Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi akateemiset naiset on niin kranttuja miesten suhteen
12.01.2015 |
Miksi tuokin oli niin hirveää että akateemiselle Piialle valittiin amis(?) Jussi?
Kertokaa mikä siinä on niin hirveää. Me ollaan miehen kans kumpikin akateemisia nykyään. Mutta olemme olleet kauan yhdessä ennen uravalintoja. Tuntuu vaan niin oudolta että joku koulutus on niin tärkeä asia... Miksi?! Kyllähän tuolla akateemisissakin piireissä on hyvin monenlaista tallustelijaa. Mulle tollanen jyrkkä kriteeri parinvalinnassa olis turn off. Valaiskaa.
Kommentit (51)
Eivät akateemiset pilvipäät ole kranttuja. Niillä vaan ei ole mitään käsitystä miten miehen kanssa tulisi olla. Akateemiset naiset ne vasta lahnoja on ette uskoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:04"]
"Mitä vittua sä oikein luulet olevasi?" oli tavallisin kysymys sen jälkeen, kun opiskelijakaverini olivat poistuneet meiltä kyläilemästä ja mies oli kyllästynyt kuuntelemaan keskustelujamme politiikasta.
t. VTM
[/quote]
Tavallaan ymmärrän kyllä miehen turhautumisen, jos hauskoiksi tarkoitetut vierailuillat menevätkin kerta toisensa jälkeen siihen, että keskustelet kollegoittesi kanssa "työasioista", joiden suhteen miehesi koki jäävänsä ulkopuoliseksi. Ihan sama ilmiö kuin miesten intti-, auto- tai urheilujuttujen toistoon kyllästyminen.
[/quote]
Ei mieskään huomioinut keskusteluissaan omien kavereidensa kanssa sitä tunsinko minä itseni ulkopuoliseksi vai en. Meillä molemmilla sai vierailla omia ystäviä, joiden kanssa kumppanin ei tarvinnut hengailla.
Meidät vaan erotti se asia, että minä en jälkeenpäin haukkunut mieheni kavereita ja heidän puheenaiheitaan, jos he esim. keskustelivat insinööriopinnoistaan.
Mies taas tuhahteli minun ja opiskelukavereideni keskusteluaiheille jälkeenpäin aina, vaikka ne olisivat koskeneet pelkästään opintoihin liittyviä asiallisia ryhmätöitä ja niiden teemoista keskustelua. Hänelle yliopisto oli punainen vaate, mutta mulle hänen AMK-opintonsa eivät olleet samanlainen ärsytyksen, tai vähättelyn kohde.
Jokaisella on varmaan kranttuiluun omat syynsä. Miksi komeille miehille ei kelpaa rumat naiset? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:21"]
Eivät akateemiset pilvipäät ole kranttuja. Niillä vaan ei ole mitään käsitystä miten miehen kanssa tulisi olla. Akateemiset naiset ne vasta lahnoja on ette uskoisikaan.
[/quote]
Kiusallisen yksinkertaista :D
Minä menin ja opiskelin akateemisen tutkinnon työskenneltyäni ensin duunariammatissa duunaritutkinnon pohjalta kymmenen vuotta.
Mitä tapahtui?
Lakkasin olemasta taitava "kullinkäsittelijä" sen jälkeen kun menin yliopistoon! Nykyisin olen "lahna".
Anteeksi vittuilu, mutta jotenkin tuo on juuri se asia, jonka muistan duunarimaailmasta parhaiten: puheenaiheet ovat seksipainotteisia. Seksi, viina ja autot. Siinäpä ne kolme kovinta.
Itse akateemisena en edellytä mieheltä todellakaan akateemisuutta, sen sijaan miehen pitäisi olla fiksumpi kuin minä. En voi sietää sitä, että jatkuvasti tulee mieleen miehen selostaessa jotakin juttua "no oikeasti se menee kyllä näin". Käy pidemmän päälle todella raskaaksi, kun ei viitsi toista jatkuvasti korjatakaan (päteminen on rasittavaa, eikä suhteessa todellakaan tervetullut ominaisuus). Tätä piirrettä olen kaivannut myös akateemisilta miehiltä.
Toinen mikä ehkä näennäisesti saa mut näyttämään krantulta, on se, etten juuri tapaa ei-akateemisia miehiä. Elämäni pyörii aika pitkälti työ-harrastukset-akselilla, joten en ylipäätään tutustu uusiin ihmisiin. Joskus harvoin ystävien järjestäessä illanistujaisia, mutta silloinkin suuri osa ihmisistä tulee akateemisista taustoista, kun ystäväni ovat opiskeluajoilta kerääntyneitä, samoin kuin heidän ystäväpiirinsä. :/
T. katkera ikisinkku vanhapiika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koulutus on sillä tavalla tärkeää, että se määrittelee myös arkielämän tapoja, puheenaiheita ja kiinnostuksenkohteita.
Akateemisilla on aina hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei MINUA haitannut amispoikaystävät, meillä oli paljon puhuttavaa ja homma toimin. Ei vaan mennyt kummankaan kanssa kauaakaan, ennen kuin oman koulutuksen vähättely alkoi. Valmistumisen jälkeen aloin tienata hyvin (6000+ euroa bruttona/kk) ja viimeistään se oli ihan liikaa. Nykyinen DI-mieheni vain kannustaa minua ja on ylpeä saavutuksistani.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:00"]
Olen akateeminen nainen, enkä voi sietää sitä, jos mies ei osaa kirjoittaa oikein (esim. ei ymmärrä, mitkä ovat yhdyssanoja). Haluan myös kumppanin, joka pystyy keskustelemaan kanssani, ymmärtää sivistyssanoja eikä ole moukka viinikaupassa. Pitää olla älyä keskustella syvällisesti. Jos tämä on kranttua, niin ei voi mitään.
[/quote]
Eli myös normaaliälyinen duunari kelpaisi sinulle? Olen duunari ja täyttäisin kriteerisi muun kuin sukupuolen osalta joten oletan että kaltaisiani miehiäkin on olemassa.