Entisestä koulukaverista tullut julkkis - pitääkö moikata vai olla olevinaan tuntematta?
Entisestä yliopisto-opiskelukaverista, jonka kanssa istuttiin samoilla luennoilla ja oli yhteisiä kavereita eli monesti juteltiin jne, tuli myöhemmin kulttuurialan julkkis. Usein on esim. TVssä. En ollut nähnyt vuosikymmeniin, asuin itse ulkomailla pitkään.
Kerran olin Tampereella hotellissa ja aamiaissalissa tämä ja kun nyt ollaan entisiä opiskelukavereita menin moikkaamaan ja juttelin siinä tarjottimelle ruokaa ottaessa. Hän oli selvästi vaivaantunut ja lyhytsanainen. Minua nolotti ja mietin jälkikäteen, että ajatteliko hän minun tulleen juttusille vain siksi kun hän on julkkis. Olisin samalla tapaa alkanut juttusille ei-julkkis entisen opiskelukaverin kanssa. Olisiko pitänyt olla olevinaan tuntematta?
Kommentit (19)
Oletko varma, että hän muisti sinut? Jos oli vain muistavinaan kun ei muuta kehdannut.
En osaa suhtautua ihmisiin mitenkään eri tavoilla sen mukaan, mikä asema heille on syystä tai toisesta tullut. Samoja ihmisiä kaikki pohjimmiltaan ovat.
Se ei muistanut sinua ollenkaan eikä halunnut tunnustaa sitä.
Korrektia on jatkaa aiempaa linjaa, eli tervehtiä jos on tervehtinyt, ja olla tervehtimättä jos ei ole sitä ennen tehnyt.
Yksi lukioajan ystävä - emme ole olleet sen jälkeen tekemisissä - on nykyisin erittäin korkeassa asemassa yhteiskunnallisesti. Se vaikuttaa minuun siten, että jos minulle tulisi hänelle asiaa, soittaisin todennäköisesti hänen sihteerilleen enkä ottaisi selville hänen yksityisnumeroaan. Kyllä se vähän siis vaikuttaa.
Todennäköisesti ei muistanut sinua enää ja ihmetteli mielessään kuka ihme olet, mutta ei kehdannut kysyä.
temptation islandin asukkaat ei ole mitään isoja julkkiksia
Voi olla, ettei hän edes tunnistanut sinua? Jos kerran kylmiltään menit moikkailemaan ilman että olitte sopineet etukäteen.
Minä näin hotelliaamiaisella nuoruuden heilani tilanteessa, jossa olin viettämässä mieheni kanssa 20-vuotishääpäivää. Heilastelusta oli siis jo noin 30 vuotta. Olin itse aivan paniikissa, kun olin nuorena hupakkona jättänyt hänet vähän ikävällä tavalla. En tietenkään mennyt moikkailemaan tai mitään, mutta luulin hänen ainakin nähneen minut jossain kohtaa ja ehkä hän näkikin. Jälkeenpäin laitoin viestiä, että taisin bongata hänet aamiaisella. Hän sanoi, ettei huomannut minua. Voi siis olla, että hän näki minut, mutta ei tunnistanut. Ei kaikkia ihmisiä muista noin vain monen kymmenen vuoden jälkeen.
Hänellä ei ollut aavistustakaan kuka sinä olet.
Sinä muistat hänet, koska hän on nyt julkkis, mutta todennäköisesti hän ei muista sinua enää.
Moikkaa vaan. Eihän niitä tarvitse sen pidempään jututtaa, jos eivät muista enää.
Aina kannattaa esitellä itsensä, vaikka olisi kuinka tuttu. Kannattaa putää vaikka köyntikorttia taskussa, että voi näyttää nimensä.
Sinä toimit ihan oikein, hänen olisi pitänyt tunnustaa, ettei muista sinua. Näitä sattuu ja jatkossa vielä useammin. Ei ole kovin vaarallista.
Esittely kuitenkin poistaa kaikki nämä tukalat tilanteet.
No kyllä minä ainakin moikkaisin ja menisin juttelemaan normaalisti, jos on oltu kuitenkin opiskelukavereita. Harmittaisi, jos saisi tylyn vastaanoton ja jäisi tunne, että julkisuuden myötä noussut neste päähän.
Mä en olisi mennyt juttelemaan. Juurikin siitä syystä, että on julkkis. Voisi luulla mun tulleen jutulle vain siitä syystä. Tosin en ole muutenkaan kiinnostunut esimerkiksi lukion aikaisista tutuista.
Mutta veikkaan, että tyyppi ei tunnistanut sua. Tai sitten sitä ei vaan kiinnosta vanhat opiskelukaverit. Ei kiinnosta montaa muutakaan. Se on ihan ihimillistä. Älä jää vatvomaan asiaa. Ihmisiä tulee ja menee. Se on elämää.
Olen yläkoulun ope ja koululla käy silloin tällöin entisiä oppilaita moikkaamassa. Joskus tulevat ihan vasiten minun luokkani ovelle tai nimeltä kysymään opehuoneesta. Valitettavasti on sanottava, että toisinaan en muista koko tyyppiä. Yritän aina kuitenkin esittää, että muistan, ja kyselen siinä sitten kuulumisia pokkana.
Aina ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että vaikka itse hyvin muistaa toisen, tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen.
Julkkikset usein YLPISTYY jos niille sanoo mitään kivaa. Niitä pitää vaan dissata.
Vierailija kirjoitti:
Julkkikset usein YLPISTYY jos niille sanoo mitään kivaa. Niitä pitää vaan dissata.
Kiesus! Mitä tehdä meidän perheen julkkiksen kanssa? Heittää pihalle ja olla niinkuin ei tuntisi?
Kai nyt teit siinä selväksi, mistä olitte tuttuja?
Eipä olla vuosikymmeniin nähty, viimeksi varmaan yliopistolla sen ja sen kurssin luennoilla.
Varmaan ihmetteli mielessään, että mistä pitäisi sinut tuntea tai ei muistanut sinua lainkaan.
Täytyy myöntää, ettei aina niitä julkkujakaan tule tunnistettua ja on tullut vaihdettua siitä huolimatta muutama sana. Yksissä miehen sukulaisen juhlissa juttelin yhden vähän tutulta näyttävän miehen kanssa. Kuvittelin hänet nähneeni joskus muissa suvun juhlissa, kun tuntui, että on niin tutun oloinen. Jälkikäteen sitten ihmettelin miehelle, että miksi kaikki tuntuivat tuolla miehelle tietystä aiheesta puhuvan. Mies nauroi katketakseen, että enkö tunnistanut häntä, hänhän puhuu siitä aiheesta jatkuvasti televisiossa. Oli niiden sukulaisten hyvä naapuri ja siksi kutsuttu juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Julkkikset usein YLPISTYY jos niille sanoo mitään kivaa. Niitä pitää vaan dissata.
Miten niin??? Ei pidä paikkaansa!!!
Ei olisi, vaan tietenkin mennään juttelemaan. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos on julkkis. Ehkä hän oli siellä pettämässä vaimoaan ja oli siksi vaivautunut. Ei voi tietää. Ja joillekinhan menee yksinkertaisesti vain pissa päähän.