Koulukiusattujen tarinoita?

Olin yksi kiusatuista kunnes eräänä päivänä kiusaajani ei saapunutkaan kouluun. Hän palasi vasta viikkojen kuluttua muuttuneena. Hänestä oli tullut jotenkin arka, säikky ja hiljainen. Juorujen mukaan jonkun kiusatun murrosikäiset tuttavat olivat päättäneet opettaa kiusaajan tavoille. En tiedä sen enempää asiasta, se oli kuin suuri ja synkkä tabu pienessä kylässä. Erilaisia kauhutarinoita asiasta liikkui, mutta totuutta ei taida tietää muut kuin kiusaaja ja ne tuttavat.  Mutta kiusaaminen loppui kyllä siihen. Tuntui, että kiusaaminen väheni muutenkin huomattavasti. Sitä kiusaajaa kävi vähän säälikin myöhemmin, hän oli huono koulussa ja se kingiyskin sitten mureni siihen. Ihme, ettei häntä itseään alettu kiusaamaan sen jälkeen. Ei varmaan kukaan kokenut tarvetta.

Muutin opiskelemaan pääkaupunkiseudulle enkä tiedä mitä heille nykyään kuuluu.

koulukiusattujen ulinoita. HUOH.

Minua kiusattiin aika paljon perhetaustani takia ja se laajeni. Moni ei lopulta edes tiennyt, mistä yhden keksimä haukkkumanimi tuli, mutta heistä oli hauskaa käyttää sitä. Valtaosa kiusaajistani oli alle keskitason koulumenestykseltään, poikia. Muutama tyttö kiusasi myös, koska olin aika kiltti ja hiljainen ja nopea hoksaamaan. Se oli varmaan kateutta. Tyttöjen kiusaaminen väheni, kun pahin häirikkö muutti pois ja sitä oli enimmäkseen ala-asteella. Joskus kiusattiin huonosta lauluäänestä ja jostain pikkuasioista, mutta en tuosta tyttöjen kiusaamisesta jotenkin ottanut itseeni. Se ala-asteen pahin tyttöhäirikkö oli sitten kuulemma kaupungissa jo murrosikäisenä hämäräporukoissa. Se poikien kiusaaminen meni yli luokkarajojen. Oman luokan pojista kiusaajat jäivät yläasteen jälkeen pois, mutta yläaste ja lukio olivat samassa ja alempien luokkien huutelijoita jäi jäljelle. 

Pojista tuli aika sekalaista sakkia. Yksi tappoi itsensä parikymppisenä, kaksi oli linnassa ja tietääkseni se toinen linnassa ollut on myös jossain vaiheessa tappanut itsensä. Siitä kaiken aloittaneesta tuli ihan kunnollinen duunari ja perheenisä. Asuu vieläkin kotikylillä. Näen häntä joskus ja juttelemme, kun meillä on samanikäiset lapset. Ollaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hänellä oli todella vaikeat kotiolot ja pikkuveljestään tuli linnakundi. Kaikista en tietenkään tiedä, mutta aika moni on jäänyt kotikuntaan. Siellä on maanviljelijöitä ja duunareita sekä "sekatyömiehiä". 

Mulla ei ole mitään traumoja jäänyt, joten taida olla aika erikoinen. Ainoastaan se itsensä tappanut särki pyöräni kerran, eikä sitä kaikki muuten hyväksyneet mm. tuo alkuperäinen pääkiusaaja, joten kyllä hänestäkin ihmistä jo silloin löytyi. Kuulin kun sanoi jollekin toiselle , että hullu särki "pölkkypään" pyörän. Pölkkypää ei ollut haukkumanimeni. En vieläkänä tiedä, miksi en kotona sanonut totuutta, vaan väitin kaatuneeni. Koskaan en kotona kiusaamisesta puhunut, mutta vaikea uskoa, etteikö vanhempani siitä olisi tienneet. He olivat kuitenkin aktiivisia vanhempainiltojen kävijöitä.

Uskomaton tunne, kun aloitin tekniikan alan opiskelut ja meitä tyttöjä oli vain muutama. Olin pidetty ja suosittu, eikä kukaan kiusannut. 

