Nyt kolmikymppisenä ei enää vaan jaksa sinkkukavereita. Muita?

Sama nelikymppisenä. On vaan niiin eri jutut.

Kertokaapa parisuhteessa olijat, jaksatteko sellaisia sinkkuja joiden elämässä baarit tai sekoilu eivät ole pääosassa? Häiritseekö siis sinkkuus itsessään vai se (oletettu) elämäntapa?

Avioeron jälkeen olen jäänyt pariskuntien illanvietoista ja menoista kokonaan pois. :( En siksi, että olisin muuttunut traagisesti, ilmeisesti minun ei vain katsota sinkkuna kuuluvan joukkoon. En ole mitenkään epätoivoinen valittaja enkä maanisesti deittaile, ja mielelläni istuisin iltaa kavereiden kanssa. He eivät näe asiaa samoin, eikä auta kuin etsiä muuta tekemistä. On aika vaikeaa nähdä itseäni enää mahdollisen uuden parisuhteen aikana noissa kuvioissa, jos en lainkaan kelpaa ihan itsenäni niin varmaan on aika etsiä parempia kavereita. En siis tosiaan odota, että minut kutsuttaisin kaikkiin juttuihin mukaan, mutta en myöskään näe miten sinkku ei sopisi ollenkaan mukaan mihinkään ajanviettoon, jossa on pariskuntia. 

Kolmekymppisenä ei jaksa enää minkäänlaisia kavereita.

p

Läheskään kaikki sinkut eivät ole yksineläjiä omasta tahdostaan. Minulla on ystävä,  36-v. nainen, joka haluaisi parisuhteen ja perheen, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ei kumppania löydy. On totta, että puheenaiheita ovat välillä hieman  vaikea löytää, kun itse olen kahden pienen lapsen äiti, mutta haluan ja aion tästä pitkäaikaisesta ystävästäni pitää kiinni kynsin hampain. Hän on kertonut kärsivänsä tilanteestaan,  ja myös välillä valittelee, että hänellä ja minulla ei ole enää niin paljon puhuttavaa, mutta olen sanonut, että ei anneta sen häiritä. Oletko ketjun aloittaja miettinyt, miltä näistä sinkkukavereistasi tuntuu, jos tieten tahtoen vähennät yhteydenpitoa..

Itse olin "vasta" 27 v kun löysin pitkäaikaisen seurustelukumppanin ja tulevan aviomieheni, ja siihen saakka sain kokea juuri tätä samaa syrjintää pariutuneiden ystävien taholta. Kun nähtiin, ensimmäinen kysymys oli: "No onko miehiä? " Kun sanoin, että no eipä tässä nyt ketään, loput kuulumiseni eivät sitten paljon kiinnostaneetkaan. Sitten kun aloin seurustella, johan alkoi puhelin piristä! 

Jos sinkkukavereilla tarkoitetaan baarissa juoksijoita jotka kiertää kukasta kukkaan niin en minäkään jaksaisi, tai siis en jaksaisi kuunnella niitä juttuja loputtomasti kun en itse ole edes sinkkuna tehnyt niin. Omista sinkkukavereistani ei kyllä yksikään ole tuollainen joten en tiedä miten heidän juttunsa eroavat minun jutuistani, ei varmaan mitenkään.Puhumme arkisesta elämästä, ajankohtaisista tapahtumista, taiteista, matkustelusta ja myös miehistä, ei kai se parisuhde niistä puhumasta estä. Mitä ne eri jutut sitten on?

Ap, mikset sitten vaihda seuraa?

Ois kiva kuulla ap sun perusteluja tälle

No mitä jos joku ah-niin-täydellinen pariutunut kaverisi jää sinkuksi, heivaatko sen sitten?

