Mies ymmärsi sittenkin haluavansa lapsia, kun sai tietää hormonihäiriöstään

Olemme (olimme?) vapaaehtoisesti lapseton pariskunta, minä 33, mies 38. Olemme puhuneet lapsista paljon mutta ytimekkäästi, ja olemme olleet asiasta samaa mieltä. Emme halua lapsia.

Mies meni lääkäriin epämääräisten oireiden vuoksi kesällä, ja pitkän tutkinnan päätteeksi hänelle todettiin testosteronin puutostila. Testosteronin puutostila ei ole mikään ehkäisy, mutta häntä on kuulusteltu haluaako isäksi, kun ehdotettiin hormonihoitoa (vaikka ei mikään 100 % ehkäisy sekään).

Mies itse asiassa itki, kun tuli kotiin.

Hän ei ole tehnyt päätöstä testosteronihoidosta, vaan on itse asiassa tutkinut lapsettomuushoitoja ja kertoi siitä minulle eilen illalla. Minulla oli vaikeuksia nukkua.

Tuudittaudun ajatukseen, että joko hän vain kokee olevansa ”vähemmän mies” puutostilan vuoksi. Että haluaisi ikään kuin edes teoriassa olla normaalisti hedelmällinen. Teoriani voi olla ihan täyttä bsttiä, mutta johonkin muuhun asentoon on aivot käännettävä, että pelko lähtisi pois.

Kysymys miehille: voiko testosteronin puutostila aiheuttaa sen, että mies tuntee itsensä jotenkin ”vajaaksi”? Sanokaa minulle, että olen oikeassa, koska en halua että mies lähtee ja vaihtaa saadakseen lapsiperheen. Hän saa sen päätöksen tietenkin tehdä, en estä häntä, mutta en sitä kyllä toivokaan.

Viimeiseksi kysyn varovasti: kuinka usein parisuhteet päättyvät, koska mieli muuttuu ja päätös lapsettomuudesta horjuu?