Hermo menee

up

Idiootti.

Lopeta nipistely, sellaisiako lapsuusmuistoja haluat antaa. Ei sun tarvitse maata vieressä kun nukutat. Istu hetki lapsen sängyn vieressä ja lue ja laula. Nopeasti tuosta tulee rutiini ja lapsi tyytyy siihen.

No et anna tilaisuutta siihen. Viet lapsen sänkyyn, peittelet, toivotat hyvät yöt ja lähdet huoneesta. Aika yksinkertaista, eikös?

Eli olet väsynyt, kaipaisit omaa rauhaa ja kökötät siinä lapsen vieressä hermo kireällä toivoen että lapsi nyt äkkiä nukahtaisi. Ei ihme jos et enää hillitse itseäsi, jos koet että tavallaan uhraudut siinä lapsen vieressä maatessasi.

Nyt ensimmäisenä huolehdit, että olet iltaisin niin hyvällä tuulella ja levännyt kuin mahdollista. Et ole nälkäinen, et liian väsynyt, eikä sun päivän ainoa hyvä hetki ajoitu siihen hetkeen kun lapsi on nukahtanut ja saat tehdä jotain rauhassa. Silloin se oma hermo kestää paljon paremmin.

Ja sitten lopetat kaiken lapsen fyysisen satuttamisen. Jos annat itsellesi luvan ylittää tänä rajan, niin kohta alat tehdä kaikkea muutakin; ohjata lasta kovakouraisesti huoneeseensa, pukea lasta kovakouraisesti, huutaa, läpsiä ja nippailla. Ja se on jo väkivaltaista käytöstä josta helposti tulee se ainoa tapa reagoida lapsen uhmaan. Sun lapsi on elämänsä ja uhmakausiensa alussa. Teille tulee vielä paljon vaikeita tilanteita, siis vaikeampia kuin nukahtaminen. Älä lähde sille tielle että teitä on siinä kaksi uhmaikäistä, toinen vaan virallisesti aikuinen.

Kaksivuotias ei osaa vielä itse säädellä omia tunteitaan, siksi rutiinit ovat tärkeitä. Lapsi tavallaan oppii miten missäkin tilanteessa tulee tuntea. Nyt lapsi on oppinut, että iltaisin pitää etsiä ne äidin rajat ja katsoa milloin sattuu. Se hermostuttaa lasta jo etukäteen, mikä purkautuu levottomuutena, ärsyttämisenä ja riekkumisena. Ja tietenkin se kaikkein tärkein, eli virkeää lasta ei kukaan saa nukahtamaan. Jos lapsen nukahtaminen iltaisin on vaikeaa, jätä vaan reippaasti päikkärit pois jos lapsi vielä niitä nukkuu.

Ottakaa uudet iltarutiinit, joihin kuuluu myös lapsen fyysinen rauhoittaminen esimerkiksi piirtämällä selkään tai silittämällä selkää, hieromalla lapsen jalkoja jne. Se pystäyttää sen lapsen motorisen levottomuuden niin että uni ylipäänsä ehtii tulla.Jos sulla ei hermo kestä olla siinä lapsen vieressä, niin tietenkään et siinä ole. Kun tunnet että alat ärtyä, katkaise heti se tilanne (ei siis niin että kerrot lapselle että äiti lähtee tästä koska olet niin helvetillinen ipana, vaan pysyt rauhallisena ja jämäkkänä) ja poistu vaikka tilanteesta jos et hillitse itseäsi. Kun tulee se ensimmäinen ilta, että olet pysynyt rauhallisena ja saanut lapsen nukkumaan, on sulla sellainen voittajafiilis että sillä jaksaa taas nekin illat jotka ei mene aivan putkeen, ennen kuin lapsi oppii uuden rytmin.

Ei ole helppoa olla kaksivuotiaan äiti, tsemppiä sulle. :)