Miten saa eläkkeen adhd:n ja lievän masennuksen perusteella?

Miten ap ei nyt jaksakaan vaahdota tästä asiasta? 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:14"]

Sitä minun tuttuani ei vaivaa muu kuin lorvikatarri... reissaa ympäriinsä, tapaa ihmisiä, on iloinen, pirteä ja rauhallinen ja väittää silmät kirkkaina ettei voi tehdä töitä koska hänellä on tämä adhd ja masennus. Kusettamisen se tyyppi on osannut aina. Joutuuko lääkärit koskaan vastuuseen tuollaisesta?

[/quote]Mitä ihmettä koko juttu edes sulle kuuluu? Luuletko sinäkin onneton, että jos tuttavasi ei olisi eläkkeellä, sinä itse saisit enemmän sossutukia, vai?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:14"]Sitä minun tuttuani ei vaivaa muu kuin lorvikatarri... reissaa ympäriinsä, tapaa ihmisiä, on iloinen, pirteä ja rauhallinen ja väittää silmät kirkkaina ettei voi tehdä töitä koska hänellä on tämä adhd ja masennus. Kusettamisen se tyyppi on osannut aina. Joutuuko lääkärit koskaan vastuuseen tuollaisesta?
[/quote]
Toisaalta, ehkä hän voi hyvin nyt kun ei ole töissä, mutta ei vaan pärjäisi työelämässä?
Ja tuskin kannattaa ärsyyntyä, vaikka olisikin "keplotellut" itsensä eläkkeelle. Pikemminkin sääliksi käy. Ja sosiaalitukiahan haetaan vähemmän kuin mitä niihin olisi oikeutusta (siis kokinaistasolla), eli voi ajatella, että tuo tuttusi käyttää nyt tätä ylijäämää.

Aika erikoista. Minulla on ADHD, krooninen keskivaikea masennus, krooninen unettomuus, uniapnea, 1-tyypin diabetes, levottomat jalat, seborrea ja fibromyalgia. Ei mitään keskustelujakaan ikinä käyty mistään työnteon lopettamisesta...

No ehkä se masennus ei ole niin lievä kuin sulle esitetään.

Työkyvyttömyyseläkkeen saa, kun on pysvästi työkyvytön. Ts tässä tapaukšssakun adhd:hen liittyy sellaisia muita mielenterveysjäiriöitä, jotka pysvästi estävät tyllistymisen. Todennäöisest takana on pitkä typttömyyshistoria, joka selittyy sairauksilla.

No jos vaan ei ole pystynyt töihin, ei lääkkeiden eikä muun avunkaan avulla, niin kyllähän sen sitten saa. Esim. masennukseen kaikilla ei lääkehoito auta, tai sitten voi käydä niin että yritykset hoitaa ADHD:ta lääkkeellä pahentaa masennusta ja yritykset hoitaa masennusta masennuslääkkeellä pahentaa ADHD:tä. 

Itse tiedän yhden tapauksen, joka sai periaatteessa suht lievillä diagnooseilla 35-vuotiaana eläkepäätöksen. Mutta ihan oikein se minusta oli, koska ei siitä hänen työnteostaan oikeasti tullut ikinä yhtään mitään, vaikka tosissaan yritti. Koitettiin terapiaa ja lääkkeitä monenlaisia, ei mitään apua. Työkyvytönhän hän käytännössä oli joten eläke kyllä kuului hänelle. En tiedä oliko sekään silti lopulta hyvä, nykyisin on alkoholisoitunut ja syrjäytynyt..

Ei kannata hankkiutua työkyvyttömyyseläkkeelle mt-syistä jos ei ole pakko. Mt-eläkeläisiä ei oteta tosissaan terveydenhuollossa vaikka kulkisit pää kainalossa. Kilpirauhasypvän vakuuteltiin olevan sikotautia etc.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:12"]

Ei kannata hankkiutua työkyvyttömyyseläkkeelle mt-syistä jos ei ole pakko. Mt-eläkeläisiä ei oteta tosissaan terveydenhuollossa vaikka kulkisit pää kainalossa. Kilpirauhasypvän vakuuteltiin olevan sikotautia etc.

