Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Nämä sukupuolineutraalit nimet on NIIN muodissa. Tyttö jonka nimi on Naava. Poika, jonka nimi on Kuura.
Ja ainakin viime vuodesta alkaen ei sotun loppuosasta enää näe, mitä sukupuolta ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIra tarkoittaa koreassa muumiota.
Lempinimet ovat hellittelyä, eivätkä kerro välttämättä siitä, että nimeä ei jaksettaisi sanoa kokonaan. Meidän pojalla on tuollainen ihan tavallinen nimi, josta on varmaan 30 eri muunnosta päivästä riippuen. Se on hassuttelua ja yhteistä juttua.
Älä ala kutsua lasta muulla kuin virallisella etunimellä.
t. henkilö, jolla toinen nimi on aina ollut kutsumanimi, ja nuorena aikuisena otti julmetusti päähän käyttää virallista etunimeä kaikessa asioinnissa (lääkäri, pankki, muut viranomaiset), unohtui jatkuvasti. Kyllä siihen on oppinut, mutta vieläkin kevyesti ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksiosainen nimi on kirous. Olen 40vuotta ollut tyyliä Sannamaija ja aina saa sanoa että yhteen ei väliviivaa,Sannamaija eikä Sanna.
Että älkää laittako lapsellenne kaksiosaista nimeä!Tämä! Itsellä myös sama ongelma.
Hannaleena "yhteen ilman väliviivaa" .
Ai ei väliviivaa? Olen nähnyt mielenkiintoisia kirjoitusmuotoja nimestäni Hanna-Leena, Hanna Leena, HannaLeena. Pitää vielä mainita että kaikki pienellä 🙄Muutenkin ärsyttävä sanoa, kun nimi on niin pitkä.
Tunsin kerran naisen jolla oli kaksiosainen nimi, mutta se oli sellainen joka yleensä kirjoitetaan yhteen. Siis esim. Mari-Anne -> Marianne jne. Kaikki kutsuivat häntä " Marianneksi " tai kirjoittivat nimen ilman väliviivaa, ja hän oli sitten aina korjaamassa, että ei kun se on Mari-Anne väliviivalla. Ihmettelin miksi vanhemmat olivat halunneet tehdä asiat niin vaikeiksi. Olisivat vain antaneet nimeksi Marianne ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ehkä kaikki venäläiset nimet voi jo täällä unohtaa, sillä voissapaistamisen tokaisi on taas todennettu oikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Älyttömintä on, kun vanhemmatkin lyhentävät antamansa "pitkän" oikean nimen joksikin sössönsöö-lempinimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiselle olin antamassa aikoinaa nimeksi Elias mutta juuri ennen ristiäisiä tuli tilasto, jossa Elias oli nro 2. Tehtiin siitä toinen nimi ja otettiin harvinaisempi nimi etunimeksi. Nyt yläasteella luokalla on poikaa samalla nimellä (ikäluokassa on vain nämä kolme, joten en ymmärrä rehtorin logiikkaa tässä) ja yksi Elias. Eli ei se harvinainen nimi tässäkään aina auta.
Molemmilla lapsilla on myös nimessään R ja S -kirjaimet. Esikoisella oli R-vika mutta pääsi puheopetukseen ja pääsi viasta eroon. Kuopus osasi jo 2-vuotiaana molemmat kirjaimet. Jos siis ei osaa kirjaimia -> puheopetukseen.
Nimet vääntyvät lähes aina, joten sitä ei kannata miettiä. Lasteni kaveripiirissä ketään ei kutsuta ristimänimellä oli nimi lyhyt, pitkä tai siltä väliltä. Kaikista on tehty joku väännös.
Itselläni on superharvinainen nimi, jota olen aina saanut olla tavaamassa ja aikaisemmin sitä myös ihmeteltiin kovasti tai jopa kyseenalaistettiin (esim. ensimmäisessä ajokortissa nimi oli "korjattu" tavallisemmaksi nimeksi). Nykyään tilanne on helpottanut, koska harvinaiset nimet ovat lisääntyneet.
