Miten skitsofreniaa hoidetaan?
Kommentit (24)
Lääkkeillä ja myös terapialla. Tässäkin sairaudessa, niin kuin kaikissa muissakin sairauksissa, ihmiset ovat erilaisia.
Lääkkeillä ,sähköhoidolla, lepositeillä.
Minä sain sähköhoitoa
Nykyisin olen lääkehoidossa mutta ohjaaja on sanonut että sähköhoitojakso uutsitaan
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä ,sähköhoidolla, lepositeillä.
Sähköhoito ei ole mikään skitsofrenian hoitomuoto. Sähköhoitoa on annettu tiettyihin psyykkisiin tiloihin. Voi olla mikä diagnoosi tahansa.
tv. psykiatrian erik.sairaanhoitaja
Lääkkeillä, jotka auttavat vain harvoja. Isolle osalle haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Toki akuutissa psykoosissa voivat olla paikallaan, mutta vuosikymmenien käytöstä en olisi niinkään varma.
Tuttavapiirissäni on näitä, jotka ovat kymmeniä vuosia lääkkeitä syöneet, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan painostuksesta. Sitten omin päin lopettaneet, vointi ja jaksaminen kohentunut huomattavasti eikä psykoosikaan ole vuosien lääkkeettömyyden jälkeen uusinut.
Toki on varmaan heitäkin, kenellä lääkityksen hyödyt voittavat haitat, tai psykoosi uusii heti jos lääkkeet jättää.
Niin kauan kuin osaa kiertää huonot ihmiset ja tehdä fiksut valinnat, kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä ,sähköhoidolla, lepositeillä.
Sähköhoito ei ole mikään skitsofrenian hoitomuoto. Sähköhoitoa on annettu tiettyihin psyykkisiin tiloihin. Voi olla mikä diagnoosi tahansa.
tv. psykiatrian erik.sairaanhoitaja
Sähköhoito on yleinen hoito silloin kun diagnoosi on skitsofrenia
Veljelläni skitsofreniaa hoidetaan lääkkeillä. Ilman lääkkeitä tilanne olisi todella huono. Asuu mielenterveysongelmaisille tarkoitetussa yksikössä tuettuna. Lääkkeessä on se huono puoli, että sen pitoisuutta veressä joudutaan mittaamaan verikokeella aika-ajoin, ettei pitoisuus kasva liian suureksi, jolloin tilanne menee vaaralliseksi. Mutta ilman lääkkeitä tulee harhat ja psykoositila.
Kuumilla kylvyillä ja suitsukkeilla
Ennen istuttiin munasilleen kusiaispesään ja mentiin kylmään järveen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä, jotka auttavat vain harvoja. Isolle osalle haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Toki akuutissa psykoosissa voivat olla paikallaan, mutta vuosikymmenien käytöstä en olisi niinkään varma.
Tuttavapiirissäni on näitä, jotka ovat kymmeniä vuosia lääkkeitä syöneet, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan painostuksesta. Sitten omin päin lopettaneet, vointi ja jaksaminen kohentunut huomattavasti eikä psykoosikaan ole vuosien lääkkeettömyyden jälkeen uusinut.
Toki on varmaan heitäkin, kenellä lääkityksen hyödyt voittavat haitat, tai psykoosi uusii heti jos lääkkeet jättää.
Psykoosilääkkeet kyllä on tehokkaita, kunhan ne myös ottaa. Ongelma on siinä, ettei moni suostu niitä ottamaan. Ja joo, niissä on ihan huikeasti sivuvaikutuksia, siksi moni kieltäytyykin niitä ottamasta. Kuitenkin psykoosi itsessään tuhoaa aivoja ja eihän ihminen voi olla jatkuvasti sekaisinkaan. On ne lääkkeet kuitenkin parempi vaihtoehto kuin entisaikojen lobotomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä, jotka auttavat vain harvoja. Isolle osalle haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Toki akuutissa psykoosissa voivat olla paikallaan, mutta vuosikymmenien käytöstä en olisi niinkään varma.
Tuttavapiirissäni on näitä, jotka ovat kymmeniä vuosia lääkkeitä syöneet, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan painostuksesta. Sitten omin päin lopettaneet, vointi ja jaksaminen kohentunut huomattavasti eikä psykoosikaan ole vuosien lääkkeettömyyden jälkeen uusinut.
Toki on varmaan heitäkin, kenellä lääkityksen hyödyt voittavat haitat, tai psykoosi uusii heti jos lääkkeet jättää.Psykoosilääkkeet kyllä on tehokkaita, kunhan ne myös ottaa. Ongelma on siinä, ettei moni suostu niitä ottamaan. Ja joo, niissä on ihan huikeasti sivuvaikutuksia, siksi moni kieltäytyykin niitä ottamasta. Kuitenkin psykoosi itsessään tuhoaa aivoja ja eihän ihminen voi olla jatkuvasti sekaisinkaan. On ne lääkkeet kuitenkin parempi vaihtoehto kuin entisaikojen lobotomia.
Varmasti onkin parempi vaihtoehto kuin lobotomia. Harmi vaan, että tuntemillani skitsofreenikoilla lääkitys on pahimmillaanpassivoinut ihan täysin ja vienyt elämänhalun. Myös nämä tuntemani henkilöt ovat niitä lääkkeitä syöneet ohjeen mukaisesti, päivittäin. Eikä ne psykoosit ole uusineet lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Psykoosi menee myös usein itsellään ohi, eivätkä kaikki skitsofreenikot ole jatkuvasti sekaisin.