[/quote]

Yksityisellä kannattaa käydä.

Sitä minun tuttuani ei vaivaa muu kuin lorvikatarri... reissaa ympäriinsä, tapaa ihmisiä, on iloinen, pirteä ja rauhallinen ja väittää silmät kirkkaina ettei voi tehdä töitä koska hänellä on tämä adhd ja masennus. Kusettamisen se tyyppi on osannut aina. Joutuuko lääkärit koskaan vastuuseen tuollaisesta?

Minä olen iloinen, pirteä ja rauhallinen kun nään ihmisiä. Kukaan muu ei nää sitä ahdistusta jonka vallassa olen kun valmistelen itseäni lähteäkseni ihmisten ilmoille, eikä sitä miten monta tuntia minulla kestää päästä liikkeelle. Jaksan tehdä n. yhden asian päivässä ja jos yritän enemmän, ahdistun ja väsyn.

Tiedän että yllä kirjoitettu kuulostaa laiskuudelta ja saamattomuudelta mutta olen yrittänyt kaikkeni ollakseni jaksavampi ja vähemmän ahdistunut. Se ei vain tunnu onnistuvan. Työssäkäynti olisi minulle mahdotonta ellei työtä olisi mahdollista tehdä esimerkiksi neljä tuntia kahdesti viikossa. En käytä alkoholia, syön terveellisesti ja liikun jaksamiseni mukaan.

Haluaisin kysyä aloittajalta millaista elämää mt-eläkeläisen pitäisi mielestäsi elää? Saako yrittää nauttia elämästään niillä voimilla jotka vielä ovat jäljellä, vai pitääkö maata sängyssä kaikki päivät ansaitakseen eläkkeen?

voisinko mä saada työkyvyttömyyseläkkeen adhdn perusteella? en tosin jaksas mennä tutkimuksin mutta koko ajan hermostuttaa eikä jaksa mihinkään keskittyä

1 kahvikuppikin niin on koko päivä yhtä vuoristorataa ei mitään muuta kuin hermostuneisuutta koko ajan, vain pari kaljaa sitten rauhoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minun tuttuani ei vaivaa muu kuin lorvikatarri... reissaa ympäriinsä, tapaa ihmisiä, on iloinen, pirteä ja rauhallinen ja väittää silmät kirkkaina ettei voi tehdä töitä koska hänellä on tämä adhd ja masennus. Kusettamisen se tyyppi on osannut aina. Joutuuko lääkärit koskaan vastuuseen tuollaisesta?

Eli oliko hänen työnkuvansa jatkuva matkustelu naama virneessä?

En tiedä saamisesta, mutta työkkärin täti vähän rivien väleissä alkoi ehdottelemaan eläkehommia. Itellä joku 37 eri duunipaikkaa ollut 20 vuoden aikana ja kertaakaan en ole saanut edes potkuja :D Taidan olla vaan aika kallis kaveri työnantajille, kun vaihdan työpaikkaa heti kun opin työn, ensin innostun ja sitten kyllästyn ja etsin uusia kokemuksia uuden opeteltavan työn muodossa. Se on koko taudin kuva, älyssä ei vikaa, olen Mensan jäsen 140 pisteen ÄO:lla.

ADHD ei ole sairaus vaan HIENO OMINAISUUS JA SUPERVOIMA <3

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista. Minulla on ADHD, krooninen keskivaikea masennus, krooninen unettomuus, uniapnea, 1-tyypin diabetes, levottomat jalat, seborrea ja fibromyalgia. Ei mitään keskustelujakaan ikinä käyty mistään työnteon lopettamisesta...

Itse se eläke pitää vaatia ei kukaan muu sitä puolestasi tee

Mun kaverini on bipo. Hän sai aiemmin aina vuodeksi kerrallaan sairauslomaa kun ei pystynyt hoitamaan työtänsä. Oli tasapainoinen ja toimintakykyinen tyyppi, mutta aina vuoden lähestyessä loppuaan hän alkoi oireilemaan ja oli ihan mahdoton. Sitten kun hän sai lopulta pysyvän eläkkeen (lähes kuusikymppisenä), oireilu käytännössä loppui.