Saanko olla pettynyt? Kummiudesta.
Sovimme aikoinaan hyvän ystäväni kanssa, että jos saamme toiset lapset, niin olemme kummeja päittäin. Hän minun lapseni kummi ja minä hänen.
Tapasimme siis, kuin odotimme esikoisiamme ja vähitellen ystävyys syventyi vuosien aikana. Sain toisen lapsen ja pyysin tietysti ystävääni lapseni kummiksi.
Nyt ystäväni sai toisen lapsen ja oletin automaattisesti olevani lapsen kummi, mutta ystäväni ei pyytänyt minua kummiksi :( Kehtaanko ottaa asiaa esille vai annako olla. Asia kyllä painaa mieltäni.
Kommentit (3)
Ehkä kummipuhe oli ystävällesi vain samanlaista puhetta kuin kyläilykutsut ja soittelulupaukset usein ovat, siis unohti asian nopeasti koska ei ottanut sitä tosissaan.
Anna olla. Hänellä on oikeus muuttaa mieltään, toki sinulla myös oikeus loukkaantua, mutta koita päästä siitä yli.
Lapsen isälläkin on varmaan sanansa kenet tahtoo lapsen kummiksi?