Varmasti on myös niitä henkilöitä, jotka oikeasti tarvitsevat loppuiän lääkityksen tai psykoosi uusii niin usein, että on parempi sitten syödä lääkkeitä.
Itse olen lähinnä sitä mieltä, että tilanne pitäisi katsoa henkilökohtaisesti, eikä automaattisesti määrätä psykoosilääkkeitä loppuiäksi. Varsinkin jos haittavaikutukset ovat voimakkaat.
Semmoinen isohko jutska lyödään käpyrauhaseen.
Lobotomiaa ei enää käytetä paljoa, mutta se toimii jos henkilö on narsistinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä, jotka auttavat vain harvoja. Isolle osalle haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyödyt. Toki akuutissa psykoosissa voivat olla paikallaan, mutta vuosikymmenien käytöstä en olisi niinkään varma.
Tuttavapiirissäni on näitä, jotka ovat kymmeniä vuosia lääkkeitä syöneet, lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan painostuksesta. Sitten omin päin lopettaneet, vointi ja jaksaminen kohentunut huomattavasti eikä psykoosikaan ole vuosien lääkkeettömyyden jälkeen uusinut.
Toki on varmaan heitäkin, kenellä lääkityksen hyödyt voittavat haitat, tai psykoosi uusii heti jos lääkkeet jättää.Psykoosilääkkeet kyllä on tehokkaita, kunhan ne myös ottaa. Ongelma on siinä, ettei moni suostu niitä ottamaan. Ja joo, niissä on ihan huikeasti sivuvaikutuksia, siksi moni kieltäytyykin niitä ottamasta. Kuitenkin psykoosi itsessään tuhoaa aivoja ja eihän ihminen voi olla jatkuvasti sekaisinkaan. On ne lääkkeet kuitenkin parempi vaihtoehto kuin entisaikojen lobotomia.
Varmasti onkin parempi vaihtoehto kuin lobotomia. Harmi vaan, että tuntemillani skitsofreenikoilla lääkitys on pahimmillaanpassivoinut ihan täysin ja vienyt elämänhalun. Myös nämä tuntemani henkilöt ovat niitä lääkkeitä syöneet ohjeen mukaisesti, päivittäin. Eikä ne psykoosit ole uusineet lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Psykoosi menee myös usein itsellään ohi, eivätkä kaikki skitsofreenikot ole jatkuvasti sekaisin.
Varmasti on myös niitä henkilöitä, jotka oikeasti tarvitsevat loppuiän lääkityksen tai psykoosi uusii niin usein, että on parempi sitten syödä lääkkeitä.
Itse olen lähinnä sitä mieltä, että tilanne pitäisi katsoa henkilökohtaisesti, eikä automaattisesti määrätä psykoosilääkkeitä loppuiäksi. Varsinkin jos haittavaikutukset ovat voimakkaat.
Joo mutta eihän mitään muitakaan mt-ongelmia hoideta kovinkaan yksilöllisesti enää nykyaikana. Ei vaan resurssit riitä kun pahoinvoivia on niin paljon. Johtuu ihan siitä, että ihmisiäkin on nykyään paljon enemmän ja vain harva heistä on tohtoreita. Ei kaikkia vaan pystytä yksilöllisesti hoitamaan, vaikka osaaminen, lääkkeet ja teknologia on nykyään huimasti parempaa kuin ennen. Vähän niin kuin tän koronankin kanssa, että vaikka vain pieni osa ihmisistä sairastuu vakavasti ja ne osataan hoitaa huomattavasti tehokkaammin kuin vuonna miekka ja kirves, niin silti ei vaan kapasiteetti riitä..
Pistää miettimään.
Nappeja vaan niin rauhoittuu ja voi käyskennellä muun kansan keskellä.
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201711083057.pdf
On olemassa runsaasti tutkimuksia ja näyttöä siitä, että työttömyyden ja
mielenterveyden välillä vallitsee suhde. Monet poikkitieteelliset tutkimukset ovat
osoittaneet, että työttömillä on heikompi mielenterveys kuin työllisillä. Dooley ja
Catalano (2013) ovat tarkastelleet tätä yhteyttä ja löytäneet, että sairausindikaattorit kuten masennus, psykiatriset laitoshoidot ja itsemurhat kaikki korreloivat työttömyyden kanssa. Vahvimmat todisteet tälle poikkileikkaavalle suhteelle on osoitettu käyttäen kansallisia väestötilastoja. Wilhelm ym (2003) havaitsivat, että työttömäksi joutumisella oli vahvin korrelaatio vakavimpaan masennustilaan (MDD, major depressive disorder) kun käytettiin Australian tilastoja mielenterveydestä ja hyvinvoinnista. Sama on todettu Yhdistyneen Kuningaskunnan kansallisessa ”Survey of Psychiatric Morbidity”- tutkimuksessa, jossa samalla tavalla löydettiin, että työttömyys oli vahvassa yhteydessä psykiatriseen häiriöön.
Työttömyydellä on todettu olevan huomattavia negatiivisia vaikutuksia
mielenterveyteen. (Paul & Moser 2008.) Murphyn ja Athanasou’sin (1999) teettämä
meta-analyysitutkimus työttömyyden vaikutuksesta mielenterveyteen käsitteli
nimenomaan näiden kahden kausaalisuussuhdetta. Tutkimus sisälsi yhdeksän
pitkittäistutkimusta. Tutkijat raportoivat, että työttömyys lisäsi merkittävästi
ahdistuksen ja kärsimyksen kasvua, mikä tukee oletusta, että työttömyys ei ainoastaan korreloi kärsimystä vaan on itse kärsimyksen aiheuttajana
Lähinnä lääkkeillä.