Riippuu tietenkin persoonasta todella paljon, mutta näin perheellisenä miehenä, lähden mieluummin saunomaan ja parantamaa maailmaa ukkomiesten kanssa, koska tällöin on itsestään selvyys ettei kapakkaan tarvitse lähteä. Sinkkuystävien kanssa se jankkaaminen alkaa aina jossain vaiheessa iltaa.:)

Tietenkin myös elämänarvot ja jutut on enemmän vaaterissa toisten isien kanssa, mutta toisaalta sinkkujen juttuja kuunnellessa tasainen arki tuntuu entistäkin mielekkäämmältä.=)

Se on kumma juttu miten nämä pariutuneet ylentävät itsensä ja haluavat ottaa välimatkaa sinkkukavereihinsa. Aina siihen asti kun se oma ikuinen parisuhde karahtaa kiville. Sitten kelpaisi taas entistenkin kavereiden seura. Minulle on joskus käynyt näin, minut on "jätetty" kun löytyi se MIES. Pariskunnat seurustelee keskenään, siinä ei sinkuilla ole sijaa. Muutamien vuosien jälkeen tuli avioero ja kaverini yritti lämmitellä vanhoja ystävyyssuhteitaan. Eihän siitä mitään tullut, ei myöskään minun kohdallani. Niin makaa kuin petaa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:38"]

Se on kumma juttu miten nämä pariutuneet ylentävät itsensä ja haluavat ottaa välimatkaa sinkkukavereihinsa. Aina siihen asti kun se oma ikuinen parisuhde karahtaa kiville. Sitten kelpaisi taas entistenkin kavereiden seura. Minulle on joskus käynyt näin, minut on "jätetty" kun löytyi se MIES. Pariskunnat seurustelee keskenään, siinä ei sinkuilla ole sijaa. Muutamien vuosien jälkeen tuli avioero ja kaverini yritti lämmitellä vanhoja ystävyyssuhteitaan. Eihän siitä mitään tullut, ei myöskään minun kohdallani. Niin makaa kuin petaa.

[/quote]

Ei kyse ole omalla kohdallani mistään ylentämisestä. Monesti tilanne on niin, ettei sinkkuystäviltä löydy ymmärrystä miksen voi perheellisenä lähteä esimerkiksi arki-iltana kaljoille tai minkä takia baareissa pyöriminen ei voisi vähempää kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:38"]Pariskunnat seurustelee keskenään, siinä ei sinkuilla ole sijaa.

[/quote]

Harmi, että monella on juuri tuo kokemus. Omat perheelliset kaverini eivät hyljeksi minua, keski-ikäistä vanhaapiikaa :). Kyllä he oletettavasti tapailevat toisiaan ihan vain pariskuntina, mutta en osaa olla siitä kateellinen niin kauan kun jaksavat pitää minuunkin yhteyttä.

Minä sitäpaitsi olen se kotihiiri. Kaikilla perheellisillä on enemmän menoja kuin minulla.

Joo en mäkään jaksa sun ap:n, läskiytyneen kotimamman, juttuja enää..

Mä olen kieltämättä aika kateellinen ja surullinen siitä, etten enää kelpaa joillekin parisuhteellisille ystäville. Meillä oli kiva pieni kaveripiiri, neljä tyttöä, mutta kaksi teki sitten pesäeron, kun löysivät toistensa kanssa juttuun tulevat miehet. Minä sinkkuna ja neljäs kaveri ei näiden miesten kaveriksi kelpaavana jäimme paitsioon.

Aika hullua se on, kun ajattelee. Olin joskus tuon kaveriporukan keskus. Nytkin silloin tällöin tapaamme, mutta olen oppinut ottamaan etäisyyttä. Näillä kahdella ystävällä on niin paljon nyt kahden pariskunnan keskistä juttua.

Mieluummin vietän aikaa taas sen näitä edeltäneen kaveriporukan kanssa tiiviimmin. Siinä porukassa luontevasti kutsutaan jopa sinkkutäti lapsen synttäreille ja kaverien miehet puhuvat ihan normaalisti minullekin. Tämä toinen porukka on sellainen, että naiset ja miehet menevät eri huoneisiin vierailun aikana, ihan kuin oltaisiin jossain Musulmaanien valtakunnan haaremissa...

