Onko järkeä jatkaa tapailua?
Olen käynyt muutaman kerran treffeillä erään miehen kanssa. Mies on mukava, huomaavainen ja "aviomiesmateriaalia" olematta kuitenkaan mikään peräkammarin tissiposki. Paperilla siis käytännössä erittäin hyvä tapaus huumorintajuineen ja muine ominaisuuksineen.
/
Mutta mitään "kipinää" en ole tuntenut. Meillä on kivaa yhdessä, aika lentää, hän saa minut nauramaan ja hiljaisia hetkiä ei oikeastaan ole yhtään. Mies on vaikuttanut tosi kiinnostuneelta ja sanookin suoraan haluavansa tavata jatkossakin.
/
Milloin teille on iskenyt se hurja ihastumisen tunne? Aiemmin (pari suhdetta) olen ollut myyty heti, mutta minua onkin aina viehättäneet suoraan sanottuna kusipäämiehet ja olen saanut siipeeni pahastikin. Nyt siis pähkäilen että tulisiko vielä nähdä tätä miestä vai elättelenkö turhaan toiveita, että kyllä se tykästyminen sieltä nousee. Muilla kokemuksia?
Kommentit (15)
Mun tarvitsee tuntea ihminen kunnolla ennen kuin ihastun. En ajattele muutaman näkemiskerran jälkeistä ihastumista ns oikeaksi,vaan mielikuvaan ihastumiseksi.
Mä olenkin järjellä enkä tunteella elävä.
Ole huoleti, kyllä se kusipäisyyskin sieltä vielä löytyy :)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 20:25"]Ole huoleti, kyllä se kusipäisyyskin sieltä vielä löytyy :)
[/quote]
En sitä pelkääkään etteikö mies osaisi olla kusipää, vaan tarkoitin tuolla lauseella että yleensä kiinnostukseni suuntautuu sellaiseen josta renttuus ja kusipäisyys loistaa pelkästä olemuksesta naapuripitäjään asti. Tällainen "normaali" on usein minun mielessäni siis synonyymi ehkä tylsälle - ikävä kyllä :(
/
Yleensä siis on iskenyt kuin lekalla heti ensihetkinä mutta vähintään yhtä kovaa on iskenyt negatiivisella tavalla kun mies täysin odotetusti on tehnyt jotain pahaa.
/
Viihdyn kyllä miehen kanssa ja todella toivoisin, että se tykästyminen jostain tulisi :) olen aina ollut tunne-eläjä, mutta josko nyt järjellä ;)
T.ap
Onko muilla vielä vastaavia kokemuksia?
Mulla prikuulleen sama tilanne päällä, ja annan ajan näyttää. :) Hieman pelottava tilanne mutta ei ahdista yhtään. Joten kai se on katsottava miten homma etenee! Mulla vähä väliä ailahtelee, että tykkään ja en tykkää.. oon iha sekasin ehkä hormoonit heittelee:D
Mene seuraavilla treffeillä sänkyyn sen kanssa jos siis et vielä ole mennyt se ainakin voi auttaa
Itse olin samassa tilanteessa ja annoin järjen voittaa, ja kyllä se ihastuminen sieltä tuli. Heti sen jälkeen kun oltiin oltu sängyssä.
Joo eli jos alat sen kanssa olemaan niin muutaman vuoden päästä löydät ittes ihmettelemastä miks ees oot sen kanssa. Kipinä on tärkein!
Se renttuhabitus ja öykkärikäytös on monilla oikeasti vaan epävarmuuden peittelyä. Ollaan olevinaan niin vitun äijää kun ei oikeasti tunneta itseään yhtään. Ne oikeasti mielenkiintoiset ja järjellä varustetut miehet saattavat aluksi vaikuttaakin tylsiltä, koska sen persoonan ja henkisen sisällön ulostuontiin ei ole yhtä nopeaa ja idioottivarmaa tapaa kuin näillä "äijillä", vaan se vaatii että tutustutaan ajan kanssa. Se vaatii siis hyvät naiset teiltäkin vähän yritteliäisyyttä ja kärsivällisyyttä ennen kuin näistä miehistä kaikki puolet aukenee. Se äijäroolihan on se helppo tie, varsinkin jos ulkonäkö yhtään sitä tukee, mutta sen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä siitä kuka on oikeasti mielenkiintoinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 00:51"]
Joo eli jos alat sen kanssa olemaan niin muutaman vuoden päästä löydät ittes ihmettelemastä miks ees oot sen kanssa. Kipinä on tärkein!
[/quote]
Haloo, sen parien treffien ja kahden vuoden väliin mahtuu muitakin vaihtoehtoja. Se kipinä voi syttyä hitaamminkin kuin muutamalla tapaamiskerralla. Hyvänä esimerkkinä nyt tämä Ensitreffit-Miia, joka oli sanonut että tuskin olisi tätä Ollia normitilanteessa toista kertaa treffannut, mutta näin kun hieman malttaa pidemmäs katsoa, saattaa yllättää itsensäkin. Ei tämä elämä muistuta aina niitä romanttisia elokuvia, se on hyvä muistaa.
Onko sulla pienintäkään kiinnostusta sitä treffikumppania kohtaan miehenä? Jos joku ajan myötä enemmän kolahtaa, niin kyllä yleensä siinä alkuvaiheessakin herää pieni kiinnostus, vaikkei ihastusta tai varsinaista kipinää oliskaan.
Kiitos vastauksistanne :)
Ja kai minulla on jokin pieni kiinnostus, tuskin muuten häntä tapaisin ja olisin aina iloinen kun huomaan, että häneltä on tullut viestiä. Näin olen siis tulkinnut alitajuista käytöstäni, että tuskin jaksaisin kotona miettiä "näytänköhän nyt hyvältä" jos mies olisi ihan hälläväliä.
/
Ei olla vielä oltu sängyssä, ei edes suudeltu, treffit ovat olleet lähinnä muodollista ajanviettoa ja olen vähän arka tekemään tuollaisia aloitteita. Minulla on nuorempana ollut paljon yhden illan juttuja ja pari seksisuhdetta, mutta se on helpoin mahdollinen kaava ja nyt en haluaisi sellaista, vaan oikeasti jotain aikuismaisempaa ja että meillä olisi kivaa ihmisinä ja näkisimme toisemme miehenä ja naisena emmekä vain seksiparina. Toki siis varmasti se olisi edessä (enkä koe vastenmielisyyttä sitä asiaa kohtaan) mutta vielä muutamien treffien jälkeen en ole kokenut sitä ajankohtaiseksi. Eikä mieskään tosin ole sellaista ehdotellut tai vihjaillut, vaikka siis muuten on hyvinkin mukana tässä jutussa.
T.ap
Jatka ihmeessä, ei se aina välttämättä heti kerrasta lekalla päähän lyö.