Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
Alun perin Raamatusta ovat niinkin yleiset nimet kuin Matti, Janne, Juha, Mari ja monet muut. Aika paljon nimen valinnassa rajoittaa tuo vaatimus (ei Raamatusta!), jos on niin ehdoton siinä. Oman keskimmäisen lapseni nimi on Raamatusta ja siinä on ärrä. Puheterapiassa kuitenkin tuo r löytyi, muutenkin häntä yleensä kutsutaan "ärrättömällä" lempinimellä. Nykyään kuulemma aika monet ovat vaihtaneetkin etunimensä.Helposti se kuulemma käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin nimeä esikoiselle, rajasin pois heti kaikki nimet joita pitää selitellä auki. Omalla luokalla on aikoinaan ollut muutama yhdysnimellinen, tyyliin Sanna-Maaria, joista pitää selittää auki väliviivat ja vokaalien lukumäärät. Kaiken lisäksi tuota nimeä ei käytä puhekielessä kukaan, menee aina muotoon Sanna/Santtu/Sannis jne. Myös kaikki liian vieraskieliset oli ulkona vaihtoehdoista, koska sukunimi on hyvin suomalainen. Katsoin myös mitä ovat top 10 annetut nimet enkä halunnut antaa mitään niistäkään, koska jos luokalla on samannimisiä, on pakko vääntää lempinimi siinäkin. Nyt syntyneissä tulee olemaan paljon Aadoja. Sitten he ovat Aikkuja, Alluja, Virtasia jne
Selittää auki?
Selittää auki tarkoittanee samaa kuin selittää. Auki sanan lisääminen jo olemassa olevan ja ymmärrettävän suomenkielisen sanan perään on todella valitettava villitys.
Haavi auki minä tuommoista ilmausta ihmettelen.
Lari nimeä ei kannata antaa.
Se on apina 🙉🙉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun useampia lapsia niin älä anna samalla kirjaimella alkavia etunimiä. Menevät aina sekaisin, sekä minulla että puolisolla. Nim. Tämän mokan tehnyt
Vaikka sinä sekotat lapsesi nimet niin me muut emme. Minulla on kolme lasta nimet on tyyliä Ella, Elias ja Enni. Kukaan ei ole koskaan sekoittanut niitä, emme me vanhemmat tai ketkään sukulaiset.
Mä sekoitan aika jatkuvasti lasteni nimet, vaikka alkavat ihan eri kirjaimilla (S, M ja V). Sekoitan kaksi vanhinta tai kaksi nuorinta, hyvin harvoin vanhimman ja nuorimman.
Sanotaan, että sekoittaminen on hyvä merkki - merkki siitä, että kaikki on yhtä rakkaita.
Ja arvatkaa meneekö anopilla sekaisin seitsemän poikansa nimet (lähes kaikki alkavat eri kirjaimilla) ja näiden lasten (siis meidän lasten ja serkkujensa) nimet…
Vierailija kirjoitti:
Lari nimeä ei kannata antaa.
Se on apina 🙉🙉
Niin, ristikoistakin tuttu. Ruotsiksi lar. Ja Pippa ruotsin kielen teonsanana sekstailua. Ruotsissa Piipposille ehkä kuittaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerhossa oli pikku poika jonka nimi oli Pyry. Ja pojalla oli r-vika.
Tämähän ei ole edes paha juttu, tiedän erään valmentajan, joka vaihtoi nimensä Juutisesta Brandenburgiksi, ihan vain sen takia, että on nii älyttömän jännä tyyppi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä uskomatonta, että vanhemmat altistavat lapsensa kiusaamiselle antamalla junttinimiä. Tietysti ko. vanhemmat ovat itse reppanoita, jotka kokevat alemmuudentuntoa aina.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englantilaisessa leikkikoulussa oli poika nimeltä Vili. Se on pienen pojan elin englanniksi, joten kanadalaista opettajaa hymyilytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K-pop kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tiedostaa, että osa nimistä on lähialueilla tai englanninkielisessä maailmassa vastakkaisen sukupuolen nimi.
Esim. Kari, Janne, Ana, Kim.
A-loppuiset nimet tulkitaan automaattisesti naisten nimeksi ja O-loppuiset miehen nimeksi. Lentolippu tai hotellihuone voi olla Mrs. Joonalle ja Mr. Ainolle.
