Miksi jotkut extremeharrastajat korostavat "en viihtyisikään missään keinutuolissa sukkaa kutoen ja sanaristikoita tehden"

Miksi pitää halventaa toisten harrastuksia, varsinkaan kun ei nuo ole pois siitä, etteikö voisi harrastaa jotain aktiivisemminkin. Itse esimerkiksi täytän sanaristikoida, neulon paljon, myös virkkaan, luen paljon, leivon. Mutta sen lisäksi harrastan vaellusta, käyn n. kerran viikossa eläinsuojassa auttamassa, käyn salilla 2-3 kertaa viikossa. Käydään miehen kanssa lintutorneilla bongailemassa lintuja keväisin, talvella käyn usein hiihtämäsä. Eikö nämä rauhallisia harrastuksia halveksivat ihmiset kykene sitten asettumaan aloilleen vai eikö heidän elämäänsä mahdu kuin yksi harrastus? Toki harrastukseni eivät ole extremeä, mutta kuitenkin aika paljon ehdin liikkua. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, joten aikaa riittää, vaikka arkisin olenkin töissä. Lapsenlapsiakaan ei ole ja vanhemmat on kuolleet. Ehdin kyllä tehdä kotitöitä, tehdään paljon miehen kanssa yhdessä ja harrastetaan ylläpitosiivousta, niin aikaa jää. Eikä hävetä käyttää palveluja, esim. auton huollossa ja renkaan vaihdossa.