Herännyt mustasukkaisuuden kehä
Olen palannut vaimoni kanssa yhteen muutaman vuoden tauon jälkeen. Ongelmaksi on koitumassa mustasukkaisuus.
En pysty olemaan ajattelematta hänen tekemisiään erossa olo aikanamme! Täysin sallittua, tiedän kyllä, mutta ne vaivaa. Mieleen tulee uudestaan ja uudestaan kuvaa kuinka hän voihkii ja tekee kaikki parhaat temput jollekkin muulle. Joku toinen hänen ihanalla vartalollaan. Hänen sisällään.. Joku vieras mies saa hänet taivasiin.
Tunnen itseni heikoksi ja huonommaksi. Jotenkin hävinneeksi. Negatiivisuuden kela pyörii, enkä saa sitä pysähtymään. Pelkään myös että hän vertailee salaa minun tapoja ja heidän. Oli minullakin kaikkea. Kivaa, mutta ei mitään järisyttävää kuitenkaan. Hän ei halua tietää ja kehuu minua parhaaksi edelleen. Tuskin silti olen sen kummempi, kuin muutkaan. Sanoo vain ja haluaa olla kanssani, mikä on tietysti tärkeintä. Enkä usko muuttuneen juurikaan siitä mitä olin ennen. Hän on rajumpi ja rohkeampi nykyään. Ja sen pitäisi olla vain hyvä asia.. En voi olla täysin rehellinen tunteistani, ettei siitä tule isompaa ongelmaa. Syyllistäminen ei ole tarkoitukseni. En olisi uskonut tämän vaikuttavan itsetuntooni näin vahvasti. Kuinkahan tämän saisi käännettyä toisinpäin?
Hän kertoisi kyllä mitä on tehnyt, mutta kannattaako tietää? Pahentaako se vain asiaa? Kiinnostaa pirusti, mutta jääkö ne sitten vaivaamaan? Vai onko oma mielikuvitus kuitenkin pahempi, ilman mitään raameja.. En ole ollut aiemmin edes mustasukkainen, mutta tilanne on selkeästi muuttunut. Ennen olisin vain halunnut kuulla kaikki likaiset yksityiskohdat ja runkannut niille.
Rakastan häntä. Haluan ja aiomme saada tämän toimimaan. Muilla elämän osa-alueilla tauko teki varmasti hyvää, mutta miten tämän kanssa nyt.. Mitä teen? Onko muita jotka kokeneet saman? Meneekö ajan kanssa ohi?
Kommentit (15)
Meneppäs vaikka juttelemaan adioista jollekkin ammattilaiselle. Kukaan ei voi tietää meneekö ohi, se on susta itsestä riippuvainen asia. M39
Edellä tuli jo pari hyvää ehdotusta miten asiaa kannattaisi lähteä ammattilaisen kanssa työstämään. Itsekkin käynyt vastaavanlaisia ajatuksia läpi ja tukeutunut myös ulkopuoliseen apuun asiassa. Se on ihan ok. Tärkeää on hyväksyä tapahtunut ja se että molemmat olisitte empaattisesti läsnä toisillenne. Minusta kuullostaa että asiaan liittyy itseltä kiellettyjä, sanoittamattomia ja kokemattomia tunteita. Pettymystä ja surua. Tunteesi on hyväksyttyjä, saat kokea surua näistä asioista ja olisi hyvä surra näitä menetyksiä yhdessäkin. Vain tunnistamalla ja kokemalla tunteensa voi asioista päästä vahvempana ja ehyempänä eteenpäin. Itselle myös tietynlainen hengellinen herääminen oli apuna empatian ja armollisuuden omakohtaisessa ymmärtämisessä. Voimia työstämiseen ja onnea loppuelämän mittaiseen seikkailuun! Kun uskallat heittäytyä lopputulos voi olla aiempaa mahtavampaa!
