Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisissä kannattaa huomioida englannin lausuminen.
Isla vs. Aila.
Onko Suomi joku Englannin siirtomaa vai miksi ihmeessä englannin lausuminen pitää huomioida suomalaislapsella?
Miettiikö joku kiinalainen, ranskalainen tai korealainen, osaako joku engelsmanni tai Jenkki lausua hänen nimensä oikein?
No itseasiassa Aasian suunnalla on kyllä aika yleistä, että nimeksi annetaan joku tuikitavallinen englanninkielinen nimi, kuten Jason tai Anna. Tavoitteena siinä on edistää lapsen mahdollisesti tulevaa kansainvälistä uraa. Jos vanhemmat ovat antaneet paikallista kieltä olevan nimen, niin henkilö saattaa ihan itse keksiä itselleen työyhteyksissä käytettävän englanninkielisen nimen. Aika ankeaahan se on, että englanninkielinen maailma näin jyrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.
Virallinen nimeni on kaksiosainen. Perheeni käyttää jälkimmäisen nimen muunnosta, on aina käyttänyt. Jopa niin pitkälle, että naapurit eivät tienneet, mikä oikea nimeni on... Työelämässä olen kuitenkin aina ollut virallisella nimelläni, sillä vaikealla kaksi-osaisella nimellä. On kaksi poikkeusta; yksi työkaverini saa kutsua minua etunimeni ensimmäisellä osalla, ja vain hän. Toinen poikkeus on ei-suomenkieliset, jotka saavat taas kutsua minua nimeni jälkimmäisellä osalla, koska sen he pystyvät lausumaan.
Oletpa suvaitsevainen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöhommaa miettiä mitään ulkomaita kun omaa lasta Suoemssa nimeää. Jopa ihan suomalaisetkin antavat tyttärilleen nimeksi Elin, vaikka se tarkoittaa jopa ihan suomeksi elintä...
Jännä että Jorma ei enää nykyään kelpaa nimeksi mutta Elin on ihan ok.
Ihmiset on tyhmiä! Vaihdoin oman etunimeni lempinimeeni, eikä kukaan usko, että se on niin. Jopa ne joita en tuntenut ennen vaihtoa, kutsuvat tuolla ensimmäisellä nimellä. Ei se nyt mikään ihmeellinen ja outo ole. On esim. nykyään ulkomaalaisilla täällä oudompiakin. Mutta ei vain mene kalloon .
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttöjen nimet Pernilla, Annina ja Mikaela. Perheemme äidinkieli on ruotsi ja monille täysin suomenkielisille nuo nimet tuntuvat olevan ihan mahdottoman vaikeita. Meillähän ei aikoinaan lasten nimiä miettiesssä tullut edes mieleen, että olisivat jotenkin vaikeita, kun ei yhdessäkään ole edes b-, c- tai d-kirjainta.
Noh, Pernilla lausutaan suomeksi "pernilla" ja ruotsalaisittain "penilla".
Oisko noiden kahden muun kanssa sitten se hankaluus olevinaan siinä että lausutaanko nimet yhdellä vai kahdella i:llä, minullakin on tällainen "vaikea" nimi kuin Lisa, jossa on vain yksi i kirjoitettuna, mutta lausutaan niin ettei sitä i:tä ole tarve lyhentää, kun se muutenkin elää puhekielessä. En siis ole "lisa" tai vaan "liisa" mutta sitä iiiitä ei tarviii venyttää erikseen eikä sitä tarvi lyhentääkään, kuitenkin i-kirjain lausutaan "ii" eikä "i"
Peppi on muuten hankala nimi, koska se on ruotsiksi Pippi ja jotenkin Peppinä taas menettää sen alkuperäisen idean. Eli jos Peppinä menet ruotsiin, sun nimeä ei yhdistetä Pippi Långstrumpiin :) vaan olet siellä jonkinlainen "pheppi" vaan.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus:
Tein tyhmästi, kun otin lapselle kutsumanimen, joka ei ole mikään kolmesta virallisesta nimestä vaan tavallaan muunnelma.
Vaikka kutsumanimi on hyvin tavallinen, niin ihmisillä kestää oppia, että sitä nimeä tosiaankin käytetään eikä niitä virallisia. Systeemi kun on se mikä on.
Kutsumanimi kannattaa myös laittaa ensimmäiseksi nimeksi samasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Naurahdin. Anteeksi.
