämänsä pitää avata tutuille ja puolitutuille kaikessa raadollisuudessaan?
Päivitättekö itse koko ajan ranteet auki viestejä? Päivitättekö kaikki elämänne vastoinkäymiset aina facebookiin? Pidättekö mitään asioita omana tietonanne? Käykö edes mielessä, ettei teidän valittaminen kiinnosta siellä ketään?
[/quote]
Mikä järki on esittämisessä? Sitä sanotaan, että jaettu murhe on puolikas murhe. Vaikka sinulle ei tulisikaan hyvä mieli ongelmiesi kertomisesta muille, niin muille tulee. Sitä sanotaan vertaistueksi. On lohduttavaa huomata ettei ole yksin arjen surkeiden pikku ongelmien kanssa. Ja jos sinä et jaa ongelmiesi mutta nautit kuitenkin muiden tarjoamasta vertaistuesta, niin se on epistä. Sinä otat muttet anna. Siksi on parempi, että etsiydyt seuraan jossa kaikki esittävät täydellistä elämää.