Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri ja en koskaan muista onko maaret vai maarit ja lausun ninen aina mumisten tai käytän sukunimeä. on vaan niin etten kertakaikkiaan opi kummin se oli.
Mulla on sama ongelma! Tunnen kaksi Maaritia. Lapsuudessa tunsin myös Maaritin, mutta lukiossa Maaretin. Vaikka Maareteja on tutuissani ollut vain yksi, enkä tapaa häntä enää, joudun dementioissani mumisemaan nykyisten tuttujen Maaritien nimiä, koska mietin kuumeisesti oliko siellä lopputavussa e vai i :-D
Mikä hulluinta, tuttuni Maret ei ole tässä rimpsussa mikään ongelma. Se kuulostaa aivan eri nimeltä.
Mutta Maarit ja Maaret, voi jee mikä sotku :-D
Kaverini on AnnamariE. Hän itse täysin elkeästi vastaa puhelimeen, ja esittelee itsensä Annamari täällä hei. Sitten hän suuttuilee kun hänen nimensä kirjoitetaan väärin. Olen sanonut että kannattaisi painottaa sitä eetä siellä lopussa, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin Oliver-nimestä. Minusta tosi nätti nimi.
Nykyään ymmärrän, että päiväkodissa ym. kutsutaan lasta nimellä 'Oli-Veri'
Se on sitä suomenkieltä se.
Enkuksi sanotaan im with Oliver, kun taas suomeksi sama on Olen Oliverin kanssa. Näin se suomenkieli taipuu. Emme voi sanoa että Olen Olivern kanssa.
Tämä on myös se syy minkä takia se ii lipsahtaa sinne nimen perään muissakin tilanteissa.
my name is Keijo, I live in basement kirjoitti:
Kun leikkikentällä huutaa: Oscar ja Luka (Luca) tänne ! 90 % pojista tulee :)
oikeasti piti kirjoittaa toiseksi nimeksi Oliver.... mutta melkeinpä sama...
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Ehkä parhain sääntö on, että älä välitä miten muut sanovat nimen.
Luulin valinneeni lapselle helpon suomalaisen nimen. Omani ei sellainen ole ja sitä ei koskaan osata kirjoittaa oikein ilman apua. No, eipä lapsen nimeä osata kirjoittaa tai sanoa oikein kun sinne lisäillään kirjaimia vähän aloittajan tai tuon Maria esimerkin tapaisesti. Eli ei mitään väliä miten helpon nimen valitset, ei sitä silti osata.
Toinen mitä ihmettelen sanottiin täällä myös, eli lempinimet. Mikä vimma on vääntää joka nimestä lempinimi? Alkuperäiset nimet ovat paljon kauniimpia ja jotkut lempinimet ovat aivan kamalia. En ymmärrä.
Siksi koska rakkailla lapsilla on monta nimeä. Monissa maissa läheisiä ihmisiä kutsutaan ainoastaan hellittelynimillä, ja heillä on ihan selkeät "kaavat" siihen, esim. just että patrik on täällä meillä pate, yleensä aina.
Kaikkea ei tarvitse itse ymmärtää, asioiden voi vainn antaa olla, ja antaa niiden toimia tavallaan jotka ymmärtävät.
Miten joillekin voi tulla yllätyksenä, että pitkästä nimestä tehdään lyhyt lempinimi. Joku väitti tätä jopa kiusaamiseksi. Nimi on ensisijaisesti NIMI, helppo suomalaisen lausua, näppärä käyttää, useimmiten toimii kaksitavuisena parhaiten. Tietysti Emiliasta tulee Emppu ja Benjaminista Penkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1900- luvun alussa syntynyt mummoni ja hänen siskonsa olivat:
ANNA
AINO
HELMI
HILMA
Vieläkin lempi nimiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöhommaa miettiä mitään ulkomaita kun omaa lasta Suoemssa nimeää. Jopa ihan suomalaisetkin antavat tyttärilleen nimeksi Elin, vaikka se tarkoittaa jopa ihan suomeksi elintä...
Mutta sehän lausutaan aina kahdella eellä.