Kaverin pojalla oli haasteita sekä y:n että r:n kanssa. Perhe tuli mökkireissulta ja poika huusi innoissa, että näkivät myrkkykäärmeen. Hieman piti miettiä, kun kuului "mulkkukaalme"....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Aija on hieno nimi.
Aijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Naurahdin. Anteeksi.
Kaverin pojalla oli haasteita sekä y:n että r:n kanssa. Perhe tuli mökkireissulta ja poika huusi innoissa, että näkivät myrkkykäärmeen. Hieman piti miettiä, kun kuului "mulkkukaalme"....
Moni lapsi pelkää metsässä "mulkkuja" (murkkuja).
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
Mua kiinnostaisi näissä "raamatullisissa" nimissä se, että jos ne kerta oli jo annettu ihmisille, jotka Raamatun tarinoiden aikaan olivat ihan aikuisia, niin eikö ne siis ole olleet jo olemassa ennen Raamattua? Eli alun perin ihan pakananimiä. Vai ovatko Antero, Vilho ja Aarne nykyään Tuntematon Sotilaallisia nimiä?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus:
Tein tyhmästi, kun otin lapselle kutsumanimen, joka ei ole mikään kolmesta virallisesta nimestä vaan tavallaan muunnelma.
Vaikka kutsumanimi on hyvin tavallinen, niin ihmisillä kestää oppia, että sitä nimeä tosiaankin käytetään eikä niitä virallisia. Systeemi kun on se mikä on.
Kutsumanimi kannattaa myös laittaa ensimmäiseksi nimeksi samasta syystä.
Tämä on kyllä jännä että mikä hillitön erikoisuudenkorostusvimma pitää ihmisellä olla että pitää antaa lapselleen kolme nimeä ja siihen päälle keksiä joku muunnelma vielä. Se on tosi ihana tällaisen nimisäädön omistajana aina selitellä omaa nimeään kaikille. Yksikään opettaja ei ikinä osaa sanoa sitä oikein, vaan aina pitää olla se "öö, itseasiassa mua kutsutaan X:äksi..." -tyyppi.
Annoin lapselle harvinaisen nimen, jota hän itse vihaa, ja haluaisi jonkun mahdollisimman yleisen nimen. Häntä kutsutaankin aina lempinimellään. Itselläni on myös melko harvinainen nimi, ja inhosin sitä lapsena ja olisin halunnut jonkun tavallisen nimen, joita oli monta samalla luokalla. En ymmärrä itsekään miksi tein saman virheen oman lapseni kanssa. Mies olisi halunnut antaa lapselle nimen, joka oli ollut suosituin tai toiseksi suosituin jo monena vuonna, mutta en suostunut siihen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Jorma on perinteinen suomalainen miehen nimi.
Yrjö on perinteinen suomalainen miehen nimi.
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Molemmat on varmaan oikein. Esim. Luukas voidaan sanoa Luukaksen tai Luukkaan.
Kysy perheeltä miten itse taivuttivat nimen, niin ongelma poistuu.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä sitä intoa laittaa nimi jossa c- kirjain k:n tilalla. Janica-Janika, Nico-Niko. Aina saatte selittää et joo nimi on c-kirjaimella. Rasittavaa! Mutta kun pitää koittaa hienostella...
Ei se kyllä helpompaa ole, jos laittaa sellaisen nimen k:lla. Joka tapauksessa aina kysellään, onko seellä vai koolla. Olenkin omilta lapsilta hylännyt kaikki nimivaihtoehdot, jotka voi kirjoittaa monella eri tavalla.
vweetu kirjoitti:
Ihmiset on tyhmiä! Vaihdoin oman etunimeni lempinimeeni, eikä kukaan usko, että se on niin. Jopa ne joita en tuntenut ennen vaihtoa, kutsuvat tuolla ensimmäisellä nimellä. Ei se nyt mikään ihmeellinen ja outo ole. On esim. nykyään ulkomaalaisilla täällä oudompiakin. Mutta ei vain mene kalloon .
Minäkin vaihdoin nimeni nimeen jolla minua on aina kutsuttu. Helppo homma kuin mikä.
Kyllä olin helpottunut kun poistuin maistraatista ja minulla oli OMA nimeni🥰
Jos sukunimi on Tiainen, niin älä anna etunimiksi S- ja A-kirjaimilla alkavia nimiä.
Entäs Irma -> Ööma.