Mun mielestä olisi ihanaa kun olis sellasia villejä sinkkukavereita, voisin elää heidän kauttaan kun ite oon tällänen kalkkeutunu, vakiintunu mamma jo :D
Olis niin ihanaa vaihtelua kuunnella jostain villeistä ryyppyreissuista ja miesseikkailuista. Mun kaikki kaverit on jo vakavissa suhteissa ja osa perheellisiäkin, ja yleensä nähdään jossain kliinisessä kahvilassa ja puhutaan maailman tylsimmistä jutuista. Välillä havahdun kuuntelemaan itseäni ja pitää kysyä itseltäni monta kertaa, että mitä mulle on tapahtunut.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:38"]

Se on kumma juttu miten nämä pariutuneet ylentävät itsensä ja haluavat ottaa välimatkaa sinkkukavereihinsa. Aina siihen asti kun se oma ikuinen parisuhde karahtaa kiville. Sitten kelpaisi taas entistenkin kavereiden seura. Minulle on joskus käynyt näin, minut on "jätetty" kun löytyi se MIES. Pariskunnat seurustelee keskenään, siinä ei sinkuilla ole sijaa. Muutamien vuosien jälkeen tuli avioero ja kaverini yritti lämmitellä vanhoja ystävyyssuhteitaan. Eihän siitä mitään tullut, ei myöskään minun kohdallani. Niin makaa kuin petaa.

[/quote]

Ei kyse ole omalla kohdallani mistään ylentämisestä. Monesti tilanne on niin, ettei sinkkuystäviltä löydy ymmärrystä miksen voi perheellisenä lähteä esimerkiksi arki-iltana kaljoille tai minkä takia baareissa pyöriminen ei voisi vähempää kiinnostaa.

[/quote]

Samaa mieltä. Varmasti itsekkin voisi olla aktiivisempi ja ottaa yhteyttä, mutta kyllä sitä ymmärrystä soisi tulevan myös sinkkuystäviltä. Parisuhteessa elävien ystävien kanssa näitä ei tarvitse miettiä, koska elämäntilanne on samanlainen.

Oikeastiko kaikkien sinkkuystävät vain luuhaavat baareissa? Itse olen käynyt viime aikoina esim. teatterissa useita kertoja, kahvilla, kirjastossa yms. Tottakai tapailen myös miehiä, mutta en koko ajan - pääasiassa elän ihan tavallista (sinkku)elämää ja arkeni on varsin säännöllistä, jopa tylsää. 

Olen huomannut joidenkin naimisissa olevien kyllä kuvittelevan, että elämäni on yhtä rälläämistä kapakoissa. Ovat aika yllättyneitä, kun ilmenee että käyn meistä kaikista vähiten ulkona...

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 20:41"]

Oikeastiko kaikkien sinkkuystävät vain luuhaavat baareissa? Itse olen käynyt viime aikoina esim. teatterissa useita kertoja, kahvilla, kirjastossa yms. Tottakai tapailen myös miehiä, mutta en koko ajan - pääasiassa elän ihan tavallista (sinkku)elämää ja arkeni on varsin säännöllistä, jopa tylsää. 

Olen huomannut joidenkin naimisissa olevien kyllä kuvittelevan, että elämäni on yhtä rälläämistä kapakoissa. Ovat aika yllättyneitä, kun ilmenee että käyn meistä kaikista vähiten ulkona...

[/quote]

Poikkeus vahvistaa säännön.

Itse elän parisuhteessa, eikä esimerkiksi yöelämä kiinnosta yhtään. Tiedostan tosin, että jos jäisin sinkuksi, alkaisi se varmasti kiinnostamaan. Ja mielelläänhän sitä ihminen viettää ihmisten kanssa aikaa, ketkä jakavat mielenkiinnon kohteet.:)

Mikä hemmetin elämäntilanne? Ihan kuin me sinkut istuttais kaikki joutoaika baarissa ja maattaisiin krapulassa. Meidän kanssa voi puhua politiikkaa, käydä kahvilla, teatterissa, kävelyllä, nauraa tyhmille vitseille...tehdä ihan sitä samaa kuin aina ennenkin. Erona vain se, että toinen elää parisuhteessa. Ajankäytöstä vielä sekin, että sinkun kanssa ei ehditä minnekään eikä sitä pyydetä saunomaan tms. mutta tuttavapariskuntaa ehditään mainiosti viihdyttää. Eli kyllä se valinta tapahtuu usein siellä pariutuneen päässä.