Lue keskustelun säännöt.
Ylisukupolvinen trauma
30.10.2021 |
Minun äitini oli huonoissa väleissä oman äitinsä kanssa. Aina riitelivät, kun tapasivat.
Minulla on koko aikuisikäni ollut joko huonot tai etäiset välit äitini kanssa. Tällä hetkellä lähinnä etäiset.
Nyt oma aikuinen tyttäreni ei pysty puhumaan minun kanssani mistään.
Tyttäreni suhteen olen ajatellut, että en painosta, enkä syyllistä. Tiedän, että tilanne on hänelle vaikea, joten annan hänelle tilaa ja aikaa. Minusta on OK, että hän ottaa nyt etäisyyttä. Toki se teki kipeää, kun sain tietää asiasta. Tunsin voimakasta syyllisyyttä asiasta. Mutta olen sitä käsitellyt, ja tätä kirjoittaessanikin käsittelen. Toki tiedän, etten ole syytön tapahtuneeseen, mutta en voi parantaa niitä traumoja, mitä olen itse hänelle aiheuttanut. Pahennan vain tilannetta, jos nyt yritän sekaantua hänen elämäänsä.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, voimia tilanteeseen. Näetkö tarkemmin miten äitisi ja isoäitisi tekemät traumat ovat vaikuttaneet tytärsuhteeseesi? Siis silleen käytännön tasolla?
Meidänkin perheessä on ylisukupolvista traumaa mutta se on tämmöinen tutumpi suomalainen tarina, että isän isä oli sodassa ja luotikin meni ihan korvan vierestä ujeltaen ohi. Muuten ei kauheasti puhunut sodasta ilmeisesti. Isä oli kauhea juoppo ja ihan narsisti tunnevammainen. Kotiolot olivat ilmeisesti olleet vaikeat mutta ei oikein puhunut siitä... Minä tässä yritän vaan koota tästä vähästä informaatiosta jotain kokonaiskuvaa. Minullakin oli tietenkin vaikeat kotiolot mutta en ole juoppo, eikä ole lapsia joille siirtää tätä traumaa.