Miten olette oppineet rakastamaan?
Tarkoitan elämää itsessään, omaa itseänne ja/-tai päätyneet mahdollisesti vielä tasapainoiseen parisuhteeseen.
Ois kiva kuulla tarinoita! Itse kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta teinistä asti. Koen tunnetta, etten kuulu koko maapallolle ja tiettyä turtumusta kaikkeen. Viime vuodet olen kuntoutunut hurjasti, koska sairastuin tätä ennen vakavasti, ja opin näkemään elämän uusin silmin. Pidän itsestäni huolta, syön hyvin, liikun, minulla on ihania ystäviä. Silti koen tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, väsymystä ja tyytymättömyyttä esim. koska olen työtön ja köyhä tällä hetkellä, enkä urallani ole päässyt minne haluaisin eikä ole parisuhdetta.
Tiedän ettei rakkaus tule näistä asioista, koska olen tavannut ihmisiä, jotka osaavat nauttia jokaisesta päivästä, oli se millainen tahansa. Olla kiinnostuneita asioista. Miten tuohon tilaan pääsee? Itse joudun oikein väkisin pakottamaan itseni tekemään edes jotain.
Kommentit (16)
Meditiointi
Karsit negatiiviset ja ilkeät ihmiset elämästäsi
Affirmaatiot
Pidät huolta terveydestäsi
Opit sanomaan ei tarvittaessa
Keskityt positiiviseen
self help kirjallisuus
Mitä paremmin pääset irti ajatuksesta, että elämäsi ennakkosuunnitelma oli sitova lupaus molemmin puolin, sitä helpommin se käy. Unohda raamit, keskity sisältöön. Ja sisällönkin pitäisi olla ainakin 10 prosenttia ajasta jotain muuta kuin oma napa.
Yks mies voitti lotossa, toinen sai perinnön.
Molempia opin hyvin nopeasti rakastamaan. Toiseen mieheen rakkaus lopahti vuodessa, toista rakastan yhä palavasti.
Luulen, että ihmisessä on valmius rakastamiseen. Lapselle on todella tärkeää, että hän saisi rakkautta edes yhdeltä ihmiseltä. Ja että tuo rakkaus olisi ehdotonta ja turvallista. Jos näin ei ole ollut, niin varmaan aikuisenakin voi saada ns. korvaavia kokemuksia. Myös terapiasta tai vertaistukiryhmästä voi olla apua.
Itse koen myös Jumalan rakkauden ja uskovien ystävien kiintymyksen olevan hoitavaa ja opettavan rakastamaan. On myös tutkimustietoa siitä, että jos on ollut lapsena turvaton kiintymyssuhde, niin suhteessa Jumalaan ihminen voi eheytyä ja kasvaa. Lähdettä tuolle tutkimukselle en valitettavasti osaa kertoa, kuulin siitä.
Kiintymyssuhdeteoriasta voit lukea lisää netistä. Ehkä noilla kuvaamallasi onnellisilla ihmisillä on ollut turvallinen kiintymyssuhde varhaisvuosinaan? Muitakin syitä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli onnekseni lapsuudessa yksi rakastava aikuinen. Hän oli isäni äitipuoli. Omat vanhempani eivät osanneet rakastaa. Opin Sirkka-mammalta, mitä rakastaminen on.
Ihana.
Tärkeä.
Minustakin tuntuu, että nuo lapsuuden hyvät kokemukset kantavat siinä vaiheessa, kun on se kehitysvaihe rakastaa.
Itsellä ollut myös masennusta ja ahdistusta aika paljon. Traumoja ja alkoholismia.
Pikkuhiljaa olen kasvanut. Myös terapia ollut tärkeä. …Useamman kerran tässä aikuisiän eri vaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
Meditiointi
Karsit negatiiviset ja ilkeät ihmiset elämästäsi
Affirmaatiot
Pidät huolta terveydestäsi
Opit sanomaan ei tarvittaessa
Keskityt positiiviseen
self help kirjallisuus
Kuulostaa hurahtaneelta… vähän dingdong.
Jeesusta olen rukoillut opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Meditiointi
Karsit negatiiviset ja ilkeät ihmiset elämästäsi
Affirmaatiot
Pidät huolta terveydestäsi
Opit sanomaan ei tarvittaessa
Keskityt positiiviseen
self help kirjallisuus
Voisiko joku selittää miksi ihmeessä alapeukkuja? Ja tuossahan on ihan ammatilaistenkin suosittelemia vinkkejä. Esimerkiksi ihan terapeutitkin suosittelevat meditointia, terveellisiä elämäntapoja jne.
Kaikesta negatiivisuudesta huolimatta muista, että sinut tehtiin toisen henkilön tarpeita tyydyttämään. Äitisi pääsi leikkimään kotia, hoivaamaan, ihmettelemään sinua ja hankkimaan "pyyteetöntä rakkautta".
Ei sinun syntymättömyystarpeillasi väliä.
Jokainen tuntee laajasti erilaisia tunteita, kaikki tuntevat joskus ahdistusta ja sitä etteivät ole riittävästi... Sä oot tehnyt suuren muutoksen. Pitää ajatella positiivisesti, varsinkin silloin kun on vaikeaa. Ihmisen pitää usein pakottaa itseään erilaisiin asioihin, jokaisella on ne omat vaikeudet..
Aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä on hyvin kuin siihen, mikä on huonosti.
Tietoisesti hoin itselleni päivittäin, miten onnekas olen ja miten hyvin mulla on asiat, vaikka asioita x, y ja z en olekaan saavuttanut.
Yksinkertaisesti: opettelin olemaan onnellinen. Nykyään olen sitä ihan aidosti. Juuri nyt mun elämä on ihanaa. Se ei ole nykystandardien mukaista elämää ikäiselleni, mutta se on parasta elämää minulle.
Onko sulla koskaan ollut lemmikkiä? Siinä hoitaessa oppii rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meditiointi
Karsit negatiiviset ja ilkeät ihmiset elämästäsi
Affirmaatiot
Pidät huolta terveydestäsi
Opit sanomaan ei tarvittaessa
Keskityt positiiviseen
self help kirjallisuus
Kuulostaa hurahtaneelta… vähän dingdong.
Niimpä, paljon järkevämpää on keskittyä negatiiviseen, syödä roskaruokaa ja ryypätä kaiket päivät sohvalla maaten.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koskaan ollut lemmikkiä? Siinä hoitaessa oppii rakkautta.
Lemmikkiä oon kyllä harkinnut. Oispa vaan rahaa siihen ja sen ruokkimiseen. Hevosia olen harrastanut koko ikäni, terapeuttisin laji kyllä ikinä. Ollut sekin rahan ja jaksamattomuuden vuoksi tauolla pari viime vuotta, siksi varmaan myös alakuloisuus lisääntynyt.
-ap
Minulla oli onnekseni lapsuudessa yksi rakastava aikuinen. Hän oli isäni äitipuoli. Omat vanhempani eivät osanneet rakastaa. Opin Sirkka-mammalta, mitä rakastaminen on.