Toisekseen, onko elin pahin mahdollinen mielleyhtymä? Elimiä kun on muitakin kuin se yksi. Esim. sydän❤️
Muistan lapsuudestani että pidin jostain kuulemaani nimeä Eelin äärettömän kauniina ja annoin sen yhdelle lempinukellenikin nimeksi. Opin vasta paljon isompana, että nimi kirjoitettiinkin yhdellä E:llä. Sen jälkeen mielleyhtymä häiritsi, vaikka en silloinkaan ajatellut nimenomaan "sitä yhtä" elintä, vaan ihan sama olisiko kyseessä maksa, perna tai jokin muu, se mielleyhtymä latisti nimen lumoa. Tosi ihanasti ajateltu tuo sydän. <3
Elin ja elin eivät sanoina millään tavalla muistuta toisiaan. On aivan käsittämätöntä että joku voi saada nimestä Elin jotain tuollaisia mielleyhtymiä. Sama jos sana kuusi toisi pissapotan mieleen.
Kyllä elin on yhtä kuin pippeli, ihan sama kirjoitetaanko elin vai Elin mutta sukuelin siitä mieleen tulee enkä ikinä antaisi suomalaiselle pikkutytölle tuollaista takuuvarmaa kiusaamisnimeä!
Minulle tulee Elin-nimestä mieleen taidemaalari Elin Danielsson-Gambogi. Mutta meitä on niin moneen junaan. Jokainen ajattelee tasonsa mukaan.
Ihan sama, että mikä sinulle tulee mieleen, mutta siltikin kyseessä on suomalainen sana elin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen muutamia Marja-nimisiä henkilöitä, ja nimen muistamisessa on auttanut esimerkiksi tämä: Maria on Jeesuksen äiti, ja Marja on esimerkiksi mustikkaa tai mansikkaa tarkoittava sana/nimi.
Ja mielestäni aina kun on mahdollista, ja jos jotkin nimet ovat vaikeita tai todella samankaltaisia, niin olisi juuri hyvä keksiä jotain muistisääntöjä tavallaan. Helpottaa aika paljon ettei tarvitse jatkuvasti kysellä, että mikä se nyt olikaan tai miten sanotaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Miten joillekin voi tulla yllätyksenä, että pitkästä nimestä tehdään lyhyt lempinimi. Joku väitti tätä jopa kiusaamiseksi. Nimi on ensisijaisesti NIMI, helppo suomalaisen lausua, näppärä käyttää, useimmiten toimii kaksitavuisena parhaiten. Tietysti Emiliasta tulee Emppu ja Benjaminista Penkku.
Ja vastaavasti Kai - Kaitsu, Leo- Leksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille"
Sen, että nimi on ja tulee olemaan merkki sosiaalisesta positiosta, eikä sen pitäisi olla suinkaan suotuisa valinta ("jaxuhali-ihmisten lempparinimi") vanhempien puolelta.
Joko mainittu: Leon ?
Tuttavan poika ja ihmettelin nimeä, hiljaa itsekseni tietysti.
Mitä LeoNILLE kuuluu?
Ei sovi suomalaiseen suuhun, vaan automaattisesti lyhentyy: mitä Leolle kuuluu?
Varsinkin nuoret vanhemmat nimeävät lapsensa erikoisilla nimillä miettimättä äänneasua ja nimen toimivuutta (mm. taivutusta eri sijamuodoissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri ja en koskaan muista onko maaret vai maarit ja lausun ninen aina mumisten tai käytän sukunimeä. on vaan niin etten kertakaikkiaan opi kummin se oli.
Mulla on sama ongelma! Tunnen kaksi Maaritia. Lapsuudessa tunsin myös Maaritin, mutta lukiossa Maaretin. Vaikka Maareteja on tutuissani ollut vain yksi, enkä tapaa häntä enää, joudun dementioissani mumisemaan nykyisten tuttujen Maaritien nimiä, koska mietin kuumeisesti oliko siellä lopputavussa e vai i :-D
Mikä hulluinta, tuttuni Maret ei ole tässä rimpsussa mikään ongelma. Se kuulostaa aivan eri nimeltä.
Mutta Maarit ja Maaret, voi jee mikä sotku :-D
Kaverini on AnnamariE. Hän itse täysin elkeästi vastaa puhelimeen, ja esittelee itsensä Annamari täällä hei. Sitten hän suuttuilee kun hänen nimensä kirjoitetaan väärin. Olen sanonut että kannattaisi painottaa sitä eetä siellä lopussa, mutta ei.
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Ruska-nimi herättää kiusallista huomiota r- ja s-vikaisten leikkikavereitten huutaessa ilotytön nimeä.