Myös Lauri on briteille vaikea, tulkitsevat sen Laurie - mikä on tytön nimi.
Mm. Olli, Kim ja Kari ovat muualla naisen nimiä.
Kim Jong-İl oli ainakin mies!
Kai nyt ymmärrät, että Kim on tuossa nimessä sukunimi? Se on yksi yleisimpiä korealaisia sukunimiä. Nyt on puhe etunimistä.
Meillä on 2002 syntynyt Jonne ja 2007 syntynyt Kaapo, arvatkaa ärsyttääkö kun tuli sanonta että "Jonnet ei muista" ja piirossarja jossa se ärsyttävä kalju kimittäjä! Tuntuu, että annoin lapsilleni täydellisen huonot vitsinimet.
Onneksi kumpikin poika omaa niin vahvan itsetunnon etteivät hajoa, jos nimistä kuittallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lari nimeä ei kannata antaa.
Se on apina 🙉🙉
En tiennyt. Tiesin, että lori on apina ja sekin pienellä alkukirjaimella.
Vierailija kirjoitti:
Eli on huono asia jos nimi on liian yleinen, mutta myös huono jos on liian erikoinen.
Sanokaas, missä se raja kulkee. Mikä nimi on juuri sen supersuositun ja liian oudon välissä?
Ja mistä voit tietää, että lapsesi nimi onkin top5:ssa vaikka 10 tai 20 vuoden kuluttua? Meillä näin on käynyt sekä oman että lasten nimien kohdalla.
Mitä tarkoitat? Terveisin Jorma.
Annettiin lapselle nimi, joka päättyy konsonanttiin. Tyyliin, " Eerik". Eipä tullut ajatelleeksi silloin että sukunimi alkaa samalla konsonantilla johon etunimi päättyy. Esim. Eerik Kärppä. Joten nimi on hankala sanoa, aina täytyy pitää pieni tauko etunimen ja sukunimen välillä, tai sitten sanoa sukunimi ensin. Harmittaa! Huomionarvoinen asia kun valitsette lapselle nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon miettinyt joskus noita Jussi Hämäläinen, Vieno Huttunen, Anu Saukkonen ja muita vastaavia, että eikö ole sitten tullut vanhemmilla mieleen kaikki sananmuunnokset?
Täällä päin on eräs hieroja, jonka nimi on Pentti Hirvonen...
Toinen on liian erikoiset nimet. Sellaiset, joita kukaan ei osaa lausua/kirjoittaa oikein tai jotka ovat muuten vaan naurettavia.
Loppupeleissä aika lapsellista miettiä noita sanamuunnoksia.
sehän se on pointti. Lapset niitä miettii ja sitten kutsuu lastasi koko alakouluiän Anusaukoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma. Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.
Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse mihinkään.
Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä.
Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä.
Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.
Siksipä meillä on erikoisen nimisiä pääministreitäkin ollut viime aikoina, kun yleinen nimi on este. Uniikkeja ovat nämä pääministerit Sanna, Juha ja Antti.
Hallituksessakin on vain kaksi Anttia ministerinä. Eduskunnassa yhteensä kuusi Anttia. Tietenkin harvinaisella nimellä pääsisi pidemmälle.
Oppositiossakin melua pitää Riikka ja sitä ennen Jussi. Onneksi Jussi on niin uniikki nimi, muuten ei olisi tullut kymmeniä tuhansia ääniä vaaleissa.
Trollaustekniikoita: väitä että joku on sanonut että yleinen nimi on este politiikassa. Siitä sitten voi kirjoittaa tosi nokkelan kommentin.
Minusta se kyllä oli sarkasmia, ei trollausta. Kaikki eivät tietenkään sarkasmia tunnista.
Meillä Antton, jonka osa läheisistä kirjoittaa vuosi toisensa jälkeen Anton. Mun mielestä suomessa se lausutaan tuplakonsonantilla, joten niin sen sitten kirjoitin. Lapsi joutuu tätä aina korjaamaan, sori siitä. Mutta silti suosittelen antamaan lapselle mieleisen nimen, jos nyt on kuitenkin suhteellisen normaali. Itse en ymmärrä esim. Jax nimeä. Jos lausut suomalaisittain, kuulostaa tyhmältä. Jos taas lausut Tsäks, tuntuu vähän hassulta sekin.