5 lisää, että koskaan en kokenut siis fyysistä tai omaisuuteen kohdistunutta kiusaamista, kuin tuon yhden kerran. Eikä se yksi saanut siitä pisteitä toisilta kiusaajilta. Se oli ainoa asia, mikä ehkä jäi harmittamaan vuosien päähän. Kiusaajista osa kasvaa aikuiseksi, osa jää nelosen tavoin lapsen tasolle. Osa menestyy, mutta on silti henkisesti lapsi. 

Mua kiusattiin 10 vuotta. Ei tunnu enää missään kun vitun luuserit on töissä kassalla, itsehän opiskelen yliopistossa. No itkevätpähän edessäni kymmenen vuoden päästä ja ajan audilla päälle. :D

Olin koulukiusattu koko kouluajan. Pahinta kiusaaminen oli yläasteella. En osaa asiasta mitään sen kummempaa sanoa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:07"]koulukiusattujen ulinoita. HUOH.
[/quote] noin voi sanoa vain kiusaaja... Huoh

Olen kiusattu, mutta mielestäni on turhaa muistella ja vatvoa vanhoja juttuja. Eivät ne tarjoa mitään tukea nykyhetken kiusatuille koska kaikkien tilanne on eri. Tulee vaan negatiivisyyttä vanhojen kaivelusta. En hae edes anteeksipyyntöä kiusaajiltani, parempi vain unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:15"]

Mua kiusattiin 10 vuotta. Ei tunnu enää missään kun vitun luuserit on töissä kassalla, itsehän opiskelen yliopistossa. No itkevätpähän edessäni kymmenen vuoden päästä ja ajan audilla päälle. :D

[/quote]

Mäkin opiskelen yliopistossa. Kiusaajat ei. Koska ne on jo valmistuneet. Miesten puolella on ainakin ihan yleinen kuvio, että lukion kovikset on ne ketä tulee menestymään. Niillä on hyvät verkostot, ja se nyt vaan on melkein kaikki kaikessa työelämässä. Kiusatut nysvää nurkissa. Kiusaajilla oli kavereita ja tyttökavereita, kiusatuilla ei. Ei se tule miksikään muuttumaan myöhemminkään.

Meillä ei lukioon asti päätynyt pojista yksikään kiusaaja, eikä tytöistäkään kovin moni. 11: Kyllä se vaan minun kohdallani muuttui, kun lähdin opiskelemaan. Jostain syystä jotkut kiusaajat eivät kestä sitä, että kiusatuilla menee hyvin. Miksi? Se on erikoista, että nuo duunareiksi päätyneille perheenisille se ei ole mikään ongelma. Kiusajamurkku, josta tulee typerä työpaikkakiusaaja, haluaa edelleen alistaa. Minä en vain halua sellaisille antaa periksi, eikä ole syytäkään antaa. Työpaikoilla en ole antanut kenenkään kiusata, vaan olen ottanut tiukan asiallisen linjan. jos joku on yrittänyt, olen vain ivallisesti hymyillen katsonut terävästi silmiin ja antanut ymmärtää, että pää kiinni tai oikeudessa tavataan. 

Mun alakoululaista kiusaa koko luokka yhtä tyttöä ja kahta poikaa lukuun ottamatta. Hänelle teki tiukkaa ottaa asia puheeksi, ja välillä hän on sitä mieltä, että taitaa olla käsittänyt kaiken väärin, mutta eihän se niin voi olla. Häntä ei oteta mihinkään porukoihin mukaan, puhutaan hänen päälleen, keskeytetään, ei kuunnella, haukutaan, nimitellään, lähes päivittäin. Yhtäkään kaveria ei ole. Hän on yksin aina välitunnit ja pelkää yläkouluun siirtymistä, kun tulee pitempi koulumatka. Ei saa nukuttua, maha ja selkä on aina kipeät, huimaa, päätä särkee, siis somaattisia oireita on tullut paljon. Käytiin jo näistä lääkärissä ja nyt on tulossa palaverejä koulussa. Tällaiseen kiusaamiseen on ollut vaikea puuttua, kun mitään konkreettista ja näkyvää ei ole. Nuo nimttelyt ja haukkumiset on tosin sellaiset, joihin voi jo tarttua.

13, viethän asian oppilashuoltoon ja koulukuraattorille asti. Voimia teille kovasti.

Up