Sympatiat sulle. Itselläni oli myös saman tapaisia tuntemuksia, kun aikanaan seurustelin impotentin miehen kanssa. Olin ensimmäinen, jonka kanssa hänen lääkityksensä (fyysinen syy) ei enää toiminut ja tuntui tosi katkeralta, että jopa yhden yön suhteet (joita en itse ollut harrastanut) olivat saaneet häneltä ”enemmän” kuin minä. Mietin pakonomaisesti, mitä minussa oli vikana, kun en pystynyt samaan. Vaikka eihän se vika minussa ollut. Voisin kuvitella, että tiedon lisääntyminen noista vaimosi suhteista ei helpottaisi oloasi. Hän kuitenkin haluaa nyt juuri sinut, ja se on kai pääasia? Itsenikin yllätti se, miten jotkut vanhat huonommuuden tunteeni aktivoituivat mielessäni tuona aikana. Jos sinulla on vain on mahdollisuus puhua hyvän terapeutin kanssa, olisi se varmasti arvokasta.
Joo. Kiitos, ehkä se on vain oikeasti mentävä johonkin terapiaan. En halua pilata tätä omilla typerillä epävarmuuksilla. Onhan se iso kynnys ja tiiä sitä saako siellä mitään apua edes
Saman tapainen tilanne takana. Muutuin vihaseksi ja katkeraksi naiselle. Kerran oli lhellä että lyön. Humalassa oli. Säikähdin itsekkin ja erohan siitä lopulta tuli. Voimia ja toivo teillä hoituu paremmin
No meillä oli aivan tismalleen noin myös, oltiin erossa kuukausia, mutta palattii yhteen. Tuona aikana oli molemmilla muitakin. Nyt vaan kävi niin, että mies humalapäissään menikin yhden panonsa kansa sitten pettämään, vaikka eron aikana oli aivan maassa ja halusi takaisin. Tuosta on jo kamalan kauan, mutta en saa sitä mielestäni en millään, ja nyt olen aivan masentunut, siis todella todella synkissä vesissä.
Nyt olen alkanut tivaamaan juuri noita "syitä" ja yksityiskohtia, ja se on karmivaa..on joku pakonomainen tarve vaan. Rakastan miestäni syvästi ja intohimoisesti, mutta petin sitten itsekkin muutamia vuosia myöhemmin, olin ihastunut kyllä, mutta itselleni ja miehellekkin selitin sen kostoksi, jota se osin kai olikin.
Aika sekava selostus varmaan...
Mieskin rakastaa kovasti ja intohimoisesti, ja hänkin kärsii siitä pettämisestä, varsinkin kun oli hänelle ihan tuttu mies. Hän ei halua kuulla tapauksesta.
Mutta minäpä ennyt pääse nyt pois tästä kamalasta mustasukkaisuudestani, en millään, vaikka asiasta jo tosi kauan.
Seksiä harrastamme kyllä todella paljon yhä, päivittäin.
Toivottavasti sinä AP pääset kuivin jaloin ja ehjänä, ja tosiaan terapia varmaan olis tarpeen niin sinulle kuin minullekin, ja varmaan puolisoiden kanssa.
Kaikkea hyvää sulle.
Hankala paikka. Käy välillä maksullisissa naisissa. Joten ikäänkuin teillä olisi sitten "puntit tasan". Tosin, älä kerro hänelle reissuista. Mutta voisi ehkä helpottaa sinun omaa tilannetta?
m56
Kai nyt ensimmäisenä kun mietitään yhteen palaamista käydään yhdessä läpi mitä tapahtui erossa olon aikana, ainakin jos se yhtään vaivaa, avoimuutta hei.
Jutelkaa asiasta ja sitten jonnekin juttelemaan jos ei muu auta. Itse lisäksi ajattelen niin, että tunteet ovat vain tunteita, niitä voi pohtia ja muokata ihan itsekin ajatusmaailmaansa ja suhtautumista asioihin
Ei tosiaan. Mustasukkaisuuskin on niin voimakas tunne ja aktivoituu milloin mistäkin.
Kurjan kuulosta. Mutta järkevä suhtautuminen sulla asiaan silti!
Itse yrittäisin puhua kaikesta ensin. Tunteet pöytään avoimesti ja itkua ja puhumista niin paljon kuin tarvitsee. Ei syyttelyä, haukkumista tai muuta negaa, vaan tervettä käsittelyä. Ymmärrystä ja kärsivällisyyttä molemmin puolin.
Eikä ne terapiat aina niin hyviä ole.. Toki sitäkin voi kokeilla.
Vieraissa käymisen ajattelu pelkästään auttoi jo asiaan hieman. Jännä
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa
1, joko pääset mustasukkaisuuden tunteistasi omin avuin irti tai
2, varaatte ajan parisuhde terapeutille, jossa puhutte asioista niiden oikeilla nimillä