Minkälaista elämää vietit parikymppisenä?
Olen todella rauhallinen. Kahdessa pitkässä parisuhteessa ollut (edelleen parisuhteessa) ja lapsi on.
En ole ikinä ollut kovin menevä.En ole tehnyt mitään räväkkää..Ulkomaille ei ole ollut kiinnostusta..
Tässä nyt mietin kun olen 26v, että en kai näin tylsää? Elämää aina vietä.. Nytkun olen vielä nuori,niin mitä teen? :D
Kommentit (14)
No kakkosen oma oli kuin suoraan elokuvista
Biletin 5 krt/viikko: välillä kävimme ihan selvinpäin tanssimassa, välillä vedimme perseet olalle. Tapailin paljon miehiä ja hengailin niiden kanssa baarissakin, mutta en juurikaan harrastanut irtosuhteita. Liftasimme ystäväni kanssa ympäri pitäjiä.
Homma tyssäsi kun tapasin tulevan poikaystäväni. Onneksi, koska seuraavaksi olisi loppunut rahat. Aloitin uudessa opiskelupaikassa ja aloin käymään opintojen ohella töissä. Missaan vaiheessa en saanut euron senttiäkään vanhemmiltani.
Vietin kolme vuotta paskassa parisuhteessa ennen kun sain voimia erota. Itsetunto narsistimiehen murskaamana aloitin lukemaan unelmieni opiskelupaikan pääsykokeisiin ja pääsin kouluun. Siinäpä se.
Olin viimeisilläni raskaana ja synnytin esikoisen. Asuttiin tuolloin Pariisissa mies oli kiireinen sillä opinnot oli loppusuoralla. Hän valmistui ja perusti pian yrityksen jonka myötä muutimme Tokioon kun olin 21. Siellä asuessamme saimme kaksi lasta, ja minä sain etänä valmiiksi opintoni suomalaisessa yliopistossa. Ollessani 25 mies myi tuon yrityksensä ja muutimme takaisin suomeen. Minä löysin suurinpiirtein koulutustani vastaavaa mutta sitäkin mielenkiintoisempaa työtä. Nyt olen 27 ja elämä ei ole parissa vuodessa juuri muuttunut.
Mä itse kauhistelin kun omat kaverit liftasivat,kun oltiin teinejä! Mä menin bussilla tai jätin menemättä,en ikänä uskaltanut lähteä vieraan kyytiin. -ap
Festareita voisi kokeilella kesällä :)
Villiä biletystä ja opiskelua, kunnes 22vuotuaana löytyi unelmien mies. Aika nopeasti naimisiin ja esikoinen. Nyt raskaana ja lisäopintoja teen. :)
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:06"]Olin viimeisilläni raskaana ja synnytin esikoisen. Asuttiin tuolloin Pariisissa mies oli kiireinen sillä opinnot oli loppusuoralla. Hän valmistui ja perusti pian yrityksen jonka myötä muutimme Tokioon kun olin 21. Siellä asuessamme saimme kaksi lasta, ja minä sain etänä valmiiksi opintoni suomalaisessa yliopistossa. Ollessani 25 mies myi tuon yrityksensä ja muutimme takaisin suomeen. Minä löysin suurinpiirtein koulutustani vastaavaa mutta sitäkin mielenkiintoisempaa työtä. Nyt olen 27 ja elämä ei ole parissa vuodessa juuri muuttunut.
[/quote]
Lisäyksenä se, että miehen on ollut vaikea löytää täältä töitä sillä hän puhuu äidinkielenään ranskaa ja sen lisäksi englantia, mutta ei juuri lainkaan suomea. Nyt hän on menossa suomikursseille ja perustaa varmasti sitten tänne uuden yrityksen.
En oleellisesti erilaista kuin nyt kolmikymppisenä, mitä nyt rahaa ja itsevarmuutta on enemmän ja vapaa-aikaa vähemmän. Samat asiat kiinnostavat: ystävät, kirjat, ruoka ja juoma, matkustelu. Saman tyypin kanssa olen edelleen yhdessä. Nautitaan elämästä ilman turhaa pingottamista.
Olin töissä, asuin avoliitossa. Rauhallista elämää. Nyt vähän vanhempana vietän opiskelijaelämää :)
Arkisin opiskelin ja bailasin. Näin kavereita, tapasin uusia ihmisiä, matkustelin... Huoletonta elämää.
Huoletonta elämää. Opiskelua ja bailaamista.
Opiskelin, biletin. Olin vuotta aiemmin tavannut tulevan mieheni ja 20-vuotiaana menimme kihloihin ja hän lähti vuodeksi ulkomaille opiskelijavaihtoon. Kävin kerran siellä häntä tapaamassa, ja hän kävi kerran Suomessa, mutta eipä opiskelijabudjetilla paljon matkusteltu. Hyvin siitä silti selvittiin ja hänen palattuaan muutimme yhteen.
Olin juuri saanut esikoiseni, vietimme mieheni kanssa ihanaa perhe-elämää ja tutustuimme uuteen tulokkaaseen:)
Huoletonta opiskelijaelämää. Bileitä, festareita, ex-temporematkoja, liftausta kavereiden kanssa. Rahat riittivät hyvin, asuin työssäkäyvän poikaystävän kanssa superhalvassa kämpässä ja kesätöitä riitti. Perhe tuki myös avokätisesti. Tämä vuonna 1984.