Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko seurustelua
12.01.2015 |
JOS olet korviasi myöten ihastunut ja käytännössä jopa asuneetkin yhdessä, joten kyseessä on enemmänkin kuin ihastuminen...
Olette suunnitelleet, että muutatte yhteen...
Olette jo jakaneet arjen...
MUTTA yhtäkkiä toinen muuttaa mieltään. Eli haluaakin "vain " tapailla...
Silti tulee luo aina kun haluan ja pyydän (ettei ole mitää niin tärkeää mitä ei voisi siirtää/perua patsi työ)...sanoo tämän itse ääneen
Ja tekee todella selväksi sen ettei voi edetä suhteessa mitenkään kuukausiin... ???
Miten pystyy jatkamaan suhdetta jolle on tehty yksipuolisesti selväksi ettei siitä synny mitään kuukausiin?
Tunnen olevani ihmeellisessä välitilassa.
Mikään ei haittaisi jos asiat olisi saanut vaan olla eli tuollaista ei olisi tarvinnut tehdä ääneen selväksi. Vielä parempaa olisi ollut jos alkuperäiset puheet olisivat pitäneet ja suhde olisi saanut edetä omalla painollaan.
Tämä vei jotenkin pohjan kaikelta. Sen rentouttavan ja mukavan tunteen kun sai vaan nauttia ja unelmillekin oli hieman sijaa.
Syy tälläiseen mielen muutokseen ja peruuttamisiin on lapseni He ovat nähneet ihan tarpeeksi kerrankin jotenkin luottivat siihen ettei tuokin ihminen ota ja häivy heidän elämästään niin lasteni annettua hyväksyntänsä, jäivät he tavallaan odottamaan tuon miehen hyväksyntää. Eivätkä sitä näin ollen saaneet.
Kun selitys kuuluu kuinka tulee muuten liian paljon ja liian äkkiä. Minä kelpaisin, mutta lapset ei ja siksi pitää asioita työstää. Tai jotenkin näin sen ymmärsin ainakin.
Tahtoisin nähdä mihin tämä johtaa, mutta kun takaraivossa on nuo puheet ette pitkään aikaan johda yhtään minnekään.
Kerro jatkaisitko vai et ja miksi näin. :)
Kommentit (6)
Jos toinen noin ilmoittaa asiasta yhtäkkiä, niin en yrittäisi jatkaa suhdetta/tapailua. Tuo tapa ilmoittaa asioista tulisi kuitenkin jatkumaan. Kyllä suhde on kahden ihmisen keskustelua ja asioista sopimista, ei siinä kukaan yksin päätöksiä tee. Siis hyvässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ollut liian kovaan tahtiin muokkaamassa toisesta isäpuolta? Varsinkin jos mies on vielä lapseton, voi lapset olla sellanen asia, että hetken tarvii miettiä mihin sitä on ryhtymässä ja onko valmis perhe-arkeen.
Mies ei ole lapseton ja ihan omaehtoisesti oli luonamme. Olisi sitten edennyt vaan hitaammin kun ei se haittaa muakaan, mutta tämä ei nyt tunnu hyvältä näin ilmaistuna.
Isäpuolta emme todellakaan tarvitse, lapsenikin on jo niin isoja (17v. ja 14v.) ja heillä on ihan oma isä.
Eli nro3 hyväksyisi suhteen missä miehelle ei ole sun lapset ihan ok. =(
Kai minä sitten ajattelen lapsiani enemmän kun keskiverto-nainen.
ap
Älä laita niitä kappalejakoja joka ikisen lauseen väliin, tekstiä oli todella ärsyttävä yrittää lukea ja en jaksanut sitä loppuun asti lukeakaan.
Just. Asiat olisi voineet olla ranskalaisilla viivoillakin yhtä hyvin, joten kappalejaot meni siksi noin ja siksi ettei koneeni toimi.
En voi kun ihmetellä kuinka typeriä naiset ovat kun eivät osaa kysymykseeni vastata.
Kaikenlaista te naiset hyväksytte kun ihan vaan mietinnän alle jäi, että olenko tuputtanut lapsiani liian varhain. Itse olen ehdottomampi sen suhteen, että miten miehen tulee lapseni hyväksyä.
Tosin tuskin muuten olisi uutisissa, että jotkut jopa antavat lapsensa huostaan uuden suhteen alta.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 08:38"]
Älä laita niitä kappalejakoja joka ikisen lauseen väliin, tekstiä oli todella ärsyttävä yrittää lukea ja en jaksanut sitä loppuun asti lukeakaan.
[/quote]
Asia tuli selväksi ainakin minulle, kun luin ap:n tekstin. Ehkäpä sinulla on ongelmia luetun ymmärtämisessä. Tämä ei ole mikään kilpailu oikeinkirjoituksesta, joten jätä kommentoimatta, jos ei koske aloittajan asiaa. Mene muualle pätemään.