Joten en murehtisi muuta, kuin mahdollisia sanamuunnoksia.
Se Elias siis on etunimi pojallanne.
Miksi alanuolia? Tämä ihminen kertoo laittaneensa pojalle etunimeksi Elias.[/quote
Luokkajaot tehdään yleensä sosiaalisin yms perustein, nimiä harvemmin katsellaan!
Eikös ihmiset saa ihan itse määritellä, miten lausutaan? Jos joku Tia haluaa nimensä lausuttavan "tia", hän olkoon Tia. Joku toinen voi haluta sen lausuttavan Tiía ja se hänelle suotakoon. Sebastian voi haluta olla Sebastian tai Sebäschän. So what? Jotenkin niin noloja aina nämä inttämiset, että "asumme Suomessa, joten Fia lausutaan "Fia" eikä "Fiia" ja
Sofia lausutaan Sofia eikä Sofiia ja
Ava lausutaan Ava eikä Aava ja
Eva lausutaan Eva eikä Eeva ja
Mona lausutaan Mona eikä Moona
jne. Mitä te tästä kinastelusta saatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Nimi taivutetaan aina tarkoitteen mukaan: Orpo - Orvon, Hirvi - Hirven, ei Hirvin!
Kuulostaa hullulta, kun nuorisotoimittajat vättävät iltasatulehdissä nimet taivuttamatta! Johtunee perus koulun opetus tasosta!
Kyllä Orpo sukunimenä sanotaan Orpon!
Virpi Kettunen kirjoitti:
Muistakaa tehdä sananmuunnostesti. Muistakaa!
Kyllä.
Terv. Nelli Kuitinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samantyylisiä nimiä on pilvin pimein. Eemil, Emil, Eemi, Elias, Eeli jne.
Elias? Eliassi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.
Sanot vaan että "moi, olen Emilia, ystävien kesken Emppu-Omppu-Pomppu."
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsellesi nimeksi Kasperi tai Artturi ja huomaat, että kaikille muille he ovat Kasper ja Arttu.
Tai Arska.
Tiedän äidin, joka kutsuu Maarit-nimistä tytärtä nimellä Maaritti.
Annoimme helposti suomessa ja ulkomailla lausuttavan espanjalaisen nimen, ei nyt kuitenkaan Jose tms yleinen espanjalainen nimi. Sukunimemme ei ole suomalainen tai oikeestaan mistään kotoisin, joten ajattelimme ettei ole ristiriitaa sukunimen kanssa, niin kuin silloin 20v sitten naureskeltiin jos nimi oli vaikka James Möttönen. No, nyt poikaa luullaan maahanmuuttajaksi nimen perusteella josta ei ole etua hakiessa työpaikkaa, vuokra-asuntoa jne. eikä pääse edes esittäytymään. Poika täysin suomalainen pellavapää, mutta joutunut yhdessä työpaikassa tuomaan passin että varmistettiin että on varmasti suomen kansalaisuus.
Unelma Sirpaleena. Olipa kerran 6 lapsinen perhe, lasten nimet olivat vanhemmasta nuorempaan: Anna, Rauha, Kai, Kille, Lempi, Ville.
Perinteinen suomalainen Juhokin on aika jännä tuolla englanninkielisessä maailmassa....
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
Meidän lapsen nimi on raamatussa, vaikka ollaan uskonnottomia. On kaunis nimi ja sointuu kauniisti. Raamattu on vaan kirja meille ja meidän mielestä kaunein nimi sattui nyt löytymään myös siltä.
Ja enemmän kuin uskonnollisia, ne nimet ovat sen ajan nimiä tai johdannaisia niistä. Samoja nimiä eri versioina on myös muissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Ei ne ole mitenkään kristinuskon omia nimiä.
Miksi alanuolia? Tämä ihminen kertoo laittaneensa pojalle etunimeksi Elias.