Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1674)
Pimpsa-Riina ja Kaisla-Kerppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söpöilynimet jostain tutusta sadusta tai laulusta. Suloiselle pikkuvauvalle saattaa varmasti houkutella antaa nimi tyyliin Kamomilla, Rosmariina, Justiina , Peppiina, Petronella jne, mutta pari aikuista tuttua tämän tapaisella nimellä varustettuna inhoaa omaa etunimeään. Kukaan ei ota vakavasti ja nimet tuovat liikaa tietynlaisia mielikuviaö. Molemmat ovat vaihtaneet etunimensä perus Maria - tyyppiseen nimeen, jota esiintyy kaikissa ikäluokissa. Itse olen karsastanut aina ulkoista olemusta kuvaavia nimiä kuten Sirja, Sorja, Siru, Virve, Varpu, Virpi jne. Olisi nimittäin ihan hirveää olla itse esim. Virva, koska olen ollut koko elämäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja väritykseltäkin hyvin suomalaisen valju. Virva kun minusta kuvaa siroa ja keijukaismaista ihmistä, jolla kirkkaat piirteet ja vaalea tukka. Näin nyt niinkuin esimerkkinä.
olipa tosiaan kaameaa kuunnella kun uusien ylioppilaiden nimiä lueteltiin: oli jos jonkinlaista pikkulapsen Fantasia-satunimeä, tyyliin Serafiinaa, jne. Oli noloa katsoa kun nämä sitten joutuu kaiken kansan edessä kulkemaan eteen lavalle kun äidin hetkessä keksimä satunimi luetaan kovalla äänellä kaikille! Kas kun ei naurunremakkaa kuulunut...Varmasti korvia punoitti. Miettikää nyt vähän. se vaavi pitäisi kantaa sitä vielä kun haluaa olla joku vakavastiotettava vaikka korkeimman oikeuden tuomari,
Onpas teilläkin ongelmat! Minua ei ole koskaan häirinnyt kenenkään aikuisen nimi, että olisi jotenkin vääränlainen. Päinvastoin, jotkut erikoisemmat nimet jäävät hyvin mieleen työelämässä tai varsinkin jos on julkisuuden henkilö. Esimerkiksi tuo yllä mainittu Serafina sopisi oikein hyvin ylituomarille tai vaikkapa kovan tason urheilijalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos sukunimesi on Saukko älä laita etunimeksi Anua.
Ja jos sukunimesi on Yhmä, ei T-alkuista etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Älä jätä mielestäsi kivaa nimeä antamatta siksi, että julkisuudessa on ollut joku silikoni-salarakas-naistenmies-sillä nimellä. Lapsen ollessa kouluikäinen ikätoverinsa eivät edes tiedä, keitä ko. julkkikset ovat. Monet julkkikset painuvat aika äkkiä unholaan. Harva muistaa, ketkä olivat jotain Idols-kilpailijoita tai BB-talon asukkaita vuonna 2005.
(Yksi poikkeus: ainoa nimi, jonka jättäisin välistä, on Adolf. Perusteluja ei tarvita.)
Se mäkihyppääjä Matti jätti tietyn kaijun ettei sitä enää uskalla antaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka nimi Mirjam liittyy uskontoon, mihin uskontoon?
Tietysti virallisella nimelläsi, voit tietysti mainita että yleensä sinut mainitaan nimellä xxxx.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alva on ainakin usassa miehen nimi: Thomas Alva Edison.
Ei tullut mieleen pojalle nimeä valitessa, että varsinkin vanhemmat ihmiset automaattisesti olettavat sen olevan lempinimi ja kutsuvat poikaa toisella nimellä, jonka lempinimenä hänen nimeään käytetään. Monesti joutuu korjaamaan, että tämä on pojan virallinen nimi. Nimipäivä löytyy ja nimi on almanakassa. Itseni ja lasteni kanssa on ollut koulussa pojan kaimoja. Nimi ei ole ultraharvinainen, muttei kaikkein yleisimpiä tyyliin Leevi, Eetu, Oliver, Elias. Kansainvälisyyskään ei ole ongelma. On olemassa saman niminen tunnettu näyttelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni nimi on Katarina. Hän joutuu usein tavaamaan nimensä kirjoitusasun. Nimestä on paljon variaatioita: Katriina, Katrina, Katariina, Catarina, Catharina, Catharin ym. Yhtä paljon kuin on variaatioita Ben Zyskowiczin nimi väärin kirjoitettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söpöilynimet jostain tutusta sadusta tai laulusta. Suloiselle pikkuvauvalle saattaa varmasti houkutella antaa nimi tyyliin Kamomilla, Rosmariina, Justiina , Peppiina, Petronella jne, mutta pari aikuista tuttua tämän tapaisella nimellä varustettuna inhoaa omaa etunimeään. Kukaan ei ota vakavasti ja nimet tuovat liikaa tietynlaisia mielikuviaö. Molemmat ovat vaihtaneet etunimensä perus Maria - tyyppiseen nimeen, jota esiintyy kaikissa ikäluokissa. Itse olen karsastanut aina ulkoista olemusta kuvaavia nimiä kuten Sirja, Sorja, Siru, Virve, Varpu, Virpi jne. Olisi nimittäin ihan hirveää olla itse esim. Virva, koska olen ollut koko elämäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja väritykseltäkin hyvin suomalaisen valju. Virva kun minusta kuvaa siroa ja keijukaismaista ihmistä, jolla kirkkaat piirteet ja vaalea tukka. Näin nyt niinkuin esimerkkinä.
olipa tosiaan kaameaa kuunnella kun uusien ylioppilaiden nimiä lueteltiin: oli jos jonkinlaista pikkulapsen Fantasia-satunimeä, tyyliin Serafiinaa, jne. Oli noloa katsoa kun nämä sitten joutuu kaiken kansan edessä kulkemaan eteen lavalle kun äidin hetkessä keksimä satunimi luetaan kovalla äänellä kaikille! Kas kun ei naurunremakkaa kuulunut...Varmasti korvia punoitti. Miettikää nyt vähän. se vaavi pitäisi kantaa sitä vielä kun haluaa olla joku vakavastiotettava vaikka korkeimman oikeuden tuomari,
Serafiina on ikivanha, oli 1800-luvulla yleinen nimi. Mutta ehkä tiesit nimen taustan ja oikeasti halusit vain trollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni nimi on Katarina. Hän joutuu usein tavaamaan nimensä kirjoitusasun. Nimestä on paljon variaatioita: Katriina, Katrina, Katariina, Catarina, Catharina, Catharin ym. Yhtä paljon kuin on variaatioita Ben Zyskowiczin nimi väärin kirjoitettuna.
Nuo on hankalia, jos on suomenkielinen perhe mutta lapsen nimen kirjoitusasu on jostain muusta kielestä. Itsekin kirjoittaisin automaattisesti Katariina.
Monilla nimet tulee suvusta. Eli ihan oikeasti ei kaikki tiedä onko se esim raamatullinen nimi. Nimi voi myös olla muunnos sukulaisen nimestä. Joten muistakaa tämä kun ihmettelette joidenkin lasten nimiä. Ja muistakaa se, että lapsi voi myös usein aikuisena päättää haluaako kuulua uskoon vai ei, ei perhe ja suku sitä loputtomiin määritä.
Ongelma on varmaan siinä, että Heini ei ole kauhean yleinen (naisen) nimi ja toisekseen Suomessa on paljon He -alkuisia miesten nimiä (Heikki, Heino, Heimo...) mikä varmasti hämää monia.