- Saanko mennä L_ _ _ _ an kannsa ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille teille, jotka perustelette "nimen voi vaihtaa sitten myöhemmin, jos ei miellytä".
Se annettu nimi jää kummittelemaan kaikkiin virkatodistuksiin ja muihin, vaikka sen vaihtaisi myöhemmin. Kun ihmisestä aikanaan aika jättää, niin tuossa virkatodistuksessa on jopa nuo vanhat nimet, myös entiset sukunimet. Eli jos haluat nimetä lapsesi Säihky Prinsessa Nuppuliinaksi, niin tuo nimi jää papereihin pysyvästi, vaikka lapsi muuttaisi myöhemmin nimensä Anna Mariaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.
Tästä tuli mieleen, että meiko usein lapsi ei osaa pienenä ääntää omaa nimeään ja antaa itselleen ikään kuin lempinimen, joka jää käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri ja en koskaan muista onko maaret vai maarit ja lausun ninen aina mumisten tai käytän sukunimeä. on vaan niin etten kertakaikkiaan opi kummin se oli.
Mulla on sama ongelma! Tunnen kaksi Maaritia. Lapsuudessa tunsin myös Maaritin, mutta lukiossa Maaretin. Vaikka Maareteja on tutuissani ollut vain yksi, enkä tapaa häntä enää, joudun dementioissani mumisemaan nykyisten tuttujen Maaritien nimiä, koska mietin kuumeisesti oliko siellä lopputavussa e vai i :-D
Mikä hulluinta, tuttuni Maret ei ole tässä rimpsussa mikään ongelma. Se kuulostaa aivan eri nimeltä.
Mutta Maarit ja Maaret, voi jee mikä sotku :-D
Kaverini on AnnamariE. Hän itse täysin elkeästi vastaa puhelimeen, ja esittelee itsensä Annamari täällä hei. Sitten hän suuttuilee kun hänen nimensä kirjoitetaan väärin. Olen sanonut että kannattaisi painottaa sitä eetä siellä lopussa, mutta ei.
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Vielä oudompaa on suutahdella siitä että nimi kirjoitetaan väärin kun se kirjoitetaan niin kuin nimen omistaja itse sanoo :D
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille, jotka perustelette "nimen voi vaihtaa sitten myöhemmin, jos ei miellytä".
Se annettu nimi jää kummittelemaan kaikkiin virkatodistuksiin ja muihin, vaikka sen vaihtaisi myöhemmin. Kun ihmisestä aikanaan aika jättää, niin tuossa virkatodistuksessa on jopa nuo vanhat nimet, myös entiset sukunimet. Eli jos haluat nimetä lapsesi Säihky Prinsessa Nuppuliinaksi, niin tuo nimi jää papereihin pysyvästi, vaikka lapsi muuttaisi myöhemmin nimensä Anna Mariaksi.
Että niin kamala nimi onkin voitu lain puittenissa ihmiselle antaa, että se jopa kuoleman jälkeen vainajaa kummittelee. Kaikkea sitä!
Synnyin ysärin alkupuolella, itselläni kyseisenä aikana hyvinkin yleinen nimi, eli Jenni. Reilusti yli 15 vuotta meni hienosti, kukaan ei kyseenalaistanut nimen kirjoitusasua tai lausumista. Sitten erään koko ikäni lähipiiriin kuuluneen pariskunnan sukulainen sai lapsen ja hänet nimettiin Jennyksi. Siis niin, että y lausutaan yynä, eikä iinä. Sen jälkeen melkein kukaan ei enää kyseisellä pariskunnalla käydessä osannut lausua nimeäni oikein, varsinkin jos tämä melkein-kaima-lapsi perheineen oli paikalla. Valiteltiin vain, että kylläpäs on niin vaikea muistaa, että kuinkas sun nimi lausuttiinkaan, että ihan menee sekaisin kumpi on kumpi.
Eihän sitä lasta eikä hänen vanhempiaan voi nimen valinnasta syyttää, mutta ärsyttää, että sitten yhtäkkiä kukaan muu porukasta ei enää osannutkaan lausua mun nimeä, vaikka oli tunnettu todella pitkään.
Vierailija kirjoitti:
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.
Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.
Eräs Iina opiskeli Ruotsissa ja huomasi, että kun ihmiset näkivät hänen nimensä kirjoitettuna, häntä luultiin Linaksi. Ruotsalaisethan eivät tuplavokaalia ymmärrä. Hän antoi periksi ja vaihtoi nimeksi Ina.