Tunnetko ketään naista, joka olisi kateellinen miehelleen siitä, että tämä tulee puolisoaan paremmin toimeen perheen lasten kanssa?

Oma äitini syyttää isääni väliemme pilaamisesta. He kuitenkin asuvat isäni kanssa yhdessä edelleen jne.

Oikeasti olemme niin erilaisia luonteiltamme, ettemme tule toimeen kuin ollessamme oikein kohteliaita. Isän kanssa voi olla luontevammin.

Äiti on katkera siitä, että kerron asiani mieluummin isälle kuin hänelle. Osasyy on siinä, että isä ottaa kuulumiset vastaan sellaisinaan - äiti pikemminkin omii asiani omikseen, tuomitseekin, yleensä antaa parannusehdotuksia ja pyrkii edelleen hallinnoimaan ja luotsaamaan minua. Hänen kanssaan toimiminen rutistaa sitä kipeää kelpaamattomuuden kohtaa mielessäni, olen hänelle vain ikuinen kehityskohde ja eteenpäin suomittava projekti. Jotain rajattomuutta kai, kun edes kampaajalla käyntiä ei pääse tekemään ilman tuomiota :D

En. Semmosia miehiä on hiton harvassa!

Ex-vaimoni. Mutta hän olikin alkoholisti.